Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse.

Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jollain voi olla kaikki nämä piirteet, jollain vain osa niistä. Vaikka herkillä ihmisillä on paljon yhdistäviä piirteitä, ovat kaikki heistä kuitenkin yksilöitä. Heillä on erilaisia opittuja taitoja ja tapoja sekä synnynnäisiä ominaisuuksia. Herkkyys ilmenee jokaisella omalla tavallaan.

Tutkimukseni aineisto on hankittu eläytymismenetelmällä kahdeltatoista erityisherkältä aikuiselta. Tutkimuskysymykseni kohdentuivat erityisherkän lapsen kouluhyvinvointia edistäviin ja vaikeuttaviin tekijöihin. Eläytymismenetelmä mahdollisti tutkittaville tilaisuuden kirjoittaa vastauksensa tarinallisessa muodossa (Wallin, Helenius, Saaranen-Kauppinen & Eskola 2015, 248). 

Tutkielmani tulosten mukaan erityisherkän lapsen kouluhyvinvointiin merkittävimmin vaikuttava tekijä on koulussa työskentelevien aikuisten tietoisuus ja ymmärrys erityisherkkyydestä. Ymmärtävän aikuisen seurassa lapsi uskaltaa helpommin olla oma itsensä ja ilmaista tunteitaan, havainnointiherkkyyttään, huoliaan, kuormittumistaan sekä oppimisen iloa ja onnistumisia. Opettajan tietämys erityisherkkyydestä saa lapsen tuntemaan, että hänet otetaan vakavasti ja häntä ymmärretään. Tämä ilmenee opettajan puheessa ja toiminnassa yksilöityinä pedagogisina ratkaisuina, jotka heijastuvat positiivisesti koko luokan toimintaan. 

Keskeinen kouluhyvinvointiin vaikuttava tekijä on aistiärsykkeiden määrä. Liiallisten aistiärsykkeiden rajaaminen ja rauhalliset työskentelytilat edistävät erityisherkän lapsen kouluhyvinvointia sekä oppimisen tuloksellisuutta. Liiallinen melu, muut voimakkaat ääniärsykkeet sekä erilaiset sosiaaliset, visuaaliset ja fyysiset ärsykkeet voivat aiheuttaa kuormittumista, jännittyneisyyttä, ylivirittyneisyyttä sekä niistä aiheutuvaa vetäytymistä, itkua, väsymystä, kiukkua ja raivoa. Nämä tunteet purkautuvat usein vasta kotona, sillä koulussa tunteiden näyttämistä kaihdetaan. Erityisherkän lapsen kouluhyvinvointia edistää tunne ryhmään kuulumisesta. Kiireen tunne koulupäivissä on puolestaan haitaksi ja voi johtaa esimerkiksi alisuoriutumiseen.

Erityisherkkien oppilaiden kouluhyvinvoinnin turvaaminen on erityisen ajankohtaista aikamme koulu-uudistusten myllerryksessä. Pidän tärkeänä sitä, että erityisherkkien lasten tarpeita ei sivuuteta siirtyessämme yhä avoimempiin oppimisympäristöihin, suurempiin luokkakokoihin ja laajempiin kouluyksiköihin. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan oppimisympäristöä kehitettäessä tulee huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Olennaista on arvostaa erityisherkkää ihmistä niin, ettei erityisherkkyyttä nähdä puutteena tai heikkoutena, josta pitäisi päästä yli. Erityisherkkyys voi olla myös voimavara. Yhteiskunnan arvot korostavat tehokkuutta ja suorittamista, minkä johdosta monet voivat pyrkiä kätkemään herkkyytensä ja sen myötä myös vahvuutensa. Myös opettajien koulutusta erityisherkkyydestä tulisi sisällyttää enemmän opettajakoulutukseen. Opettajat tarvitsevat lisää tietoa ja taitoa kohdatakseen erityisherkät lapset avoimemmin ja ymmärtäväisemmin.

Sara Saari

Blogitekstin kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajan koulutusohjelmassa. Blogiteksti on ”Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen”- nimiseen pro gradu -tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte.

Lähteet

Aron, E. 2020. Erityisherkkä ihminen. Keuruu: Otava.

Pluess, M. ym. 2018. Environmental Sensitivity in Children: Development of the Highly Sensitive Child Scale and Identification of Sensitivity Groups. London: Queen Mary University of London.

Wallin, A., Helenius, J., Saaranen-Kauppinen, H. & Eskola, J. 2015. Eläytymismenetelmän ensimmäiset kolme vuosikymmentä: menetelmällisestä erikoisuudesta vakiintuneeksi tutkimusmetodiksi. Kasvatus, 3, 247–259.