Koulukiusaaminen on valitettavan ajankohtainen ilmiö, joka puhututtaa niin arkipäiväisessä vuorovaikutuksessa kuin myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vaikka edellisten vuosien tilastojen perusteella koulukiusaaminen on ollut tasaisessa laskussa, ovat äärimmäisen julmat kouluväkivaltatapahtumat lisääntyneet (Salmivalli 2021). Koulukiusaamiseen liittyy erilaisia tekijöitä, jotka osaltaan joko edesauttavat tai ennaltaehkäisevät kiusaamistoimintaa.
Koulukiusaamisessa on yksinkertaisimmillaan kyse vallan väärinkäytöstä. Koulukiusaamisella tarkoitetaan lapseen tai nuoreen kohdistuvaa vahingoittamista, loukkaamista tai syrjintää (Salmivalli 2016). Koulukiusaaminen on sosiaalinen ilmiö, jossa tapahtumaan osallistuneilla yksilöillä on rooleineen suuri vaikutus kiusaamistoiminnan jatkuvuuteen. Koulukiusaamismuodot jaotellaan karkeasti epäsuoriin sekä suoriin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin kiusaamismuotoihin. Nykypäivän teknologia on mahdollistanut kiusaamismuotojen monipuolistumisen muun muassa nettikiusaamiseksi. Kyseistä kiusaamismuotoa voidaan toteuttaa ajasta ja paikasta riippumatta, mikä osaltaan hankaloittaa sen ennaltaehkäisemistä. Koulukiusaaminen voi vaikuttaa yksilöön, kiusaajaan sekä kiusattuun monin tavoin vielä vuosia kiusaamistapahtumien jälkeenkin. Koulukiusaamista on tutkittu suhteellisen paljon, ja ilmiötä on yritetty selittää erilaisin teoreettisin selitysmallein (mm. Harcourt, Jasperse & Green 2014; Volk ym. 2012; Bandura 1977; Bowlby 1969).
Pro gradu -tutkielmani oli jatkoa kanditutkielmalleni, jonka tein aiheesta ” Koulukiusattujen aikuisten kokemuksia kiusaamisen heijastumisesta minäkuvaan”. Kanditutkielmassa tarkastelin kiusaamisilmiötä kiusatun näkökulmasta. Nyt Pro gradu -tutkielmassa toin esille kiusaajan näkökulmaa. Nostin esille niitä tekijöitä, joilla aikoinaan kiusaajina toimineet itse selittivät kiusaamistoimintaansa. Tarkoituksenani oli luoda näiden kahden tutkielman pohjalta mahdollisimman monipuolinen ymmärrys kiusaamisilmiöstä. Tutkielmieni pohjalta voitaisiin seuraavaksi tarkastella, millä tavalla saatua tutkimustietoa voitaisiin hyödyntää käytännössä koulukiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi.
Pro gradu-tutkielmani toteutettiin kahdeksan kirjoitetun kirjoitelman pohjalta. Aikoinaan kiusaajina toimineet tutkittavat loivat itse kirjoitelmat. Tutkimuspyynnön yhteydessä esitin muutaman apukysymyksen, joihin toivoin tutkittavien vastaavan. Aiheen arkuuden ja henkilökohtaisuuden takia on luonnollisesti tärkeää, että anonyymiudesta sekä muusta tutkimukseen liittyvästä eettisyydestä tulee pitää huolta koko tutkimusprosessin ajan.
Tutkimustuloksina löytyi useita kiusaamista selittäviä tekijöitä, kuten ryhmäpaine, yksilön oma paha olo, kateus sekä itsetunto-ongelmat ja yksilön perheongelmat sekä kotoa opittu käytösmalli. Tutkimustuloksia voidaan tarkastella erilaisten teoreettisten selitysmallien kautta. Esille nousseet tekijät ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten ja määritelmien kanssa (mm. Kaski & Nevalainen 2017; Lahtinen & Rantanen 2019). Tutkimus toi esille tutkittavien ainutlaatuista subjektiivista kokemustietoa kiusaamisilmiöstä.
Tutkimustulokset herättivät pohtimaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeyttä. Monen kiusaajan toiminnan takana oli heidän oma paha olonsa, jota he purkivat toiseen yksilöön. On ymmärrettävää, että lapsilla ja nuorilla ei ole vielä saatavilla niitä ”työkaluja”, joilla käsitellä negatiivisia tunteita sallituilla tavoilla. Koulukiusaamisen ennaltaehkäisemisessä tärkeänä toimenpiteenä onkin tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä monipuolisesti.
Emma Molkoselkä
Blogitekstin kirjoittaja opiskelee yleistä kasvatustiedettä kasvatustieteiden tiedekunnassa Lapin Yliopistossa. Blogiteksti on ”KIUSAAMISTA SELITTÄVÄT TEKIJÄT, KIUSAAJAN NÄKÖKULMA” -nimiseen pro gradu -tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte.
Lähteet:
Bandura, A. (1977). Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review, 84(2), 191–215. Saatavilla osoitteesta: https://doi.org/10.1037/0033-295X.84.2.191
Bowlby, J. (1969) Attachment and Loss: Volume I: Attachment. Saatavilla osoitteessa: https://psycnet.apa.org/record/2013-42256-012
Harcourt S. Jasperse M. & Green V. (2014). We were Sad and We were Angry’’: A Systematic Review of Parents’ Perspectives on Bullying. Saatavilla osoitteesta: https://www.researchgate.net/publication/261566980_We_were_Sad_and_We_were_Angry_A_Systematic_Review_of_Parents%27_Perspectives_on_Bullying
Kaski, S. & Nevalainen, V. (2017). Jo riittää: Irti kiusaamisesta ja kiusaajista. Kirjapaja.
Lahtinen, A., & Rantanen, J. (2019). Tunnetaidot opetustyössä: Opas haastaviin tilanteisiin. PS-kustannus.
Salmivalli C. (2021). Bullying Prevention in Adolescence: Solutions and New Challenges from the Past Decade. Saatavilla osoitteessa: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jora.12688
Salmivalli, C. (2016). Koulukiusaamiseen puuttuminen: Kohti tehokkaita toimintamalleja. 2. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus
Volk, A. A., Dane, A. V., & Marini, Z. A. (2014). What is bullying? A theoretical redefinition. Developmental Review, 34(4), 327–343. https://doi.org/10.1016/j.dr.2014.09.001
Kommentit
Lähetä kommentti