Siirry pääsisältöön

A1-kielen opettaminen luokanopettajien näkökulmasta

Vuoden 2020 kevätlukukaudella jokaisessa koulussa aloitettiin A1-kielen opetus ensimmäisellä luokalla. Luokanopettajat, jotka eivät olleet aikaisemmin opettaneet vieraita kieliä, joutuivat siis ensimmäistä kertaa toteuttamaan A1-kielen opetusta. Itselleni vieraiden kielten opiskelu on peruskoulusta asti ollut mielekästä ja palkitsevaa, joten olin tästä uudistuksesta kovin innoissani. Yliopisto-opintojeni aikana tein satunnaisia luokanopettajan sijaisuuksia eri kouluissa ja kyselin luokanopettajilta heidän mielipiteitään tähän uudistukseen liittyen. Vastauksia tuli niin puolesta, kuin vastaankin.

Halusin tietää enemmän luokanopettajien kokemuksista A1-kielen opetuksesta ja päätin tehdä pro gradu –tutkielmani aiheeseen liittyen. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia A1-kielen opetuksesta. Tutkimushenkilöinä olivat luokanopettajat, jotka opettivat alkuluokissa A1-kieltä. Haastattelin kuutta luokanopettajaa eri puolelta Suomea. Tutkimukseni kautta on mahdollista löytää kehityskohteita A1-kielen opetukseen tai tuoda esille luokanopettajien tarvetta lisäkoulutuksille A1-kielen opetukseen liittyen.

Teoriataustana tarkastelin kielitaidon olemusta sekä vieraan kielen opettamisen pedagogiikkaa. Varhennettu kielenopetus asettaa uusia vaatimuksia opetustyöhön.

Empiirinen tutkimukseni oli laadullinen. Käytin aineistonkeruumenetelmänä teemahaastatteluja, sillä avoimemman ja keskustelunomaisen haastattelun avulla uskoin saavani tutkimukselleni tärkeitä vastauksia. Aineiston analyysinä oli laadullinen sisällönanalyysi.

Tutkimuksen tuloksissa nousi vahvasti esille luokanopettajien kokemukset oman kielitaidon vaikutuksesta A1-kielen opettamiseen. Heikon kielitaidon koettiin tuovan lisätyötä oppituntien suunnitteluun ja aiheuttavan epävarmuutta omaan opetukseen. Vahvan kielitaidon omaavat luokanopettajat kokivat A1-kielen opettamisen helppona ja jopa innostavana. Riippumatta siitä, minkälaisena luokanopettajat kokivat oman kielitaitonsa, kertoivat he pystyvänsä silti tarjoamaan oppilaille laadukasta ja tarkoituksenmukaista kielen opetusta.

Luokanopettajat kertoivat hyödyntävänsä monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Erityisesti toiminnallisia harjoituksia pidettiin tehokkaina A1-kielen opetuksessa. Erilaisten pelien, leikkien ja laulujen hyödyntäminen A1-kielen opetuksessa koettiin innostavan ja motivoivan erityisesti alkuluokkien oppilaita. Toiminnallisuus on nostettu myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden lisäyksessä tärkeäksi osaksi A1-kielen opetusta. (Opetushallitus 2019, 25.) Suurin osa luokanopettajista kertoi käyttävänsä kielten oppitunneilla myös erilaisia tietokonesovelluksia ja –pelejä. Tietokonepelien ja tietokoneavusteisen kielten opetuksen koettiin innostavan oppilaita oppimaan uutta vierasta kieltä. Tästä on tehty aikaisempi tutkimus ruotsissa, joka puoltaa luokanopettajien kokemuksia tietokonepelien motivoivasta vaikutuksesta. (Li, Han & Gao 2019, 65.)

Monet luokanopettajat kertoivat A1-kielen opetuksen yhtenä haasteena olevan koulujen resurssipula. Monissa luokissa on tuen tarpeisia oppilaita, mutta kouluilla ei ole resursseja ohjaajiin tai erityisopettajiin jokaiselle tunnille. Resurssipula nousi esiin myös puhuttaessa opetusmateriaaleista. Lisäksi osa luokanopettajista kertoi kaipaavansa monipuolisempia opetusmateriaaleja, sillä heillä itsellään ei ole aikaa valmistaa jatkuvasti uusia materiaaleja oppitunneille.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta luokanopettajien kaipaavan lisäkoulutusta sekä yhteistyötä koulujen aineenopettajien kanssa. Yhteistyötä pidettiin tärkeänä monin tavoin. Aineenopettajien kielitaito sekä kielen ja kulttuurin tietämys voivat tukea luokanopettajien kielenopetuksen suunnittelua ja toteutusta alkuluokilla.  

Osmo Salo

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaan A1-kielen opettaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät luokanopettajien näkökulmasta

Lähteet: 

Li, Y., Han, Y. & Gao, X. 2019. Young learners’ motivation for learning English. Teoksessa S. Garton & F. Copland (toim.) The Routledge Handbook of Teaching English to Young Learners. London: Routledge, 60-72.

Opetushallitus 2019. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset ja täydennykset koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2. Helsinki: Opetushallitus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...