Siirry pääsisältöön

Generalistisilta aloilta valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opinnoista yleisten työelämätaitojen kehittäjänä

Yliopistojen keskeisin tavoite on opiskelijoiden hyvä työllistyminen yliopisto-opintojen jälkeen (Penttinen, Skaniakos & Lairio 2011, 14). Korkeakoulusta ammattiin valmistuvan urapolku on suhteellisen selvä, kun taas generalistiselta alalta valmistuva saattaa kokea epävarmuutta tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista (Vuorinen & Valkonen 2007, 12). Yliopistotutkinnon lisäksi muuttuva työelämä herättää kysymyksiä työllistymisen sekä vaadittavien työelämätaitojen osalta (Rouhelo 2008, 81–82). Rouhelo (2008) tarkoittaa generalistilla sellaisilta akateemisilta aloilta valmistuneita, joiden opinnot eivät anna spesifiä ammattipätevyyttä, vaan yleisiä valmiuksia työelämään. Generalistin ohella käytetään myös termiä yleistutkinnon suorittanut.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja selvittää generalistialoilta valmistuneiden kasvatus- ja kauppatieteiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opintojen vaikutuksesta yleisten työelämätaitojen kehittymiseen ja vahvistumiseen. Lisäksi haluan tutkimuksella tuottaa tietoa, miten yliopistokoulutuksessa tulisi pedagogisilla toimintatavoilla tukea paremmin opiskelijoiden mahdollisuutta kehittää omia yleisiä työelämätaitojaan. Tutkielmassa käsitellään myös valmistuneiden kokemuksia siitä, mitä työelämätaitoja nykypäivän asiantuntijatyössä vaaditaan sekä, miten yhteiskunnallisesti arvostettu korkeakoulututkinto antaa valmiudet työskennellä nykypäivän työelämässä.

Tutkimus on laadullinen tutkimus ja kokemusten tavoittamiseksi käytin aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoituja haastatteluja. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, sillä vaikka tutkimuksen teoria on ollut keskeisessä roolissa haastattelurungon muodostamisessa, ei tutkimuksessa etsitä mitään tiettyjä työelämätaitoja tai asiantuntijuuteen kuuluvaa osaamista, vaan halutaan tarkastella aineistoa ilman ennakko-oletuksia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus, jossa käsitteitä yhdistellään niin, että niillä saadaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn, jossa empiiristä aineistoa kohti edetään käsitteellistäen tutkittavaa ilmiötä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 91.)

Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavat kokevat omat yleiset työelämätaitonsa suhteellisen hyviksi. Haastateltavat näkevät yleiset työelämätaidot jatkuvasti kehittyvänä osa-alueena, jota yksilöt, työelämä ja kokemuksen tuoma varmuus aktiivisesti kehittävät ja rakentavat niin yliopisto-opintojen kuin työelämän aikana. Lisäksi haastateltavat haastoivat yleisten työelämätaitojen määritelmää ja pohtivat sen muuttumista maailman muuttuessa. Aiemmat tutkimustulokset tukevat tätä havaintoa, sillä Ruokolaisen (2020) yleiset työelämätaidot kehittyvät iän myötä ja ammatillinen osaaminen sekä arviointikyky vahvistuvat kokemuksen karttuessa.

Tämän tutkimuksen perusteella keskeisimmiksi työelämätaidoiksi, joita haastateltavat kokivat kehittyneen yliopisto-opintojen aikana, olivat itsensä johtaminen, akateeminen tiedon muodostaminen, kriittinen ajattelu, yhteistyö- ja ryhmätyötaidot sekä IT-taidot. Tulosten perusteella voidaan todeta, että näiden lisäksi tutkimukseen osallistuneilla on lukuisia muita yleisiä työelämätaitoja. Tekijät, jotka erityisesti vaikuttivat ja tukivat yleisten työelämätaitojen kehittymistä yliopisto-opintojen aikana, olivat kirjalliseen ja suulliseen viestintään ohjaavat tehtävät, ryhmätyöskentely sekä työelämäyhteistyö erityisesti harjoittelu ja case-tehtävät yritysten kanssa. Kokemusten perusteella yliopisto-opintoihin toivottiin enemmän työelämälähtöisyyttä, sillä tällä hetkellä se koettiin hyvin irrallisena opinnoista. Opiskelijat painottivat työelämälähtöisyydessä erityisesti case-tehtävien ja harjoitteluiden tärkeyttä. Erityisesti projektioppiminen ja case-tehtävät yhteistyössä ulkopuolisten yritysten kanssa vahvistavat erityisesti yleisten työelämätaitojen sekä substanssiosaamisen kehittymistä.

Haastateltavat antoivat kiitosta yliopistolle suoritusmuotojen monipuolisuudesta ja juostavuudesta. Usean kurssisuorituksen kohdalla opiskelija voi itse vaikuttaa siihen, minkä suoritusmuodon valitsee. Tämän nähdään tukevan erilaisia oppijoita sekä heidän vahvuuksiaan. Vaikka vastausten perusteella toisinaan kohtuuttoman paljon yliopistossa toimintaympäristönä jää oppimisen kehittymisessä opiskelijan itsensä vastuulle, yliopisto koettiin turvallisena paikkana, jossa pääsee kehittämänään yleisen työelämätaitojen osaamista.


Petra Keinänen

Blogitekstin kirjoittaja viimeistelee opintojaan Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa. Blogiteksti on Pro gradun ”Generalistisilta aloilta valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opinnoista yleisten työelämätaitojen kehittäjänä” kypsyysnäyte. 


Lähteet: 

Penttinen L., Skaniakos T. & Lairio M. (2011). Opiskelijan työelämäorientaatiota voidaan vahvistaa opinnoissa kokonaisvaltaisesti ohjauksella ja pedagogisilla ratkaisuilla. Teoksessa L. Penttinen (toim.), Opinnoista (työ)elämään. Tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämiseen (s. 20–21). Jyväskylä: Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella ESR-projekti 2008–2011, Jyväskylän yliopisto.

Rouhelo, A. (2008). Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990 – luvuilla. Väitöskirja. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Sarja C, osa 277.

Ruokolainen M. (2020). Nämä 10 vahvuutta sinullakin on työelämässä viisikymppisenä. Työterveyslaitos.https://www.ttl.fi/tyopiste/nama-10-vahvuutta-sinullakin-ontyoelamassa-viisikymppisena (luettu 4.3.2023)

Tuomi J. & Sarajärvi A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Vuorinen P. & Valkonen S. (2007). Korkeakoulutuksesta työelämään: työhön sijoittuminen ja työelämävalmiudet kaupan ja tekniikan alalla (No. 37). Koulutuksen tutkimuslaitos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla