Siirry pääsisältöön

Generalistisilta aloilta valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opinnoista yleisten työelämätaitojen kehittäjänä

Yliopistojen keskeisin tavoite on opiskelijoiden hyvä työllistyminen yliopisto-opintojen jälkeen (Penttinen, Skaniakos & Lairio 2011, 14). Korkeakoulusta ammattiin valmistuvan urapolku on suhteellisen selvä, kun taas generalistiselta alalta valmistuva saattaa kokea epävarmuutta tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista (Vuorinen & Valkonen 2007, 12). Yliopistotutkinnon lisäksi muuttuva työelämä herättää kysymyksiä työllistymisen sekä vaadittavien työelämätaitojen osalta (Rouhelo 2008, 81–82). Rouhelo (2008) tarkoittaa generalistilla sellaisilta akateemisilta aloilta valmistuneita, joiden opinnot eivät anna spesifiä ammattipätevyyttä, vaan yleisiä valmiuksia työelämään. Generalistin ohella käytetään myös termiä yleistutkinnon suorittanut.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja selvittää generalistialoilta valmistuneiden kasvatus- ja kauppatieteiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opintojen vaikutuksesta yleisten työelämätaitojen kehittymiseen ja vahvistumiseen. Lisäksi haluan tutkimuksella tuottaa tietoa, miten yliopistokoulutuksessa tulisi pedagogisilla toimintatavoilla tukea paremmin opiskelijoiden mahdollisuutta kehittää omia yleisiä työelämätaitojaan. Tutkielmassa käsitellään myös valmistuneiden kokemuksia siitä, mitä työelämätaitoja nykypäivän asiantuntijatyössä vaaditaan sekä, miten yhteiskunnallisesti arvostettu korkeakoulututkinto antaa valmiudet työskennellä nykypäivän työelämässä.

Tutkimus on laadullinen tutkimus ja kokemusten tavoittamiseksi käytin aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoituja haastatteluja. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, sillä vaikka tutkimuksen teoria on ollut keskeisessä roolissa haastattelurungon muodostamisessa, ei tutkimuksessa etsitä mitään tiettyjä työelämätaitoja tai asiantuntijuuteen kuuluvaa osaamista, vaan halutaan tarkastella aineistoa ilman ennakko-oletuksia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus, jossa käsitteitä yhdistellään niin, että niillä saadaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn, jossa empiiristä aineistoa kohti edetään käsitteellistäen tutkittavaa ilmiötä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 91.)

Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavat kokevat omat yleiset työelämätaitonsa suhteellisen hyviksi. Haastateltavat näkevät yleiset työelämätaidot jatkuvasti kehittyvänä osa-alueena, jota yksilöt, työelämä ja kokemuksen tuoma varmuus aktiivisesti kehittävät ja rakentavat niin yliopisto-opintojen kuin työelämän aikana. Lisäksi haastateltavat haastoivat yleisten työelämätaitojen määritelmää ja pohtivat sen muuttumista maailman muuttuessa. Aiemmat tutkimustulokset tukevat tätä havaintoa, sillä Ruokolaisen (2020) yleiset työelämätaidot kehittyvät iän myötä ja ammatillinen osaaminen sekä arviointikyky vahvistuvat kokemuksen karttuessa.

Tämän tutkimuksen perusteella keskeisimmiksi työelämätaidoiksi, joita haastateltavat kokivat kehittyneen yliopisto-opintojen aikana, olivat itsensä johtaminen, akateeminen tiedon muodostaminen, kriittinen ajattelu, yhteistyö- ja ryhmätyötaidot sekä IT-taidot. Tulosten perusteella voidaan todeta, että näiden lisäksi tutkimukseen osallistuneilla on lukuisia muita yleisiä työelämätaitoja. Tekijät, jotka erityisesti vaikuttivat ja tukivat yleisten työelämätaitojen kehittymistä yliopisto-opintojen aikana, olivat kirjalliseen ja suulliseen viestintään ohjaavat tehtävät, ryhmätyöskentely sekä työelämäyhteistyö erityisesti harjoittelu ja case-tehtävät yritysten kanssa. Kokemusten perusteella yliopisto-opintoihin toivottiin enemmän työelämälähtöisyyttä, sillä tällä hetkellä se koettiin hyvin irrallisena opinnoista. Opiskelijat painottivat työelämälähtöisyydessä erityisesti case-tehtävien ja harjoitteluiden tärkeyttä. Erityisesti projektioppiminen ja case-tehtävät yhteistyössä ulkopuolisten yritysten kanssa vahvistavat erityisesti yleisten työelämätaitojen sekä substanssiosaamisen kehittymistä.

Haastateltavat antoivat kiitosta yliopistolle suoritusmuotojen monipuolisuudesta ja juostavuudesta. Usean kurssisuorituksen kohdalla opiskelija voi itse vaikuttaa siihen, minkä suoritusmuodon valitsee. Tämän nähdään tukevan erilaisia oppijoita sekä heidän vahvuuksiaan. Vaikka vastausten perusteella toisinaan kohtuuttoman paljon yliopistossa toimintaympäristönä jää oppimisen kehittymisessä opiskelijan itsensä vastuulle, yliopisto koettiin turvallisena paikkana, jossa pääsee kehittämänään yleisen työelämätaitojen osaamista.


Petra Keinänen

Blogitekstin kirjoittaja viimeistelee opintojaan Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa. Blogiteksti on Pro gradun ”Generalistisilta aloilta valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opinnoista yleisten työelämätaitojen kehittäjänä” kypsyysnäyte. 


Lähteet: 

Penttinen L., Skaniakos T. & Lairio M. (2011). Opiskelijan työelämäorientaatiota voidaan vahvistaa opinnoissa kokonaisvaltaisesti ohjauksella ja pedagogisilla ratkaisuilla. Teoksessa L. Penttinen (toim.), Opinnoista (työ)elämään. Tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämiseen (s. 20–21). Jyväskylä: Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella ESR-projekti 2008–2011, Jyväskylän yliopisto.

Rouhelo, A. (2008). Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990 – luvuilla. Väitöskirja. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Sarja C, osa 277.

Ruokolainen M. (2020). Nämä 10 vahvuutta sinullakin on työelämässä viisikymppisenä. Työterveyslaitos.https://www.ttl.fi/tyopiste/nama-10-vahvuutta-sinullakin-ontyoelamassa-viisikymppisena (luettu 4.3.2023)

Tuomi J. & Sarajärvi A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Vuorinen P. & Valkonen S. (2007). Korkeakoulutuksesta työelämään: työhön sijoittuminen ja työelämävalmiudet kaupan ja tekniikan alalla (No. 37). Koulutuksen tutkimuslaitos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...