Opiskelevat vanhemmat unohtuvat usein keskusteluissa niin opiskelijoiden kuin vanhempienkin keskuudessa. Kuitenkin 12,7 prosenttia yliopisto-opiskelijoista on perheellisiä (Eurostudent VII-tutkimus 2019), mikä tarkoittaa kymmeniä tuhansia perheellisiä opiskelijoita. Opiskelevat vanhemmat eivät noudata sitä elämänkulun mallitarinaa, jossa tutkinto opiskellaan aikataulussa ja lapset saadaan vasta työelämään siirryttyä. Opiskelevilla pienten lasten vanhemmilla voi olla haasteita samaistua lapsettomien ja päätyönään opiskelevien opiskelijoiden elämäntilanteeseen, sillä näiden opiskelijaryhmien välillä voi olla merkittäviä eroja esimerkiksi siinä, kuinka paljon heillä on mahdollisuuksia panostaa opintoihinsa tai osallistua koulun muuhun toimintaan.
Koronapandemian myötä lähes kaikki maailman koulut joutuivat siirtymään etäopetukseen. Poikkeusolot toivat oman osansa myös vanhemmuuden ja opiskelun yhdistämiseen. Pro gradu- tutkielmassani selvitin, millaisia käsityksiä perheellisillä yliopisto-opiskelijoilla on toimijuudestaan arjessa pandemia-aikana. Lähdin tavoittelemaan tätä kysymällä haasteista ja mahdollisuuksista, joita perheelliset yliopisto-opiskelijat olivat kohdanneet arjessaan.
Toteutin tutkimukseni fenomenografisella tutkimusmenetelmällä, jonka tavoitteena on kuvata tutkittavien erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Häkkisen (1996, 23) mukaan käsitys on ymmärrystä tietystä ilmiöstä sekä suhde yksilön ja ympäristön välillä. Tutkimusmenetelmän perustajan Ference Martonin (1981, 177) mukaan ilmiöiden käsittämisen, kokemisen ja ymmärtämisen tapoja on rajallisesti, ja fenomenografian tavoitteena on kuvata näitä kokemisen eri variaatioita ja yleistää ne.
Keräsin tutkimusaineistoni Webropol-kyselytyökalun avulla luodulla avoimella kyselylomakkeella. Juuri kysymyksenasettelun avoimuus onkin tärkeää fenomenografisessa tutkimuksessa, jotta käsitykset pääsevät esiin. Aineiston analysoin fenomenografisella analyysilla, joka on aineistolähtöinen ja muodostuu aineiston kanssa vuorovaikutuksessa. Fenomenografisen analyysin prosessia ei ole jäsennelty kovin tarkkaan, sillä se on niin vahvasti sidoksissa sisältöön (Niikko 2003, 32). Tutkimukseni analyysiprosessi oli viisivaiheinen, jonka viimeisessä vaiheessa muodostin neljä pääkuvauskategoriaa: 1. Toimijuutta haastaneet tekijät perhearjessa 2. Toimijuutta vahvistaneet tekijät perhearjessa 3. Toimijuutta haastaneet tekijät opiskeluarjessa sekä 4. Toimijuutta vahvistaneet tekijät opiskeluarjessa.
Tutkimustulokset osoittavat, että perheellisten yliopisto-opiskelijoiden käsitysten mukaan heidän toimijuutensa on toisaalta heikentynyt ja toisaalta vahvistunut koronapandemian aikana. Toimijuutta heikentävinä tekijöinä korostuivat etenkin jaksamisen haasteet koskien opintojen, perhe-elämän, kodin ja puolison töiden yhdistämistä sekä oman ajan puutetta. Kuitenkin kaikki vastaajat mainitsivat etäopiskelun joustavuuden helpottaneen arkea ja etäopiskelun sopivan hyvin perhe-elämään.
Pidän tärkeänä, että eri opiskelijaryhmien kokemuksista poikkeusolojen keskellä on saatavilla tietoa. Koronapandemia pakotti oppilaitokset ja opiskelijat siirtymään lähiopetuksesta etäopetukseen, ja kokemuksia etäopiskelusta on nyt runsaasti saatavilla kaikilla kouluasteilla. Olisi mielestäni järkevää hyödyntää tätä tietoa sekä lähi- että etäopetuksen hyvien ja huonojen puolien kartoittamiseksi, jotta molempia opiskelutapoja voitaisiin hyödyntää koulutussuunnittelussa mahdollisimman monet opiskelijaryhmät huomioiden. Kannustankin myös muita opiskelijoita valitsemaan tutkimusaiheeksi eri opiskelijaryhmien kokemukset pandemia-ajan opiskelusta.
Mukavaa loppuvuotta ja rauhallista joulun odotusta blogin lukijoille!
Laura Tuomaala
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan perheellisten yliopisto-opiskelijoiden käsityksistä toimijuudesta arjessa koronapandemian aikana.
Lähteet:
Eurostudent VII–Opiskelijatutkimus 2019. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:25. Saatavilla verkossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162449/OKM_2020_25.pdf?sequence=4&isAllowed=y.
Häkkinen, K. 1996. Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 21.
Marton, F. 1981. Phenomenography – describing the world around us. Instructional Science 10 (2), 177–200.
Niikko, A. 2003. Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Kommentit
Lähetä kommentti