Siirry pääsisältöön

Työhyvinvointi opettajien kuvaamana

Työ on olennainen osa ihmisten elämää ja vie viikosta useita tunteja. Se, miten työssä voidaan, vaikuttaa myös työn ulkopuoliseen elämään (Bubb & Earley 2004). Opettajien työhyvinvointi on nostettu toistuvasti esille uutisissa (esim. Yle Uutiset 2023), minkä lisäksi opettajien kokemaan kuormittuneisuuteen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota (esim. OAJ 2023).

Pro gradu -tutkielmassani tutkin opettajien työhyvinvointia. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa olen käyttänyt narratiivista tutkimusotetta sekä hermeneuttista lähestymistapaa. Tutkielmani tavoitteena oli lisätä ymmärrystä opettajien työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Tutkielmani tarkoituksena oli myös selvittää, mitkä tekijät ovat lisäämässä opettajien työn kuormittavuutta ja toisaalta toimivat työn voimavaroina. Työhyvinvoinnin määrittelin tutkimuksessani kokonaisvaltaisena niin, että se sisältää työn voimavaratekijöitä ja kuormitustekijöitä, jotka voivat olla erilaisia työn ominaisuuksia (Schaufeli & Taris 2014).

Tutkimuksen aineiston keräsin vuoden vaihteessa 2022–2023 eläytymismenetelmällä. Eläytymismenetelmälle ominaisesti muodostin kaksi kehyskertomusta, joihin eläytymällä vastaajat kirjoittivat tarinan joko hyvästä tai huonosta työviikosta. Kehyskertomuksista ja yhdestä taustatietokysymyksestä (opetettava luokka-aste), muodostin kyselylomakkeen Google Formsiin. Kirjoituskutsun lähetin yhteen pohjoissuomalaiseen peruskouluun sekä Facebookissa erilaisiin opettajien ryhmiin. 

Kirjoituskutsuun vastasi 15 opettajaa ja kertomuksia kertyi 19. Kertomukset jakautuivat tasaisesti kehyskertomusvariaatioiden välille (10+9). Kertomukset analysoin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä (Tuomi & Sarajärvi 2009). Analyysin pohjalta sain muodostettua viisi yläkategoriaa (työympäristöt, resurssit, työyhteisö, oppilaat ja työn hallinta), jotka teorian ohjaamana luokittelin kahteen pääkategoriaan: fyysisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin. Tämän lisäksi syntyneiden yläkategorioiden pohjalta muotoilin kaksi tyyppikertomusta opettajien työviikosta, jotka antavat yleisen kuvan aineiston tyypillisistä elementeistä.

Tutkimukseni tuloksissa korostuvat psykososiaaliset tekijät, joita esiintyi kaikkien opettajien kertomuksissa. Kuormitusta opettajille aiheuttavat esimerkiksi liian monet projektit ja hankkeet, suuri työmäärä, haastavat oppilastilanteet sekä erilaiset ongelmat työyhteisössä (mm. työyhteisön negatiivinen työilmapiiri, kollegoiden töiden tekemättömyys ja epäoikeudenmukainen johtaminen). Sen sijaan opettajille voimavarana toimivat rakentava ja hyväksyvä työilmapiiri sekä oman työn hallinnan tunne, esimerkiksi kiireettömyyden ja oman työn suunnittelulle olevan ajan myötä. Tulosten perusteella opettajien työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat työympäristön sisätilaongelmat ja tilojen ahtaus sekä puutteet materiaaleissa ja henkilöstöresursseissa, eli ohjaajan ja erityisopettajan resursseissa tunnilla. Tulokseni ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten tulosten kanssa (mm. Hakanen 2004).

Tulosten perusteella voin sanoa, että työyhteisö ja työilmapiiri näyttäytyvät opettajien työhyvinvoinnille merkityksellisinä tekijöinä. Tällöin työhyvinvointia kehitettäessä panostukset niiden kehittämiseen ovat tärkeitä. Kuitenkaan opettajien työhyvinvointia ei voida kehittää pelkästään niihin keskittymällä. Tuloksissa ilmeni kuormittavana tekijänä resurssien puute. Henkilöstöresursseihin panostamalla voidaankin helpottaa opettajien työtaakkaa. Toisaalta henkilöstöresurssien puute ei ilmene pelkästään opettajien kuormittuneisuutena, vaan vaikuttaa tulosten perusteella myös siihen, että opettajat eivät ehdi tukea kaikkia tukea tarvitsevia oppilaita. Tulosten perusteella työhyvinvoinnin kehittämisessä olisikin syytä kiinnittää huomiota työyhteisöön, työilmapiiriin sekä olemassa olevaiin resursseihin. 


Sanna Keskinarkaus

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta


Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Työhyvinvointi opettajien kuvaamana – narratiivinen tutkimus opettajien työhyvinvointiin kuuluvista tekijöistä”. 


Lähteet:

Bubb, S. & Earley, P. 2004. Managing teacher workload work-life balance and well- being. London: Paul Chapman Publishing.

Hakanen, J. 2004. Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Helsinki: Työterveyslaitos. 

OAJ. 2023. Psykososiaalista kuormitusta tulee ehkäistä nykyistä tehokkaammin. OAJ.fi. Osoitteesta: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2023/psykososiaali- nen-kuormitus/. Luettu: 14.3.2023. 

Schaufeli, W. B. & Taris, T. W. 2014. A critical review of the job demands resources model: implications for improving work and health. Teoksessa G. F. Bauer & O. Hämmig (toim.) Bridging Occupational, Organizational and Public Health: A Transdisciplinary Approach, 43–68. Dordrecht: Springer.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Yle Uutiset. 2023. Opettaja Mari Moilanen otti loparit, koska ei ehtinyt tehdä työtään kunnolla – jos mitään ei tehdä, opetusala on seuraava hoitoala. Osoitteesta: https://yle.fi/a/74-20020396. Luettu: 20.3.2023. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...