Rehtorin työ on monipuolista ja haastavaa. Rehtori on koulun johtaja, joka vastaa paitsi opetuksen ja oppimisen laadusta, myös hallinnosta, henkilöstöstä ja taloudesta. Rehtori on koulun kasvot, joka edustaa koulua ulospäin ja pitää yhteyttä eri sidosryhmiin. Rehtorin työssä korostuvat siis erilaiset roolit ja tehtävät, jotka vaativat monenlaista osaamista ja sopeutumiskykyä. (Lahtero & Laasonen 2021; Mäkelä 2007.)
Jotta rehtori kykenee hoitamaan työnsä menestyksekkäästi, täytyy työn vaatimusten ja voimavarojen olla tasapainossa. Voimavaratekijät lisäävät motivaatiota, työhön sitoutumista ja työhyvinvointia. Vaatimuksilla tarkoitetaan työhön liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä ponnisteluja. Kun nämä kaksi ovat sopivassa tasapainossa keskenään, syntyy myönteisiä vaikutuksia, kuten työhön sitoutumista. Jos yksilö kokee vaatimukset liiallisina suhteessa voimavaroihin, voi syntyä negatiivisia vaikutuksia, kuten haasteita jaksamisen kanssa. (Hakanen 2004.)
Selvitin pro gradu -tutkielmassani rehtorien käsityksiä heidän työhyvinvoinnistaan voimavarojen ja vaatimusten näkökulmasta. Toteutin tutkielmani laadullisena tutkimuksena, jotta sain tuotua esille rehtorien omat subjektiiviset kokemukset. Tutkimusaineisto koostui neljän rehtorin haastattelusta.
Rehtorit löysivät työstään useita voimavaroja, jotka lisäsivät työn mielekkyyttä ja sitoutumista. Tärkeimpinä voimavaroina esille nousivat työyhteisön tuki, koulun ulkopuolinen tuki ja henkilökohtaiset tekijät. Tutkimustuloksissa vuorovaikutuksellisuus korostui rehtorien voimavaratekijänä. Työyhteisön ilmapiiri koettiin ensiarvoisen tärkeäksi tekijäksi. Se mahdollisti luottamuksen syntymisen työyhteisön jäsenten kesken. Myös hyvät suhteet kollegoihin ja esihenkilöihin olivat voimavaroja, joita rehtorit arvottivat korkealle. Vuorovaikutussuhteita tukivat formaalit rakenteelliset tekijät, kuten koulun johtoryhmät ja rehtorikokoukset, sekä informaalit tekijät, jotka tarkoittivat esimerkiksi spontaaneina yhteydenottoina rehtorikollegoihin. Nämä tekijät tukivat yhdessä tekemistä ja mahdollistivat rehtorien työtaakan jakamisen. Rehtorit korostivat myös omaa työkokemustaan. Työkokemuksen kautta rehtorit olivat luoneet erilaisia toimintamalleja, jotka auttoivat heitä hallitsemaan työtään. Vapaa-aika oli merkittävä voimavara, joka auttoi palautumaan työstä.
Keskeisimpinä työn vaatimuksina olivat jatkuva kiire ja ylityöt, jotka pakottivat rehtorit priorisoimaan omaa työtään. Priorisoinnin takia rehtorit saattoivat kokea, että osa tärkeistä työtehtävistä jäi hoitamatta. Kiireen takia rehtorien työ valui viikonloppuihin. Työn vaatimuksena koettiin rehtoreille kuulumattomat tehtävät. Niihin lukeutuvat esimerkiksi kiinteistöhuollon työtehtävät. Rehtorit kohtasivat haasteita työyhteisön ja opetustoimen sisällä, kuten huolta alaisista tai ristiriitoja kollegoiden kanssa.
Tutkimustulokset osoittavat, että haastatellut rehtorit kokivat työhyvinvointinsa olevan pääasiassa hyvällä tasolla. Voimavarat ja vaatimukset olivat haastateltujen rehtorien mukaan tasapainossa. Tämä mahdollisti positiivisen kuvan syntymisen omasta työstä ja työhyvinvoinnista. On syytä huomioida, että rehtorien työn jatkuvat muutokset ja laajan työnkuvan vuoksi, on tärkeää tunnistaa ja tukea rehtorien voimavaroja, sekä vähentää heidän työnsä vaatimuksia. Tämä edellyttää yhteistyötä niin koulun sisällä kuin ulkopuolella, sekä uusia malleja rehtorien työnjaolle ja kehittymiselle.
Pasi Jyvälä
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Blogiteksti pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Rehtorien kokemuksia omasta työhyvinvoinnista.”
Lähteet:
Hakanen, J. 2004. Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Työ ja ihminen tutkimusraportti 27. Helsinki: Helsingin Yliopisto.
Lahtero, T. & Laasonen, I. 2021. Laaja pedagoginen johtaminen. Teoksessa Holappa, A-S., Hyyryläinen, A., Kola-Torvinen, P., Korva, S., & Smeds-Nylund A-S. (toim.) Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Mäkelä, A. 2007. Mitä rehtorit todella tekevät: etnografinen tapaustutkimus johtamisesta ja rehtorin tehtävistä peruskoulussa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kommentit
Lähetä kommentti