Siirry pääsisältöön

Down-lasten osallistuminen liikuntaharrastuksiin

Lasten liikuntaharrastuksissa integraatio tarkoittaa kaikille avointa liikuntaa. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus osallistua ja olla osa ryhmää. Erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuus osallistua valitsemaansa liikuntaharrastukseen on usein haasteellista, vaikka tasa-arvoperiaate sitä edellyttääkin. (Rintala, Huovinen & Niemelä 2012, 225.) Myös liikuntalaki tukee tätä, sillä sen tavoitteena on edistää kaikkien väestöryhmien mahdollisuutta liikkua sekä osallistua liikuntaharrastuksiin (Liikuntalaki 390/2015, 2§).

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Downin oireyhtymän omaavien lasten integroitumista liikuntaharrastuksiin. Sen tarkoituksena oli saada selville, millaisia keinoja Down-lasten integroitumiseen käytetään ja millaiset tekijät integroitumiseen vaikuttavat.  Kehitysvammaisten, erityisesti Down-lasten liikkumisesta ei löydy paljon systemaattista tai vertailukelpoista tutkimusta. Tämä tutkielmani olikin jatkoa kandidaatintutkimukselleni, jossa tutkin Downin oireyhtymän omaavien lasten liikkumista heidän vanhempiensa kokemusten kautta. Sen tulosten mukaan Down-lapset ovat motivoituneita liikkujia, jotka tarvitsevat kuitenkin aikuisen tukea. Lisäksi vanhemmat toivoivat lapsilleen enemmän mahdollisuuksia osallistua liikuntaharrastuksiin. Erityisryhmiä ei välttämättä ollut saatavilla. Päätin siis tutkia Down-lasten integroitumista liikuntaharrastuksiin.

Tutkimukseni oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytin sekä etnografista että autoetnografista tutkimusmenetelmää. Etnografisen aineiston keräsin havainnoimalla liikuntaharrastusta, johon osallistui Downin oireyhtymän omaava lapsi. Lisäksi haastattelin liikuntaharrastuksen ohjaajaa. Etnografian avulla voidaan käsitteellistää ja teoretisoida tutkittavaa ilmiötä. Sen tavoite on analysoida monipuolisesti kulttuurisia prosesseja ja toimijoiden antamia merkityksiä niille. Käytin autoetnografisena-aineistona omia kokemuksiani liikuntaharrastuksen ohjaajana, jossa oli mukana Down-lapsi. Autoetnografiassa tutkijan omat kokemukset ovat tutkimuksen lähtökohta ja aineisto, jotka sijoitetaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.

Aineiston analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Siinä päättelyä ohjailee haastatteluista, havainnoista ja kokemuksista kerätty aineisto sekä teoria. Muodostin analyysissä kolme luokkaa, jotka kuvasivat Down-lasten integroitumista liikuntaharrastuksiin. Käsittelin tulokset näiden luokkien mukaan, joita olivat siis integroinnin keinot, asenteet sekä resurssit.

Tutkimuksen tulosten perusteella Down-lapsen integroituminen liikuntaharrastukseen voi onnistua hyvin. Integroinnin keinoja on paljon. Tärkeää on, että liikuntaharrastuksen järjestäjillä ja ohjaajilla olisi tietoa erityistä tukea vaativista lapsista. Downin oireyhtymään liittyy erilaisia fyysisiä, psyykkisiä ja kognitiivisia piirteitä, jotka pitää osata huomioida. Tätä varten koulutuksiin sekä resursseihin kannattaisi panostaa. Havaintoni ja kokemusteni mukaan ennakkotiedot, kokemus ja henkilökohtainen avustaja olivat tärkeässä asemassa. Lisäksi resursseilla oli suuri vaikutus integroinnin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi monipuoliset liikuntavälineet, esteettömät tilat ja ohjaajien määrä vaikuttavat integroitumiseen positiivisesti. Tulosten mukaan Down-lapsiin kohdistui lähinnä positiivisia asenteita. Tämä olikin tärkeää, jotta lapsi sai kokea liikunnan tuoman ilon ja merkityksellisyyden elämään (Hakanen ym. 2019, 30.) Liikuntaharrastusten etsiminen jäi sen sijaan Down-lapsen vanhemmille, sillä harrastustoimintaa ei mainosteta erityislapsille sopivana. Asenteet näkyvät siis saatavuuden kautta. Liikuntaharrastusten järjestäjillä olisi tässä hyvä paikka helpottaa integroitumista.


Emilia Hyvärinen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta


Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Down-lapsen integroituminen liikuntaharrastukseen”.


Lähteet:

Rintala, P. 2012. Soveltava liikunta. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura.

Hakanen, T., Myllyniemi, S., Salasuo, M. 2019. Takuulla liikuntaa: Kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. (viitattu 13.2.2023) luettavissa: https://www.kehitysvammaliitto.fi/liitto/tutkimusjulkaisut/ 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla