Pro gradu -tutkielmassani tutkin soveltavan liikunnan merkitystä toimintarajoitteisten ihmisten hyvinvointiin heidän itsensä kokemana. Soveltavalla liikunnalla tutkimuksessani tarkoitettiin vammaisille ihmisille järjestettyä liikuntaa. Tukea tarvitsevien ihmisten liikunnan merkityksestä heidän hyvinvointiinsa on tutkittu vähän, jonka vuoksi oli perusteltua tutkia kyseistä aihetta. Tutkimuksessani teoreettinen viitekehys koostui erilaisista vammaisuuden lähestymistavoista sekä Martha Nussbaumin kehittelemästä toimintamahdollisuusteoriasta, jonka perusperiaate on, että yhteiskunnan tulisi taata jokaiselle ihmiselle mahdollisuus toteuttaa omia toimintakykyjään niin, että elämä olisi kaikille tasa-arvoista.
Tutkimukseni oli laadullinen etnografinen tapaustutkimus, jossa aineistonhankintamenetelmänä hyödynsin havainnointia ja haastattelua. Tutkimuskysymykseni oli: millainen merkitys soveltavalla liikunnalla on toimintarajoitteisten ihmisten toimintamahdollisuuksien toteutumiseen? Tutkimuskysymykselle laadin kaksi tarkentavaa kysymystä, jotka olivat: Millainen merkitys soveltavalla liikunnalla on toimintarajoitteisten ihmisten toimintamahdollisuuksien toteutumiseen heidän itsensä kokemana? Millainen merkitys soveltavalla liikunnalla on toimintarajoitteisten ihmisten toimintamahdollisuuksien toteutumiseen heidän valmentajansa kokemana?
Tutkimukseen osallistui eräs soveltavan liikunnan ryhmä, jonka pelaajisto koostui ihmisistä, joiden toimintarajoitteiden taustasyinä oli muun muassa lievä kehitysvamma, autismin kirjo, CP-vamma sekä epilepsia. Tutkimustani varten tutustuin soveltavan liikunnan ryhmään kahden harjoituksen ajan jo ennen tutkimuksen aloittamista, jotta havainnoinnit ja haastattelut sujuisivat mahdollisimman hyvin. Ensimmäisellä havainnointikerralla pelasin ja leikin pelaajien mukana ja toisella kerralla havainnoin harjoituksia sivulta vahvistaen ensimmäisen kerran havainnot. Havainnointien jälkeen haastattelin neljää pelaajaa sekä soveltavan liikunnan valmentajaa. Haastateltavat pelaajat valittiin yhdessä valmentajan kanssa. Kriteereinä pelaajien valintaan oli, että heidän oli pitänyt olla osa toimintaa jo pidemmän aikaa sekä heidän piti pystyä kommunikoimaa ilman erillistä apua.
Tutkimukseni tulokset pohjautuivat Nussbaumin kehittelemän toimintamahdollisuuksien listan neljään eri kohtaan, jotka olivat mahdollisuus terveyteen, mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi, mahdollisuus elää yhteydessä toisiin ihmisiin aidossa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä mahdollisuus kokea iloa, leikkiä, pelata ja nauttia harrastuksista. Tuloksia yhdistin myös aiempiin tutkimuksiin siitä millainen merkitys liikunnalla on fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että soveltavan liikunnan merkitys toimintarajoitteisten ihmisten hyvinvointiin on merkittävä. Soveltavan liikunnan myötä pelaajilla on mahdollisuus pitää yllä ja kehittää fyysistä, psyykkistä että sosiaalista hyvinvointia. Tuloksissa varsinkin fyysinen sekä sosiaalinen hyvinvointi nousivat selkeästi esille. Tutkimusten mukaan säännöllinen liikunta vaikuttaa jo lyhyessä ajassa positiivisesti muun muassa uneen, tasapainoon sekä suorituskykyyn. Pitkäaikainen säännöllinen liikunta näyttäytyy muun muassa kunnon sekä toimintakyvyn kohenemisena.
Soveltavan liikunnan myötä pelaajat pääsevät olemaan yhteydessä toisiin ihmisiin, joka on mahdollistanut pelaajien sosiaalisen verkoston kasvamisen. Soveltavan liikunnan myötä pelaajat ovatkin saaneet paljon kavereita, joka oli yksi suurimmista syistä, miksi pelaajat kävivät soveltavan liikunnan harjoituksissa. Muita merkittäviä syitä olivat kunnon kohottaminen, lajitaidossa kehittyminen sekä liikunnan ilo.
Simo Majander
Blogitekstin kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajan koulutusohjelmassa. Blogiteksti on ” Soveltava liikunta toimintarajoitteisten ihmisten hyvän elämän rakentumisen tukena -Tapaustutkimus soveltavan liikuntaryhmän pelaajista” -nimisen pro gradu -tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte.
Kommentit
Lähetä kommentti