Koulutusta kuvataan usein mahdollisuuksien tasa-arvoa edistävänä kenttänä, jossa vain opiskelijan omilla kyvyillä olisi merkitystä koulumenestyksen sekä jatkokouluttautumisen suhteen (Kosunen 2021, 56). Toisaalta koulutus itsessään voi myös luoda eriarvoisuutta ihmisten välille heidän taustojensa mukaisesti. Kasvatuskeskusteluissa toisinaan nouseekin esille pohdintoja siitä, kuinka yksilön yhteiskunnallinen luokkapositio näkyy koulunkäynnissä. Onko esimerkiksi kouluttautumista koskevat valinnat vapaita, jos ne riippuvat yksilön lähtökohdista? (Naumanen & Silvennoinen 2010, 78.)
Tein pro gradu -tutkielmani ei-korkeakoulutetuista perheistä tulleiden yliopisto-opiskelijoiden korkeakouluun hakeutumisesta. Tavoitteenani oli tarkastella, miten perheen matala koulutustaso ilmeni opiskelijoiden koulunkäynnin sekä yliopistoon hakeutumisen kokemuksissa. Tarkastelunäkökulmina toimi perheen tarjoama tuki sekä koulujen ohjaustoiminta. Tutkimukseni oli laadullinen, narratiivinen tutkimus. Keräsin aineistoni kerronnallisella teemahaastattelulla elo-syyskuussa 2022. Tutkimukseen osallistui kahdeksan Lapin yliopiston opiskelijaa kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden sekä taiteiden tiedekunnasta. Haastatteluaineistoni analysoin narratiivien analyysilla: tyypittelin sekä kategorisoin löydökseni tuen ja ohjauksen eri kokemuksiin.
Perheen tuen kokemuksista löytyi kolme erilaista tuensaantiryhmää. Ensimmäisessä ryhmässä opiskelijalle annettiin enimmäkseen emotionaalista tukea koulunkäyntiin. Vanhemmat myös osoittivat kiinnostusta sekä ylpeyttä opiskelijan päästessä yliopistoon. Toisessa ryhmässä perhe vähätteli koulun käymistä, mutta samaan aikaan saattoi asettaa suuriakin suorituspaineita opintoihin. Yliopistoon pääsy nähtiin tässä ryhmässä pitkälti vain tutkinnon tuoman hyötyarvon vuoksi hyvänä asiana. Kolmannessa ryhmässä perhe oli hyvin etäinen koulunkäynnin tukemisessa ja saattoi jopa vähätellä opiskelijan yliopistoon hakeutumista. Samankaltaisia ryhmittelyitä on saatu aikaisemmissa perheen kouluarvostusta tarkastelevissa tutkimuksissa (esim. Käyhkö 2011). Opinto-ohjausta sekä muuta koulun ohjaustoimintaa kuvailtiin etäiseksi, laaduttomaksi ja sellaiseksi, mikä ei auttanut opiskelijoiden yksilöllisissä ohjauksen tarpeissa lähes yhtään. Koulujen ohjausta onkin kritisoitu siitä, että se ei tarjoa riittävästi tukea nuorille pohtia omaa tulevaisuuttansa, vaan opiskelija jätetään liian hataran tiedon varaan koulutusvalintoja tehdessä (Kiilakoski 2012, 50).
Vanhempien matala koulutustausta ilmeni opiskelijoiden kertomuksissa itsenäisenä koulupäätösten tekemisenä sekä heikkona itseluottamuksena yliopistossa suoriutumisesta. Haastattelemani opiskelijat tekivät koulutusvalintansa ilman riittävää, konkreettista tukea. He kokivat epävarmuutta yliopistoon hakeutumisesta ja uskoivat alkuun olevansa heikompia suoriutujia muihin verraten. Nämä epäilykset itsestään kuitenkin katosivat opintojen edetessä sekä oman osaamisen kehityksen huomatessa.
Mikä sitten sai opiskelijan lähtemään yliopistoon? Kouluun hakeutuminen ei ollut suunniteltua, vaan oma opiskeluala löytyi sattumalta. Esimerkiksi opiskelijat saattoivat kokea olevansa taiteellisia ihmisiä tai luontaisia opettajia, mikä innoitti heitä lähteä opiskelemaan taiteita tai luokanopettaja-alaa. Lisäksi muu korkeakoulutettu lähipiiri antoi opiskelijoille uudenlaista kuvaa yliopistosta sekä poisti akateemisen korkeakoulun mystistä vaikutelmaa. Myös esimerkiksi ammatinvalintapsykologi, oman alan kokeilu välivuosina tai verkkovalmennukset auttoivat oman tien löytämisessä. Rytkösen (2015, 113) mukaan lähipiirin kannustus sekä positiiviset kokemukset koulusta lisäävät koulutuksellista minäpystyvyyttä ja muuttaa uskomusta omasta pärjäämisestään opinnoissa.
Opiskelijan koulutukselliset päätökset voivat olla paljonkin kytköksissä siihen, mitä oma tausta mahdollistaa tai rajoittaa. Opinto-ohjausta voi aina pyrkiä kehittämään yksilön tarpeita sekä taustoja enemmän huomioivammaksi ja vanhempia voi aina kannustaa perehtymään enemmän nuortensa koulumaailmaan. Lopulta on tärkeää, että katsoisimme oppijaa taustoistaan huolimatta ihmisenä, kenellä on potentiaalia mihin vaan: oli se sitten yliopistotutkinto tai jokin muu koulupolku.
Salla Morko
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Blogiteksti pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ” ”Kuulostaa just semmoiselta vähä parempien ihmisten paikalta…” Narratiivinen tutkimus matalan koulutustason perheistä tulleiden yliopisto-opiskelijoiden korkeakouluun hakeutumisesta ”.
Lähteet:
Kiilakoski, T. 2012. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012:6. Opetushallitus.
Kosunen, T. 2021. Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35.
Käyhkö, M. 2011. Vieras omassa perheessä. Koulussa hyvin menestyneiden tyttöjen koulunkäynti työläisperheessä. Kasvatus 42(5), 415–426.
Naumanen, P. & Silvennoinen, H. Koulutus, yhteiskuntaluokat ja eriarvoisuus. Teoksessa Erola, J. (toim.) 2010. Luokaton Suomi. Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Gaudeamus. Helsinki. 67–89.
Rytkönen, M. Laadullinen tarkastelu koulutuksen valikoituvuuteen – Kulttuurinen pääoma koulutuksen periytyvyyden mekanismina. Teoksessa Saari, J., Aarnio, L. & Rytkönen, M. (toim.) 2015. Kolme näkökulmaa koulutuksen valikoituvuuteen. Nuorten koulutusvalinnat tilastojen ja kertomusten valossa. Otus 51/2015. 109–151.
Kommentit
Lähetä kommentti