Siirry pääsisältöön

Korona rehtorin haasteena

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia valmiuksia rehtoreilla oli korona-kriisin johtamiseen. Vuonna 2019 havaittiin Kiinassa keuhkokuumetapauksia, joiden aiheuttajaksi varmistui aiemmin tuntematon koronavirus. Tätä tautia kutsutaan nimellä COVID-19. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.) Virus levisi nopeasti ympäri maailmaa. Sen leviämistä ei tunnettu eikä vaikutusta ihmisiin tiedetty.

Suomen hallitus linjasi 16.3.2020, että koulujen ja oppilaitosten tilat suljetaan ja lähiopetus keskeytetään. Koulussa oli kuitenkin järjestettävä esiopetus sekä perusopetuksen 1-3 luokkien lähiopetus niiden vanhempien lapsille, jotka työskentelivät kriittisillä aloilla. (Valtioneuvosto 2020.) Koulut siirtyivät etäopetukseen hallituksen päätöksen mukaisesti. Opettajat joutuivat muuttamaan opetustaan ja materiaaliaan etäopetukseen sopivaksi. Oppilaat puolestaan joutuivat opettelemaan, miten opiskellaan etäopetuksessa. Rehtorit johtivat koulujaan ja tekivät isojakin linjauksia sekä päätöksiä, jotka koskivat niin oppilaita kuin opettajiakin.

Rehtoreilla oli tässä tilanteessa suuri vastuu. Varsinkin alkuvaiheessa tilanne oli uusi eikä ollut mitään kokemusta toimintatavoista. Aikataulu oli nopea, vaikka oli ennakkoaavistusta tulevista toimista. Käytännön vastuu koulutuksen jatkumisesta kriisioloissa jäi pitkälti rehtoreiden harteille (Rautio 2020). Keväällä eri koulujen rehtoreilla oli hieman erilaisia käytäntöjä toimenpiteissä. Näitä sitten uutisoitiin, joka osaltaan saattoi aiheuttaa paineita kouluissa ja niiden sidosryhmissä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin laadullisin menetelmin kolmella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla vuoden 2021 aikana. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimukseen haastateltiin kolmea rehtoria. He olivat koko koronakriisin ajan rehtorin tehtävissä ja koulut olivat eri kokoisia eri puolilta Lappia. Analysoinnissa etsin yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia teemojen mukaisesti. Kiinnitin huomiota myös jaksamiseen sekä sen tukemiseen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kunnat olivat varautuneet eri tavalla. Osa oli hankkinut ennen kriisin alkua materiaalia, esimerkiksi kouluille tietokoneita sekä kouluttanut opettajia. Kriisin hoitamisessa oli eroavaisuuksia siinä, miten kunta johti toimintaa ja millainen oli kunnan ja koulujen yhteistoiminta. Yhteistoiminta näkyi siinä, miten kunnan kouluilla oli säännöllisiä yhteisiä palavereita. Osassa kunnista rehtori oli suuressa roolissa, osa kunnista tuki ottamalla esimerkiksi vastuuta suunnittelusta. Kaikissa tilanteissa kuitenkin rehtori oli henkilö, jonka kautta kaikki asiat kulkivat.

Rehtorin jaksamisen kannalta kävi ilmi, että heidän työnsä kriisin aikana oli hyvin tiivistä sekä sisälsi hyvin paljon erilaisia päätöksiä. Tehtäviin kului esimerkiksi toiminnan suunnittelua, hallinnollisia päätöksiä sekä olla tukena opettajille. Kuitenkin kävi ilmi, että rehtoreiden jaksamiseen ja hyvinvointiin ei oltu kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota. Tämä olisi tärkeää, jotta kriisistä siirryttäessä toipumiseen rehtorit jaksaisivat myös tämän vaiheen. Rehtorin hyvinvointi heijastuu koko koulun jaksamiseen.


Tapio Hietakangas

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta


Blogikirjoitus on kirjoitettu ”Korona koulussa - kriisistä normaaliin rehtorin johtamana” pro gradu -tutkielman pohjalta.


Lähteet:

Rautio, M. 2020. Koronakevät uuvutti ja stressasi rehtoreita – Tutkija: "Huonoin yö näytti olevan kevätjuhlaa edeltävä yö". yle.fi. https://yle.fi/uutiset/3-11666011 (Luettu 2.12.2020.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Koronavirus COVID-19. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/koronavirus-covid-19 (Luettu 13.1.2021.)

Valtioneuvosto 2020. Tiedote 140/2020. Hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...