Siirry pääsisältöön

Oppilailla aito huoli koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen on noussut otsikoihin eri medioissa jo usean vuoden ajan. Uutisista olemme saaneet lukea ikävistä kiusaamisen seurauksista. Keskustelua ja tutkimusta koulukiusaamisen kitkemiseksi pois koulumaailmasta tarvitaan yhä.

Opetussuunnitelman mukaan jokaisen oppilaan oikeuksiin kuuluu opetus, ohjaus, oppilashuolto ja tuki sekä turvallinen oppimisympäristö kaikkina koulupäivinä (OPS, 2014). Kaikenlainen koulukiusaaminen rikkoo tätä perusopetuslaissa säädettyä turvallisuuden taetta. Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta oppimisympäristössä tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta, syrjinnästä tai väkivallasta (Perusopetuslaki 2013, 29§).  

Itselleni heräsi kiinnostus ryhtyä tutkimaan koulukiusaamisen ilmiötä aihepiirin läheisyyden vuoksi. Omat ja lähipiirini kokemukset sekä mediassa esillä olleet kiusaamistapaukset saivat aikaan haluni tutkia ilmiötä. Aihepiiriä on tutkittu paljon erityisesti pedagogisessa mielessä. Itse halusin rajata aiheen oppilaiden näkökulmiin. Tutkimuksessani pyrin löytämään vastauksia kysymyksiin, miten oppilaat määrittelevät koulukiusaamisen, mitä tekijöitä oppilaat pitävät kiusaamisen syinä ja miten kiusaaminen voitaisiin saada loppumaan oppilaiden omien käsitystensä mukaan. 

Tutkimukseni on toteutettu kirjallisella kyselyllä, jossa 20 alakoulun kuudennen luokan oppilaat kirjoittivat ajatuksistaan. Aihe on sensitiivinen ja herkkä. Pidin huolta eettisten periaatteiden toteutumisesta ja luottamuksellisuudesta.

Tutkimukseni tulosten perusteella voidaan muodostaa kokonaiskuva siitä, millaisena oppilaat kokevat koulukiusaamisen. He ovat hyvin tietoisia ilmiöstä kaikkine puolineen. Oppilaiden mukaan kiusaamisen muodot ovat moninaisia. Niihin kuuluu suoran fyysisen ja psyykkisen kiusaamisen ohella myös epäsuora kiusaaminen. Kiusaaminen voi näyttäytyä esimerkiksi kaveriporukasta ulos jättämisenä ja syrjintänä, "ei oteta mukaan kaveriporukkaan", pilkkaamisena, ahdisteluna ja halveksuntana. Fyysinen väkivalta näkyy lyömisenä ja potkimisena tai haukkumisena ja nimittelynä. Kiusaamista tapahtuu vastanneiden mukaan tilanteissa, joissa ei ole opettajaa tai muuta henkilökuntaa lähellä. Tällaisia ovat esimerkiksi siirtymätilanteet tuntien välillä, välitunnit ja koulumatkat. Esille tuli myös nettikiusaaminen ja henkilökohtaisten ilkeyksien jakaminen julkisesti sosiaalisen median kanavissa.

Oppilaiden mielestä kiusaamiseen johtavana tekijänä on ensisijaisesti oppilaan erilaisuus. Kiusatun oppilaan eroavaisuus muista voi näkyä uskonnossa, tavassa pukeutua, ihonvärissä tai esimerkiksi sairautena, joka vaikuttaa ulkonäköön tai käyttäytymiseen. Kiusattua voidaan pitää "omituisena" tai "hän on helppo kiusattava". Kateus voi niinikään olla syynä kiusatuksi tulemiselle. Hyvä koulumenestys tai kouluyhteisössä saavutettu rooli voivat saada aikaan kiusaamista.

Oppilaat kokivat, että paras tapa kiusaamisen ehkäisemiseksi olisi kertoa asiasta luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi luokan oma opettaja.  Myös vanhempien roolia pidettiin merkittävänä. Ylipäänsä tärkeää on se, että "asiasta kerrotaan jollekulle, vaikka se voi tuntua hankalalta, melkein aina se auttaa", kuten eräs oppilas totesi. Oppilaat pitivät keskeisenä myös sitä, että kiusaamiseen puututtaisiin heti eikä asiaa saisi "jättää kesken" tai "hautumaan". Lisäksi oppilaat korostivat jokaisen oppilaan velvollisuutena kertoa kiusaamistapauksista eteenpäin, jotta niihin voidaan puuttua. Oppilailla oli ehkä yllättävän voimakas käsitys siitä, että kiusaamista voitaisiin ehkäistä koventamalla siitä seuraavia rangaistuksia. Heidän mielestään informaatiota kiusaamisen ilmiöstä pitäisi koulussa lisätä. 

Oppilaiden käsitykset ovat oivallisia. Itse jäänkin kysymään, miksei koulukiusaaminen saada lopetettua.


Jonne Vähäjylkkä 

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 

Blogikirjoitus on tehty pro gradu -tutkielmaan: ’’Mä kerroin siitä mun vanhemmille ja se loppui melkein heti, Laadullinen tutkimus oppilaan koulukiusaamisen kokemuksista´´ 


Lähteet: 

Perusopetuslaki 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...