Pro gradu -tutkielmassani tutkin kansanopistojen rehtoreiden käsityksiä etätyöjakson yhteisöl-lisyydestä sekä käsityksiä etätyöjakson jälkeisestä ajasta. Keväällä 2020 kaikki oppilaitokset joutuivat siirtymään etäopetukseen Covid-19-pandemian vuoksi. Kansanopistot päätyivät ti-lanteeseen, johon eivät olleet ikinä ennen joutuneet. Tutkimukseni mielenkiinto kohdistui joh-tamisen näkökulmaan etätyön yhteisöllisyydestä. Etenkin johtajilta vaaditaan nykyään muu-toksen johtamisessa nopeita strategisia päätöksiä (Haapakoski, Niemelä & Yrjölä 2020, 125). Etätyössä yhteisöllisyys voi murentua helpommin, joten sen huomioiminen työyhteisössä on erityisen tärkeää (Vilkman 2016).
Tutkimukseni toteutin laadullisella fenomenografisella tutkimusmenetelmällä. Fenomenografi-assa tarkastellaan ihmisten erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä (Huusko & Paloniemi 2006, 163). Aineiston keräsin haastattelemalla viittä Suomen kansanopiston rehtoria kevättal-vella 2022. Tutkimuksen kannalta oli tärkeää, että haastateltavat olivat kokeneet ajan ennen etätyöjaksoa, etätyöjakson aikana sekä sen jälkeen. Tämä mahdollisti saamaan käsityksiä yhtei-söllisyyden muutoksista etätyöjakson ajalta ja käsittelemään etätyöjaksoa uutena kokemuksena verrattuna vanhoihin tapoihin. Aineiston analysoin fenomenografisella analyysimenetelmällä noudattaen Huuskon ja Paloniemen (2006, 167) neljävaiheista analysointiprosessia etsien ai-neistosta ensimmäiseksi merkitysyksiköitä ja tämän jälkeen luoden kategorioita ja muodostaen lopuksi kuvauskategoriajärjestelmän. Kuvauskategoriajärjestelmä määritti tuloksien esitysta-van.
Tutkimuksen tulokset jakautuivat ajallisesti kolmeen eri osaan: yhteisöllisyyteen etätyöhön siirryttäessä, yhteisöllisyyden ylläpitämiseen etätyöyhteisössä sekä etätyöjakson vaikutuksiin työyhteisössä. Ennen etätyöaikaa yhteisöllisyys koettiin kaikissa kansanopistoissa kiitettävänä, johon haluttiin yhdessä panostaa. Sen tärkeys oli selvästi huomioitu. Etätyöhön siirtyminen oli puolestaan turhauttavaa ja pakonomainen tilanne koko työyhteisölle. Siirtyminen etätyöhön kuitenkin koettiin onnistuneena ja luottamus toimi yhteisön keskellä hyvän yhteisöllisen perus-tan vuoksi, joka oli jo valmiiksi rakennettu. Etätyöjakson aikana yhteisöllisyyttä pidettiin yllä teknologialaitteiden avulla, kuten puhelimien ja tietokoneiden välityksellä. Laitteiden käyttö lisääntyi selvästi ja aikaa erilaisille tapaamisille haluttiin järjestää. Rehtoreiden näkökulmasta yhteisöllisyyttä etätyön aikana määritti vahvasti yhteisen päämäärän luominen ja sitä kohti kulkeminen yhdessä. Rehtorit korostivat myös työntekijöidensä tuntemista ja heidän kuunte-luaan. Yhteisöllisyyttä haluttiin pitää yllä yhtä lailla kuin ennen etätyöjaksoakin, eikä sen tär-keydestä luovuttu.
Etätyöjakson vaikutukset yhteisössä olivat moninaisia. Rehtorit huomasivat itseohjautuvuuden ja tehokkuuden kasvun työyhteisön keskellä. Teknologialaitteita alettiin käyttämään entistä monipuolisemmin ja yhteydenpito helpottui ja nopeutui. Ihmisiä pystyi tapamaan vaivatto-mammin ja aikaa sen järjestämiselle kului vähemmän. Myös työkaverin kehuminen ja kannus-taminen lisääntyivät. Vaikka etätyöjakso kesti vain hetken ja kansanopistoissa palattiin heti lähiopetukseen, kun kokoontumisrajoitukset sen sallivat, näin tutkimuksen tekemisen silti tär-keänä tällä alueella. Muutokset työyhteisössä opettavat aina uusia asioita ja sopeutuminen vaa-tii tiettyjä taitoja jokaiselta työyhteisön jäseneltä, etenkin johtajilta. Tutkimukseni osoitti, että kansanopistojen rehtorit haluavat toimia kansanopistoissa hyvinä yhteisöllisyyden ylläpitäjinä ennen etätyötä kuin etätyöjakson aikanakin ja yhteisöllisyyteen halutaan panostaa olosuhteista riippumatta. Yhteisöllisyyden tärkeyden huomioiminen korostui entisestään etätyöjakson jäl-keen, johon vaikuttaa koko työyhteisön tuki.
Elina Vaaranmaa
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ’’Mitä etätyöjakso opetti työyhteisöstä? – Kansanopistojen rehtoreiden käsityksiä yhteisöllisyydestä etätyöyhteisössä’’
Lähteet:
Haapakoski, K., Niemelä, A. & Yrjölä, E. 2020. Läsnä etänä. Helsinki: Alma Talent.
Huusko, M. & Paloniemi, S. 2006: Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasva-tustieteissä̈. Kasvatus 37 (2), 162–173.
Vilkman, U. 2016. Etäjohtaminen. Tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Talentum Pro.
Kommentit
Lähetä kommentti