Hyvinvoinnin merkitys on vuosien saatossa ottanut yhä enemmän tilaa tutkimuksen kentällä. Tuoreen kouluterveyskyselyn (2021) mukaan lapset ja nuoret voivat koulussa pääosin hyvin. (Helakorpi & Kivimäki 2021). On kuitenkin merkittävää myös se, että puolestaan Suomen koulujen Pisa-tulokset, ovat vähitellen heikentyneet.
Eri oppimisympäristöjen avulla voimme tukea oppilaiden koulussa kokemaa hyvinvointia. Ihmisen hyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota kokonaisuutena ja niiden eri osa-alueet liittyvät vahvasti toisiinsa. (Juuti & Vuorela 2015). Paljon keskustelua viime vuosina on herättänyt myös se, tukevatko suuret oppilasryhmät oppilaiden koulunkäyntiä vai heikentävätkö ne oppilaiden motivaatiota.
Pro gradu -tutkielmassani tutkin monimenetelmäisellä tutkimusotteella eri oppimisympäristöjen yhteyttä oppilaiden hyvinvointiin suuressa opetusryhmässä. Tutkimuksen aineisto koostui verkkokyselyistä, jotka 4.lk- 5.lk:n oppilaat täyttivät. Aineisto kerättiin harkinnanvaraisella otannalla sellaisista oppilasryhmistä, joissa oli lähes 30 oppilasta (N=43). Ennen kyselyn toteutusta, oppilaiden huoltajien tuli antaa lupa osallistumiseen. Kyselyssä oppilailta tiedusteltiin heidän luokastaan sekä fyysisenä, sosiaalisena, psyykkisenä että pedagogisena oppimisympäristönä.
Tutkimuksen aineisto oli sekä määrällistä että laadullista. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla tilastotieteen perusmenetelmin: pylväsdiagrammein, ristiintaulukoinnein sekä korrelaatioiden avulla. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tässä tutkimuksessa laadullinen aineisto vahvisti määrällisen aineistoa ja sen tuloksia.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että jokaisella oppimisympäristöllä on yhteyttä oppilaiden kouluviihtyvyyteen. Oppilaiden käsitykset kuitenkin vaihtelivat. Sosiaalisen oppimisympäristön tulokset heijastuivat erityisesti koulukiusaamisen kautta. Yleensä he, jotka olivat kokeneet kiusaamista koulussa, olivat myös niitä, jotka eivät juurikaan pitäneet koulunkäynnistä. Näiden muuttujien välillä oli yhteyttä. Psyykkistä oppimisympäristöä tarkasteltaessa otettiin huomioon oppilaiden kokemukset koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä sekä siitä, miten kiinnostuneita ja kannustavia huoltajat ovat. Myös huoltajien kannustavuuden ja kouluviihtyvyyden välillä oli merkittävää yhteyttä.
Erityisesti pedagogisen oppimisympäristön vaikutus kouluviihtyvyyteen nähtiin merkittävänä. Opettajan toiminnan ja kannustavuuden sekä oppilaiden kouluviihtyvyyden välinen yhteys oli tilastollisesti merkitsevä. Tarkasteltaessa oppilaiden kouluviihtyvyyttä ja oppilaiden kokemuksia tasapuolisesta kohtelusta, voitiin havaita yhteyttä. Ne oppilaat, jotka kokivat, ettei opettaja kohtele luokkansa oppilaita tasapuolisesti, pitivät myös koulunkäynnistä vähemmän.
Vaikka oppilaiden kokemukset eri oppimisympäristöistä ovatkin aina yksilöllisiä, tulee muistaa, että kenenkään kokemusta ei voi vähätellä. Kuten tutkimuksessa kävi ilmi, eri oppimisympäristöjen yhteydet kouluviihtyvyyteen ovat merkittäviä. Oppimisympäristöjen toimivuus luo lapselle ja nuorelle turvallisen ympäristön oppia. Turvallinen oppimisympäristö puolestaan tukee motivaatiota ja antaa lapselle mahdollisuuden oppia sellaisessa tilassa, jossa hän voi olla täysin oma itsensä. (Karppinen & Pihlava 2016, 122; Mäkelä 2014). Kun turvallista oppimisympäristöä luodaan, myös opettajan rooli on tärkeää muistaa. Ihanteellista olisi, jos sama opettaja voisi opettaa aina alkuopetuksesta yläkouluun siirtymiseen saakka. Tällöin opettajan ja oppilaan välille ehtii muodostua turvallinen vuorovaikutussuhde, mikä puolestaan lisää oppilaiden turvallisuuden tunnetta ja oppimista koulun arjessa.
-Sara Rautiainen
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Blogikirjoitus kirjoitettu Oppimisympäristö ja sen yhteydet oppilaiden hyvinvointiin suuressa opetusryhmässä -pro gradu -tutkielman pohjalta.
Lähteet:
Ahtola, A. 2016. Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Helakorpi, S. & Kivimäki, H. 2021. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2021: Iso osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä – yksinäisyyden tunne on yleistynyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Juuti, P. & Vuorela, A. 2015. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Jyväskylä. PS-kustannus.
Kommentit
Lähetä kommentti