Siirry pääsisältöön

Opettajan ammatillinen identiteetti ja sosiaalinen media

Pro gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajien kokemuksia ammatillisesta identiteetistä ja sen yhteyksistä opettajan toimintaan sosiaalisessa mediassa. Hyödynsin tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja fenomenologista tutkimusotetta. Laadin aineistonkeruuta varten Microsoft Forms -ohjelmalla sähköisen kyselylomakkeen, jonka jaoin opettajien Facebook -ryhmään, Alakoulun Aarreaittaan. Kyselylomakkeeseen vastasi 11 luokanopettajaa. 

Ammatillinen identiteetti määrittelee yksilön samaistumista ammattiinsa ja kuvailee sitä, ”mitä hän on” (Kumpula 2013, 20–23). Opettajan ammatillinen identiteetti kehittyy kokemusten ja kokemuksellisten tulkintojen pohjalta (Stenberg 2016, 27). Identiteetin osa-alueet voidaan jakaa henkilökohtaisiin, sosiaalisiin sekä ammatillisiin identiteettitekijöihin (Day & Kington 2008, 11). Identiteetin osa-alueet esiintyivät myös opettajien kokemuksissa ammatillisen identiteetin ja sosiaalisen median yhteyksiä tutkittaessa ja nämä ovat nimetty jatkossa yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin.

Ammatillisen identiteetin yksilöllisinä tekijöinä luokanopettajien kuvauksista löytyivät minuuden kokemus, rohkeus, opettajuuteen suhtautuminen sekä ammattitaito. Opettajat liittivät minuuden kokemuksen identiteettiä määritteleväksi tekijäksi sekä korostivat sisäisten toimintamallien merkitystä. Rohkeus oman identiteetin esiin tuomiseen ja uuden kokeilemiseen nähtiin tärkeäksi. Opettajuuteen suhtautuminen ja ammattitaito kuvasivat opettajan henkilökohtaisia ammatillisia mieltymyksiä. 

Yhteisöllisenä identiteettitekijänä tunnistettiin erityisesti työyhteisön vuorovaikutus. Työkaverit koettiin erityisen tärkeiksi ammatillisen identiteetin vahvistajiksi, mutta myös oppilaiden ja vanhempien merkitys tunnistettiin. Elämän varrella hankitut kokemukset olivat yhteydessä opettajan ammatilliseen identiteettiin. Luokanopettajan ammatillista identiteettiä määrittelivät yhteiskunnallisella tasolla yhteiskunnan normit ja uskomukset, jotka heijastuivat opettajan työhön. Yleinen mielipide opettajan työstä koettiin merkitykselliseksi tekijäksi.

Opettajan rooli koettiin ammatillista identiteettiä määrittelevänä tekijänä. Tämä ei täysin sellaisenaan sisältynyt yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, vaan sai viitteitä näistä jokaisesta. Opettajan rooli voitiin toisaalta liittää minuuden käsitteeseen, mutta erottui henkilökohtaisista ominaisuuksista irrallisena työroolina. Opettajamaiset vuorovaikutustaidot esiintyivät yhteisöllisenä näkökulmana roolin tapauksessa. Rooli opettajana sai myös yhteiskunnallisia vaikutteita esimerkillisessä roolissa toimimisen sekä opettajamaisen pukeutumistyylin suhteen.

Opettajan ammatillinen identiteetti esiintyi sosiaalisessa mediassa. Yksilöllisellä tasolla opettajat kokivat sosiaalisessa mediassa tarvetta yksityisuuteen. Opettajaryhmiin kuuluminen, opettajatilien seuraaminen sekä työkavereiden kanssa yhteydenpito olivat tärkeitä yhteisöllisiä tekijöitä. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkityksellisenä pidettiin vaikuttamista. Opettajan rooli esiintyi sosiaalisessa mediassa tilannesidonnaisena tekijänä, ja roolin taakse piiloutuminen koettiin helpoksi.


Tiia Schutskoff

Lapin Yliopisto.


Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Luokanopettajan ammatillinen identiteetti ja sosiaalinen media – ”Haluan voida olla yksi turvallinen aikuinen somessa lisää ja tuoda samalla nykyistä koulumaailmaa muidenkin näkyville”.


Lähteet:

Day, Christopher & Kington, Alison 2008. Identity, well-being and effectiveness. The emotional contexts of teaching. Julkaisussa Pedagogy Culture and Society · March 2008.

Kumpula, Marjo 2013. Ammatti-identiteetin muovautuvuus ja työntekijöiden käyttämät selviytymisstrategiat vakuutusalalla. Teoksessa Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 11 (1) – 2013.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020. Seuratut yhteisöpalvelut 2020, %-osuus väestöstä. Helsinki: Tilastokeskus Saatavilla: https://www.stat.fi/til/sutivi/2020/sutivi_2020_2020-11-10_tau_025_fi.html. Luettu 27.7.2022.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...