Siirry pääsisältöön

Korona rehtorin haasteena

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia valmiuksia rehtoreilla oli korona-kriisin johtamiseen. Vuonna 2019 havaittiin Kiinassa keuhkokuumetapauksia, joiden aiheuttajaksi varmistui aiemmin tuntematon koronavirus. Tätä tautia kutsutaan nimellä COVID-19. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.) Virus levisi nopeasti ympäri maailmaa. Sen leviämistä ei tunnettu eikä vaikutusta ihmisiin tiedetty.

Suomen hallitus linjasi 16.3.2020, että koulujen ja oppilaitosten tilat suljetaan ja lähiopetus keskeytetään. Koulussa oli kuitenkin järjestettävä esiopetus sekä perusopetuksen 1-3 luokkien lähiopetus niiden vanhempien lapsille, jotka työskentelivät kriittisillä aloilla. (Valtioneuvosto 2020.) Koulut siirtyivät etäopetukseen hallituksen päätöksen mukaisesti. Opettajat joutuivat muuttamaan opetustaan ja materiaaliaan etäopetukseen sopivaksi. Oppilaat puolestaan joutuivat opettelemaan, miten opiskellaan etäopetuksessa. Rehtorit johtivat koulujaan ja tekivät isojakin linjauksia sekä päätöksiä, jotka koskivat niin oppilaita kuin opettajiakin.

Rehtoreilla oli tässä tilanteessa suuri vastuu. Varsinkin alkuvaiheessa tilanne oli uusi eikä ollut mitään kokemusta toimintatavoista. Aikataulu oli nopea, vaikka oli ennakkoaavistusta tulevista toimista. Käytännön vastuu koulutuksen jatkumisesta kriisioloissa jäi pitkälti rehtoreiden harteille (Rautio 2020). Keväällä eri koulujen rehtoreilla oli hieman erilaisia käytäntöjä toimenpiteissä. Näitä sitten uutisoitiin, joka osaltaan saattoi aiheuttaa paineita kouluissa ja niiden sidosryhmissä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin laadullisin menetelmin kolmella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla vuoden 2021 aikana. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimukseen haastateltiin kolmea rehtoria. He olivat koko koronakriisin ajan rehtorin tehtävissä ja koulut olivat eri kokoisia eri puolilta Lappia. Analysoinnissa etsin yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia teemojen mukaisesti. Kiinnitin huomiota myös jaksamiseen sekä sen tukemiseen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kunnat olivat varautuneet eri tavalla. Osa oli hankkinut ennen kriisin alkua materiaalia, esimerkiksi kouluille tietokoneita sekä kouluttanut opettajia. Kriisin hoitamisessa oli eroavaisuuksia siinä, miten kunta johti toimintaa ja millainen oli kunnan ja koulujen yhteistoiminta. Yhteistoiminta näkyi siinä, miten kunnan kouluilla oli säännöllisiä yhteisiä palavereita. Osassa kunnista rehtori oli suuressa roolissa, osa kunnista tuki ottamalla esimerkiksi vastuuta suunnittelusta. Kaikissa tilanteissa kuitenkin rehtori oli henkilö, jonka kautta kaikki asiat kulkivat.

Rehtorin jaksamisen kannalta kävi ilmi, että heidän työnsä kriisin aikana oli hyvin tiivistä sekä sisälsi hyvin paljon erilaisia päätöksiä. Tehtäviin kului esimerkiksi toiminnan suunnittelua, hallinnollisia päätöksiä sekä olla tukena opettajille. Kuitenkin kävi ilmi, että rehtoreiden jaksamiseen ja hyvinvointiin ei oltu kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota. Tämä olisi tärkeää, jotta kriisistä siirryttäessä toipumiseen rehtorit jaksaisivat myös tämän vaiheen. Rehtorin hyvinvointi heijastuu koko koulun jaksamiseen.


Tapio Hietakangas

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta


Blogikirjoitus on kirjoitettu ”Korona koulussa - kriisistä normaaliin rehtorin johtamana” pro gradu -tutkielman pohjalta.


Lähteet:

Rautio, M. 2020. Koronakevät uuvutti ja stressasi rehtoreita – Tutkija: "Huonoin yö näytti olevan kevätjuhlaa edeltävä yö". yle.fi. https://yle.fi/uutiset/3-11666011 (Luettu 2.12.2020.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Koronavirus COVID-19. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/koronavirus-covid-19 (Luettu 13.1.2021.)

Valtioneuvosto 2020. Tiedote 140/2020. Hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla