Siirry pääsisältöön

Some – kiusaajien uusi paratiisi

Tein pro gradu-tutkielmani koulukiusaamisen ehkäisystä opettajan näkökulmasta. Tutkimuskohteena olivat vantaalaiset opettajat ja tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2022. Tutkimukseen osallistui 22 opettajaa vantaalaisista ala-, ylä-, ja yhtenäiskouluista. Tutkimushenkilöt toimivat luokan-, erityisluokan-, resurssi, ja aineenopettajina. Lisäksi tutkimukseen osallistui myös laaja-alaisia erityisopettajia.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti, pääasiallisesti laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksella oli tarkoitus selvittää opettajien ajatuksia ja kokemuksia kiusaamisen ehkäisykeinoista sekä miten opettajat kehittäisivät keinoja ehkäistä koulukiusaamista. Vaikka kyselylomakkeella oli useampi avoin kysymys, voidaan todeta, että opettajilla oli sukupuolesta, työuran pituudesta tai toimenkuvasta huolimatta hyvin samankaltaisia ajatuksia ja keinoja kiusaamista vastaan. Seuraavassa avaan tutkimukseni tuloksien pääkohdat.

Kallmanin, Hanin ja Vanderbiltin (2021) mukaan koulukiusaaminen koskettaa maailmanlaajuisesti jopa kolmannesta kaikista lapsista. Suomessa osuus on huomattavasti pienempi (Salmivalli 2003), mutta silti koulukiusaaminen on vakava asia, johon tulee puuttua heti. Puuttuminen välittömästi olikin selvästi opettajien suosituin tapa ehkäistä kiusaamista. Toiseksi yleisin keino näytti tutkimuksessa olleen keskustelut lasten kanssa. Keskustelut nimettiinkin opettajien toimesta toiseksi toimivammaksi keinoksi ehkäistä kiusaamista. Opettajien kokemusten mukaan paras ja toimivin tapa oli luokan ryhmäyttäminen. Ryhmäyttämistä toimivampana tapana piti yli 40 % opettajista.

Yli 85 % opettajista oli sitä mieltä, että kiusaamista ei saada ehkäistyä koskaan kokonaan. Syitä tähän haettiin yhteiskunnallisen tilanteen, kiusaamisen käsitteen problematiikan, koulujen resurssien puuttumisen ja ”somekiusaamisen” kautta. Kaksi viimeistä syytä nousivatkin hyvin vahvasti tutkimustuloksista esille.

Kasvatusalaa rasittava resurssipula näkyi myös tässä tutkimuksessa opettajien vastauksissa. Yli 40 % toivoi ihmis- ja aikaresurssia kiusaamistilanteiden selvittelyssä. Toiset opettajat toivoivat enemmän aikaa käsittelyille, myös yhden vastaajan mielestä aineenopettajille tulisi maksaa korvaus työajan ulkopuolelle venyneistä selvittelyistä. Toiset halusivat apukäsiä selvittelytilanteisiin tai jonkun, joka tulisi omaan luokaan siksi aikaan, kun itse selvittää kiusaamistilannetta.

Sosiaalisen median kautta tullut kiusaamisilmiö on tämän hetken selkein yksittäinen haaste kiusaamismaailmassa. Opettajat kokevat, että vapaa-ajalla tapahtuvat kiusaamiset eivät periaatteessa kuulu kouluun, mutta käytännössä ne selvitetään koulussa. Salmivallin (2021) mukaan koulukiusaaminen on vähentynyt, mutta opettajat näkevät kiusaamisen siirtyneen vain opettajien silmien ulkopuolelle, median eri alustoille. Samalla opettajat kokevat, että kiusaaminen on raaistunut ja tylympää kuin ennen. Sosiaalisessa mediassa voidaan haukkua, levittää juoruja tai jakaa kuvia täysin anonyyminä.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää opettajien ja koulujen toimintatapojen toimivuutta. Muutamaa koulua lukuun ottamatta, kouluissa oli käytössä joku ulkopuolinen, kiusaamisen vastainen, ohjelma käytössä. Suosituin oli KiVa®-koulu ja toiseksi suosituin VERSO-ohjelma. Näitä käytettiin useimmassa koulussa rinnakkain. Muita konsepteja olivat Huomaa hyvä! ja Someturva. Opettajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä ulkopuolisten ohjelmien toimivuuteen ja koulujen kiusaamisen vastaiseen toimintaa. Itse ihmettelen suuresti sitä, että Vantaan Kaupungin, jokaiselle koululle, ostamaa Someturva-palvelua ei mainittu kuin yhdessä vastauksessa. Someturva on palvelu, jossa ulkopuolinen yritys auttaa sosiaalisen median häirinnäksi joutuneita. Peilaten tutkimustulokseen, että opettajat kokevat ”somessa” tapahtuvan kiusaamisen olevan tämän hetken suurin ongelma, olettaisin, että tällaista palvelua tulisi hyödyntää.


Henna Toivola

Lapin yliopisto

Luokanopettajakoulutus, kasvatustieteiden tiedekunta


Blogiteksti pohjautuu pro gradu-tutkielmaani ” Koulukiusaamisen ehkäisy opettajien näkökulmasta”


Lähteet:

Kallman, J., Han, J. & Vanderbilt, D. L. 2021. What is bullying?. Clinics in Integrated Care, 5. https://doi.org/10.1016/j.intcar.2021.100046

Kiusaamisen vastainen koulu- KiVa koulu®. 2022. Saatavilla www-muodossa: https//www.kivakoulu.fi (luettu 18.10.2022)

Rosvall, M. 2021. Koulukiusaamista kitketään uusin keinoin - tutkimuksessa lapsille näytetään kuvitteellisia puhutteluvideoita ja etsitään tunnekylmiä piirteitä. Yle. Saatavilla www-muodossa: https://yle.fi/uutiset/3-11875010

Salmivalli, C. 2003. Koulukiusaamiseen puuttuminen – kohti tehokkaita toimintamalleja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Someturva. 2022. Saatavilla www-muodossa: https://www.someturva.fi/

Suomen sovittelufoorumi ry. 2022. VERSO-ohjelma. Saatavilla www-muodossa: https://www.sovittelu.com/vertaissovittelu (luettu 18.10.2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...