Siirry pääsisältöön

Opettajan ammatillinen identiteetti ja sosiaalinen media

Pro gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajien kokemuksia ammatillisesta identiteetistä ja sen yhteyksistä opettajan toimintaan sosiaalisessa mediassa. Hyödynsin tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja fenomenologista tutkimusotetta. Laadin aineistonkeruuta varten Microsoft Forms -ohjelmalla sähköisen kyselylomakkeen, jonka jaoin opettajien Facebook -ryhmään, Alakoulun Aarreaittaan. Kyselylomakkeeseen vastasi 11 luokanopettajaa. 

Ammatillinen identiteetti määrittelee yksilön samaistumista ammattiinsa ja kuvailee sitä, ”mitä hän on” (Kumpula 2013, 20–23). Opettajan ammatillinen identiteetti kehittyy kokemusten ja kokemuksellisten tulkintojen pohjalta (Stenberg 2016, 27). Identiteetin osa-alueet voidaan jakaa henkilökohtaisiin, sosiaalisiin sekä ammatillisiin identiteettitekijöihin (Day & Kington 2008, 11). Identiteetin osa-alueet esiintyivät myös opettajien kokemuksissa ammatillisen identiteetin ja sosiaalisen median yhteyksiä tutkittaessa ja nämä ovat nimetty jatkossa yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin.

Ammatillisen identiteetin yksilöllisinä tekijöinä luokanopettajien kuvauksista löytyivät minuuden kokemus, rohkeus, opettajuuteen suhtautuminen sekä ammattitaito. Opettajat liittivät minuuden kokemuksen identiteettiä määritteleväksi tekijäksi sekä korostivat sisäisten toimintamallien merkitystä. Rohkeus oman identiteetin esiin tuomiseen ja uuden kokeilemiseen nähtiin tärkeäksi. Opettajuuteen suhtautuminen ja ammattitaito kuvasivat opettajan henkilökohtaisia ammatillisia mieltymyksiä. 

Yhteisöllisenä identiteettitekijänä tunnistettiin erityisesti työyhteisön vuorovaikutus. Työkaverit koettiin erityisen tärkeiksi ammatillisen identiteetin vahvistajiksi, mutta myös oppilaiden ja vanhempien merkitys tunnistettiin. Elämän varrella hankitut kokemukset olivat yhteydessä opettajan ammatilliseen identiteettiin. Luokanopettajan ammatillista identiteettiä määrittelivät yhteiskunnallisella tasolla yhteiskunnan normit ja uskomukset, jotka heijastuivat opettajan työhön. Yleinen mielipide opettajan työstä koettiin merkitykselliseksi tekijäksi.

Opettajan rooli koettiin ammatillista identiteettiä määrittelevänä tekijänä. Tämä ei täysin sellaisenaan sisältynyt yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, vaan sai viitteitä näistä jokaisesta. Opettajan rooli voitiin toisaalta liittää minuuden käsitteeseen, mutta erottui henkilökohtaisista ominaisuuksista irrallisena työroolina. Opettajamaiset vuorovaikutustaidot esiintyivät yhteisöllisenä näkökulmana roolin tapauksessa. Rooli opettajana sai myös yhteiskunnallisia vaikutteita esimerkillisessä roolissa toimimisen sekä opettajamaisen pukeutumistyylin suhteen.

Opettajan ammatillinen identiteetti esiintyi sosiaalisessa mediassa. Yksilöllisellä tasolla opettajat kokivat sosiaalisessa mediassa tarvetta yksityisuuteen. Opettajaryhmiin kuuluminen, opettajatilien seuraaminen sekä työkavereiden kanssa yhteydenpito olivat tärkeitä yhteisöllisiä tekijöitä. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkityksellisenä pidettiin vaikuttamista. Opettajan rooli esiintyi sosiaalisessa mediassa tilannesidonnaisena tekijänä, ja roolin taakse piiloutuminen koettiin helpoksi.


Tiia Schutskoff

Lapin Yliopisto.


Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Luokanopettajan ammatillinen identiteetti ja sosiaalinen media – ”Haluan voida olla yksi turvallinen aikuinen somessa lisää ja tuoda samalla nykyistä koulumaailmaa muidenkin näkyville”.


Lähteet:

Day, Christopher & Kington, Alison 2008. Identity, well-being and effectiveness. The emotional contexts of teaching. Julkaisussa Pedagogy Culture and Society · March 2008.

Kumpula, Marjo 2013. Ammatti-identiteetin muovautuvuus ja työntekijöiden käyttämät selviytymisstrategiat vakuutusalalla. Teoksessa Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 11 (1) – 2013.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020. Seuratut yhteisöpalvelut 2020, %-osuus väestöstä. Helsinki: Tilastokeskus Saatavilla: https://www.stat.fi/til/sutivi/2020/sutivi_2020_2020-11-10_tau_025_fi.html. Luettu 27.7.2022.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...