Siirry pääsisältöön

WHAT IS COLLECTIVE INTELLIGENCE?

Towards the democratisation of knowledge, Collective Intelligence (CI) is being constantly generated and transformed by our produsage (aka content production and usage) in the Web 2.0 and its participatory platforms: like e.g., the wikis, blogs, and the social media (SoMe). When interviewed by Peters (2015), the Tunisian Philosopher, Pierre Lévy, who coined the term, notes that, contrasting to AI, CI “is a scientific, technical and political project that aims to make people smarter with computers, instead of trying to make computers smarter than people” (p. 261) like the Artificial Intelligence allegedly aspires. Consequently, with the increase of our interaction within interconnected networks, produsers can participate in a civic process of developing and democratising the discussions on their particular areas of interest. 

Currently, the coordination of our data is largely mediated by computed algorithms, which converge and correlate our shared symbolisms and significances, converting our information into an emergent collective intelligence. Claro Bembem & da Costa Santos (2013, p. 141) observe that the collective work, which allowed the development of computed networks, enabled the access to information and its exchange, correspondingly constructing new forms of knowledge. Now, instead of having a hegemonic message broadcast by the media channels’ centralised sources, information is increasingly shared by all to all individuals, irrespective of their socioeconomic hierarchy. Moreover, because knowledge is in humanity, it is fundamental to critically analyse the contexts in which our individual intelligence may be meaningful; that is: in which thematics our individual interest is de facto significant. After all, as Jenkins (2006) writes, “[n]one of us can know everything; each of us knows something; and we can put the pieces together if we pool our resources and combine our skills” (p. 4). And, in the end, novel information and communication technologies (ICTs) can facilitate the synergy of individuals’ knowledge which, when gathered in databanks, culminate in our cumulated CI. 

In sum, Collective Intelligence is a project that seeks to connect people not by ethnic, national, or religious identities, but via their (non)scientific knowledge in light of their interests – may that be political, cultural, or of any other kind. Hence, CI seeks to civically engage citizens, empowering and emancipating their collaborative capacity to enhance our individual abilities. Thus, finally, collective intelligence could soon be seen as one of our cybercultures’ currencies. 


Rodrigo Firmo Emediato

University of Lapland, Faculty of Education

Blog is based on Master theses "Collective Intelligence: Consenting to Conscient Consultation".



REFERENCES 

Claro Bembem, A. H. & da Costa Santos, P. L. V. A. 2013. Inteligência Coletiva: Um Olhar Sobre a Produção de      Pierre Lévy. Perspectivas em CIência da Informação, 18(4), 139-151.  

Jenkins, H. 2006. Convergence Culture: Where Old and New Media Collide. New York, US: NYU Press. 

Peters, M.A. 2015. Interview with Pierre A. Lévy, French philosopher of collective intelligence. Open Review of Educational Research, 2(1), 259-266. 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...