Kodin ja koulun yhteistyö oppimisen tukemisessa luokanopettajien kertomana

Kodin ja koulun välistä yhteistyötä oli tärkeä tutkia, koska oppimisen tuen tarve on lisääntynyt. Tilastokeskuksen (2022) tiedotteen mukaan yhä useampi peruskoulun oppilas sai oppimisen tukea vuonna 2021. Jo lain tasolla (perusopetuslaki 1998) koulut on velvoitettu tekemään yhteistyötä kotien kanssa.  Kun laki perusopetuslain muuttamisesta (2010) tuli voimaan vuoden ensimmäisenä päivänä 2011, se velvoitti opetuksen järjestäjän ottamaan käyttöön kolmiportaisen tukijärjestelmän. Lain taustalla oli ajatus siitä, että luomalla muita tuen muotoja oppilaiden tarve erityiseen tukeen vähenee (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta 2009, 7). 

Aikaisempaan kirjallisuuteen tutustumisen perusteella päädyin siihen, että täydennän kodin ja koulun välistä yhteistyötä oppimisen tukemisen tarkastelutavalla. Miten yhteistyö sitten määritellään tässä tutkimuksessa? Tästä tulikin ensimmäinen käsite graduuni. Yhteistyö nähdään molemminpuolisena dynaamisena prosessina, jossa osallisena on ainakin yksi vanhempi tai huoltaja sekä ainakin yksi koulujärjestelmässä työskentelevä henkilö. Yhteistyön osapuolet osallistuvat oppilasta koskevien tavoitteiden asettamiseen ja siihen liittyvään päätöksentekoon ja ratkaisuihin. He myös jakavat kiinnostuksen ja vastuun oppilaasta. (Cowan, Swearer & Sheridan 2004, 201.) 

Laadullisen tutkimukseni tavoitteena oli hankkia tietoa kotien kanssa tehtävän yhteistyön kokemuksista luokanopettajien näkökulmasta tilanteissa, joissa lapsella esiintyy lukemissujuvuuden ongelmia ja oikeinkirjoitusvaikeuksia. Lukemissujuvuuden ongelmien ja oikeinkirjoitusvaikeuksien taustan selittämiseksi käytetään dysleksia-termiä, josta tuli graduni toinen käsite. Tässä erityisessä oppimisvaikeudessa tunnusmerkilliset vaikeudet esiintyvät tarkassa ja sujuvassa sanan tunnistamisessa ja heikossa oikeinkirjoitus- ja dekoodaustaidossa (Lyon, Shaywitz & Shaywitz 2003, 2). Dysleksian perusta on neurobiologinen (Lyon ym. 2003, 2; Vallutino, Fletcher, Snowling & Scanlon 2004, 18). Tutkimuskysymykseni oli: millaisia kokemuksia luokanopettajilla on kotien kanssa tehtävästä yhteistyöstä oppimisen tukemiseen liittyen?

Yhteistyön kokemusten tavoittamiseksi käytin haastattelumuotona teemahaastattelua. Keräsin aineiston kuudelta alakoulun luokanopettajalta kaupunkimaisesta Etelä-Suomen kunnasta. Luokka-asteista oli edustettuina ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs. Analysoin aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. 

Tulosten mukaan luokanopettajat kokivat yhteistyön pääosin toimivan kotien kanssa. Suurin osa huoltajista oli avoimin mielin ja yhteistyökykyisiä oppimisen tukemisessa. Jotta oppisen tukeminen mahdollistui, tuen tarpeen varhainen havaitseminen korostui. Oppimisen tukeminen kodin ja koulun välillä näyttäytyi muun muassa tuesta sopimisena. Luokanopettajat kokivat, että huoltajat olivat sitoutuneita avoimesti keskustelemaan lapsen oppimisesta. Muutamat luokanopettajat kokivat, että pedagogisten asiakirjojen kommentointi viestintäkanava Wilmassa lisäsi huoltajan ja luokanopettajan välistä vuorovaikutusta sekä luokanopettajan tietämystä lapsen ja huoltajan näkemyksistä. Huoltajan tai huoltajien osoittama tuki kotona lapselle ilmeni lähes kaikkien luokanopettajien puheessa. Huoltajien velvollisuutena luokanopettajat mainitsivat muun muassa ottaa yhteyttä kouluun, mikäli huoltajat havaitsevat jotakin poikkeavaa, ja olla suostuvaisia sille, mitä koulusta ehdotetaan. Muutama luokanopettaja koki, että huoltajien tuesta kieltäytymisen taustalla oli lähikoulutrendi ja integraatio tai tarve samanlaisuuteen. 

Nyt tulosten selvittyä, haluaisin tietää, mitä syitä tuesta kieltäytymisen taustalla mahdollisesti on. Siksi ehdotankin, että jatkossa voitaisiin tehdä laadullinen tutkimus alakoulua käyvien oppimisen ja koulunkäynnin tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajien näkemyksistä ja syistä tuesta kieltäytymiselle. Tutkittavien tulisi olla kieltäytynyt koulun tarjoamasta oppimisen ja koulunkäynnin tuesta. Hypoteesina voisi olla se, että tuesta kieltäytymisen syynä ovat vallitsevat asenteet.

Jenni Murto 

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Kodin ja koulun yhteistyö oppimisen tukemisessa luokanopettajien kertomana”.  

Lähteet 

Cowan, R. J., Swearer, S. M. & Sheridan, S. M. 2004. Home-School Collaboration. Educational Psychology Papers and Publications 18 (2), 201–208.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta 2009. 109/2009. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2009/20090109.pdf. (Luettu 23.4.2023.)

Laki perusopetuslain muuttamisesta 2010. 642/ 2010.

Lyon, G. R., Shaywitz, S. E. & Shaywitz, B. A. 2003. A definition of dyslexia. Annals of Dyslexia 53 (1), 1–14. https://doi.org/10.1007/s11881-003-0001-9 

Perusopetuslaki 1998. 628/ 21.8.1998.

Tilastokeskus. 2022. Peruskoulun oppilaista 23 % sai tehostettua tai erityistä tukea vuonna 2021. https://stat.fi/julkaisu/cktyiw7xc2e8w0c586gqxm122. (Luettu 20.10.2022.)

Vellutino, F. R., Fletcher, J. M., Snowling, M. J. & Scanlon, D. M. 2004. Specific reading disability (dyslexia): what have we learned in the past four decades? Journal of Child Psychology and Psychiatry 45 (1), 2–40. https://doi.org/10.1046/j.0021-9630.2003.00305.x