Siirry pääsisältöön

Generalistisilta aloilta valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opinnoista yleisten työelämätaitojen kehittäjänä

Yliopistojen keskeisin tavoite on opiskelijoiden hyvä työllistyminen yliopisto-opintojen jälkeen (Penttinen, Skaniakos & Lairio 2011, 14). Korkeakoulusta ammattiin valmistuvan urapolku on suhteellisen selvä, kun taas generalistiselta alalta valmistuva saattaa kokea epävarmuutta tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista (Vuorinen & Valkonen 2007, 12). Yliopistotutkinnon lisäksi muuttuva työelämä herättää kysymyksiä työllistymisen sekä vaadittavien työelämätaitojen osalta (Rouhelo 2008, 81–82). Rouhelo (2008) tarkoittaa generalistilla sellaisilta akateemisilta aloilta valmistuneita, joiden opinnot eivät anna spesifiä ammattipätevyyttä, vaan yleisiä valmiuksia työelämään. Generalistin ohella käytetään myös termiä yleistutkinnon suorittanut.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja selvittää generalistialoilta valmistuneiden kasvatus- ja kauppatieteiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opintojen vaikutuksesta yleisten työelämätaitojen kehittymiseen ja vahvistumiseen. Lisäksi haluan tutkimuksella tuottaa tietoa, miten yliopistokoulutuksessa tulisi pedagogisilla toimintatavoilla tukea paremmin opiskelijoiden mahdollisuutta kehittää omia yleisiä työelämätaitojaan. Tutkielmassa käsitellään myös valmistuneiden kokemuksia siitä, mitä työelämätaitoja nykypäivän asiantuntijatyössä vaaditaan sekä, miten yhteiskunnallisesti arvostettu korkeakoulututkinto antaa valmiudet työskennellä nykypäivän työelämässä.

Tutkimus on laadullinen tutkimus ja kokemusten tavoittamiseksi käytin aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoituja haastatteluja. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, sillä vaikka tutkimuksen teoria on ollut keskeisessä roolissa haastattelurungon muodostamisessa, ei tutkimuksessa etsitä mitään tiettyjä työelämätaitoja tai asiantuntijuuteen kuuluvaa osaamista, vaan halutaan tarkastella aineistoa ilman ennakko-oletuksia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus, jossa käsitteitä yhdistellään niin, että niillä saadaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn, jossa empiiristä aineistoa kohti edetään käsitteellistäen tutkittavaa ilmiötä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 91.)

Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavat kokevat omat yleiset työelämätaitonsa suhteellisen hyviksi. Haastateltavat näkevät yleiset työelämätaidot jatkuvasti kehittyvänä osa-alueena, jota yksilöt, työelämä ja kokemuksen tuoma varmuus aktiivisesti kehittävät ja rakentavat niin yliopisto-opintojen kuin työelämän aikana. Lisäksi haastateltavat haastoivat yleisten työelämätaitojen määritelmää ja pohtivat sen muuttumista maailman muuttuessa. Aiemmat tutkimustulokset tukevat tätä havaintoa, sillä Ruokolaisen (2020) yleiset työelämätaidot kehittyvät iän myötä ja ammatillinen osaaminen sekä arviointikyky vahvistuvat kokemuksen karttuessa.

Tämän tutkimuksen perusteella keskeisimmiksi työelämätaidoiksi, joita haastateltavat kokivat kehittyneen yliopisto-opintojen aikana, olivat itsensä johtaminen, akateeminen tiedon muodostaminen, kriittinen ajattelu, yhteistyö- ja ryhmätyötaidot sekä IT-taidot. Tulosten perusteella voidaan todeta, että näiden lisäksi tutkimukseen osallistuneilla on lukuisia muita yleisiä työelämätaitoja. Tekijät, jotka erityisesti vaikuttivat ja tukivat yleisten työelämätaitojen kehittymistä yliopisto-opintojen aikana, olivat kirjalliseen ja suulliseen viestintään ohjaavat tehtävät, ryhmätyöskentely sekä työelämäyhteistyö erityisesti harjoittelu ja case-tehtävät yritysten kanssa. Kokemusten perusteella yliopisto-opintoihin toivottiin enemmän työelämälähtöisyyttä, sillä tällä hetkellä se koettiin hyvin irrallisena opinnoista. Opiskelijat painottivat työelämälähtöisyydessä erityisesti case-tehtävien ja harjoitteluiden tärkeyttä. Erityisesti projektioppiminen ja case-tehtävät yhteistyössä ulkopuolisten yritysten kanssa vahvistavat erityisesti yleisten työelämätaitojen sekä substanssiosaamisen kehittymistä.

Haastateltavat antoivat kiitosta yliopistolle suoritusmuotojen monipuolisuudesta ja juostavuudesta. Usean kurssisuorituksen kohdalla opiskelija voi itse vaikuttaa siihen, minkä suoritusmuodon valitsee. Tämän nähdään tukevan erilaisia oppijoita sekä heidän vahvuuksiaan. Vaikka vastausten perusteella toisinaan kohtuuttoman paljon yliopistossa toimintaympäristönä jää oppimisen kehittymisessä opiskelijan itsensä vastuulle, yliopisto koettiin turvallisena paikkana, jossa pääsee kehittämänään yleisen työelämätaitojen osaamista.


Petra Keinänen

Blogitekstin kirjoittaja viimeistelee opintojaan Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa. Blogiteksti on Pro gradun ”Generalistisilta aloilta valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opinnoista yleisten työelämätaitojen kehittäjänä” kypsyysnäyte. 


Lähteet: 

Penttinen L., Skaniakos T. & Lairio M. (2011). Opiskelijan työelämäorientaatiota voidaan vahvistaa opinnoissa kokonaisvaltaisesti ohjauksella ja pedagogisilla ratkaisuilla. Teoksessa L. Penttinen (toim.), Opinnoista (työ)elämään. Tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämiseen (s. 20–21). Jyväskylä: Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella ESR-projekti 2008–2011, Jyväskylän yliopisto.

Rouhelo, A. (2008). Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990 – luvuilla. Väitöskirja. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Sarja C, osa 277.

Ruokolainen M. (2020). Nämä 10 vahvuutta sinullakin on työelämässä viisikymppisenä. Työterveyslaitos.https://www.ttl.fi/tyopiste/nama-10-vahvuutta-sinullakin-ontyoelamassa-viisikymppisena (luettu 4.3.2023)

Tuomi J. & Sarajärvi A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Vuorinen P. & Valkonen S. (2007). Korkeakoulutuksesta työelämään: työhön sijoittuminen ja työelämävalmiudet kaupan ja tekniikan alalla (No. 37). Koulutuksen tutkimuslaitos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...