Koulukiusaamista on tutkittu 1970-luvulta lähtien, mutta korkeakoulukiusaamisen tutkimus on lähtenyt kasvuun vasta 2010-luvulla (ks. Lappalainen, Meriläinen, Puhakka & Sinkkonen 2011, 64; Lund & Ross 2017, 348). Laadullisia, ymmärrystä syventäviä tutkimuksia on tehty vasta vähän, ja korkeakoulukiusaamisen tutkimus nojaakin pitkälti koulu- ja työpaikkakiusaamisen parissa tehtyihin tutkimuksiin. Kiusaaminen käsitetään arkikielessä usein lasten ilmiöksi tai liittyvän harmittomampiin vuorovaikutuksen muotoihin kuten kiusoitteluun (Salmivalli 2016, 2016, 9). Kiusaaminen on kuitenkin iästä riippumaton ryhmäilmiö, jonka tunnusmerkkejä ovat vallan epätasapaino, toistuvuus ja uhrin vahingoittaminen (Hamarus 2008, 12; Olweus 1997, 496). Kiusaamista myös voi ilmetä missä tahansa ryhmässä, joka on melko pysyvä ja johon kuuluminen ei ole jäsenilleen vapaaehtoista (Salmivalli 1999, 30-33).
Tutkin pro gradu -tutkielmassani korkeakoulukiusaamista opiskelijoiden puheen näkökulmasta, tavoitteenani syventää ymmärrystä korkeakoulukiusaamisesta. Aineistoni koostui yhdeksästä luokanopettajaopiskelijan teemahaastattelusta, joista rajasin tutkimuskäyttöön korkeakoulukiusaamista käsittelevän osan. Metodinani käytin tulkitsevaa diskurssianalyysia (ks. Pynnönen 2013, 27-28). Tulkitsin aineistosta tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita, ja tarkastelin, miten niillä rakennettiin sosiaalista todellisuutta. Tulkintarepertuaarilla tarkoitan melko eheää, lausetta pidempää tapaa tuottaa tietynlaista kuvausta todellisuudesta (ks. Jokinen, Juhila ja Suoninen 2016, 27; Pynnönen 2013, 6) ja subjektipositiolla tulkintarepertuaarissa mahdollistuvaa tekstin identiteettiä (Taylor 2001, 9).
Tulkitsin aineistosta erilaisia kiusaamiseen ja korkeakoulukontekstiin liittyviä tulkintarepertuaareja. Kiusaamista voitiin rakentaa esimerkiksi aggression ja alhaisen statuksen tulkintarepertuaareilla, jotka keskittyivät ryhmän vahinkoa tuottavan toiminnan ja ryhmän marginaaliasemassa olevan jäsenen kuvauksiin. Näissä tulkintarepertuaareissa mahdollistettiin tulkintani mukaan uhrin ja kiusaajan subjektipositioita. Tulkitsin myös, että kiusaamista voitiin torjua käyttämällä tapahtunutta oikeuttavia tulkintarepertuaareja, kuten ryhmäytymisen, epäsopivan ryhmäläisen ja kiusaajan tiedostamattomuuden tulkintarepertuaareja. Näissä taas mahdollistuivat kohteen ja reagoijan subjektipositiot.
Päättelin, että tukeutumalla eri tulkintarepertuaareihin oli mahdollista rakentaa saman toiminnan kuvauksesta erilaista tulkintaa. Esimerkiksi painottamalla kiusaamismääritelmän eri osia voitiin rakentaa ja torjua tulkintaa kiusaamisesta. Myös tulkinta henkilön statuksesta ja syyllisyydestä suhteessa ryhmän toimintaan näyttivät vaikuttavan tulkintarepertuaariin ja subjektipositioiden muodostumiseen. Tulkintarepertuaarien ja subjektipositioiden käyttämisellä voitiin tulkintani mukaan osoittaa myös empatiaa. Sen sijaan uhrin tai kohteen subjektipositioita näytettiin tuottavan ilman, että ryhmän marginaaliasemassa olevien henkilöiden toiseuttamista paljoa kyseenalaistettiin.
Kiusaamiseen liittyviä tulkintarepertuaareja tuki esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten toteutettu diskurssianalyysi koulukiusaamisesta (ks. Teräsahjo ja Salmivalli 2003). Kuitenkin tulosten toinen pääkategoria, eli korkeakoulukontekstin tulkintarepertuaarit, tuotti uutta tietoa juuri korkeakoulukiusaamiseen liittyen. Esimerkiksi tulkitsin, että kiusaaminen rakentui lapselliseksi ja erilaiseksi opiskelijan kehitysvaiheen tulkintarepertuaareissa. Aikuisten erilaisen kiusaamisen tulkintarepertuaarissa epäsuoran kiusaamisen kuvattiin olevan erilaista kuin lapsuudessa koettu suora kiusaaminen. Tulkitsin, että tällä tavalla epäsuoran kiusaamisen muotojen, kuten pahanpuhumisen, validiteettia kiusaamisena myös kyseenalaistettiin. Kiusaamisen lapsellisuuden tulkintarepertuaarissa taas kiusaaminen rakentui nimensä mukaisesti lapselliseksi. Näiden tulkintarepertuaarien hahmottumisen johdosta päättelen, että korkeakoulukiusaamista ei välttämättä tunnisteta, jos kiusaaminen nähdään vain lapsiryhmien ilmiönä, jolla on pelkästään suoria muotoja.
On myös mahdollista, että korkeakoulukiusaamista ei nähty ensisijaisesti ryhmäilmiönä, vaan kiusaaja-kiusattu-suhteen haasteena. Tulkitsin tästä kertovan esimerkiksi sen, että haastateltavat asettivat itsensä ensisijaisesti tarkkailijan, eivät sivustaseuraajan subjektipositioon. Korkeakoulukiusaaminen käsitettiin kiusaamismääritelmän mukaisena ryhmäilmiönä vain kiusaamisteorian tulkintarepertuaarissa. Muita korkeakoulukiusaamisen tunnistamiseen liittyviä tulkintarepertuaareja olivat subjektiivisuuden ja puuttumattomuuden tulkintarepertuaarit. Subjektiivisuuden tulkintarepertuaarissa rakennettiin todellisuutta, jossa kiusaamista ei pystynyt määrittelemään muu kuin mahdollinen kiusattu, jolloin tarkkailijan kuvaus kiusaamisesta saattoi olla väärä. Puuttumattomuuden tulkintarepertuaarissa taas kiusaaminen oli mahdollista, mutta merkityksetöntä, koska yliopiston ei nähty voivan puuttua siihen.
Näen mahdolliseksi, että painottamalla kiusaamista subjektiivisesti päätettävänä kokemuksena tai merkityksettömänä, voidaan siirtää vastuuta korkeakoulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Jos korkeakoulukiusaamista ei nähdä organisaation mahdollisena ryhmäilmiönä vaan opiskelijoiden henkilökohtaisena ongelmana, se pysyttelee ristiriitaisena ja jopa hankalana ilmiönä puuttua. Kiusaamisen vertaisten näkemys ja määritelmä kiusaamisesta nähdään merkityksellisempänä kiusaamisen vähenemiselle kuin esimerkiksi organisaation viralliset ohjeet (Hamarus 2008, 14-17). On huomautettu, että korkeakoulukiusaamisen ehkäisyä varten tarvittaisiin muutakin kuin organisaatiossa kiusaamisen kieltäminen (Sinkkonen, Puhakka & Meriläinen 2014, 161-162). Kiusaamista ilmoittavat kokevansa Suomessa noin seitsemän prosenttia korkeakouluopiskelijoista (Parikka ym. 2021). Ajattelen kuitenkin, että haastavien ryhmäilmiöiden tunnistamisesta ja avoimesta dialogista liittyen hyvin- ja pahoinvointiin voivat hyötyä kaikki organisaation jäsenet. Tutkimukseni pohjalta ehdotankin, että korkeakouluun suunniteltavia interventioita ja ennaltaehkäisyä rakennettaisiin painottaen kiusaamisen olevan iästä riippumaton, psykologisesti määritelty ryhmäilmiö, jota voi ilmetä myös aikuisten keskuudessa.
- Salla Korteniemi
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Blogikirjoitus on kirjoitettu “Kiusaaminen on jotenkin vaikea sana” : Diskurssianalyysi luokanopettajaopiskelijoiden korkeakoulukiusaamispuheesta -pro gradu -tutkielman pohjalta.
Lähteet:
Hamarus, Päivi 2008. Koulukiusaaminen. Huomaa, puutu, ehkäise. Helsinki: Kirjapaja.
Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero 2016. Diskurssianalyysi. Teoria, peruskäsitteet
ja käytäntö. Tampere: Vastapaino. E-kirja.
Lappalainen, Kristiina, Meriläinen, Matti, Puhakka, Helena & Sinkkonen, Hanna-Maija 2011.
Kiusataanko yliopistossakin? Nuorisotutkimus 29 (2), 64-80.
Lund, Emily M. & Ross, Scott W. 2017. Bullying Perpetration, Victimization, and Demo-
graphic Differences in College Students: A Review of the Literature. Trauma, Violence, & Abuse 18 (3), 348-360.
Olweus, Dan 1997. Bully/victim problems in school: Facts and intervention. European journal
of psychology of education 12 (4), 495-510.
Parikka Suvi, Holm Noora, Ikonen Jonna, Koskela Timo, Kilpeläinen Heikki & Lundqvist An-
namari 2021. KOTT 2021 -tutkimuksen perustulokset. Saatavilla www-muodossa: www.ter-
veytemme.fi/kott . Luettu 1.9.2022.
Pynnönen, Anu 2013. Diskurssianalyysi : tapa tutkia, tulkita ja olla kriittinen. Working paper
N:o 379/2013. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Salmivalli, Christina 1999. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Helsinki: Gaudeamus.
Salmivalli, Christina 2016. Koulukiusaamiseen puuttuminen : kohti tehokkaita toimintamalleja.
2. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus. E-kirja.
Sinkkonen, Hanna-Maija, Puhakka, Helena & Meriläinen, Matti 2014. Bullying at a university:
students' experiences of bullying. Studies in higher education (Dorchester-on-Thames) 39 (1),
153-165.
Taylor, Stephanie 2001. Locating and Conducting Discourse Analytic Research. Teoksessa
Wetherell, Margaret, Taylor, Stephanie & Yates, Simeon J. (toim.) Discourse as Data. A Guide
for Analysis. Milton Keynes: The Open University / Sage Publications, 5-48.
Teräsahjo, Timo & Salmivalli, Christina 2003. "She is not actually bullied." The Discourse of
Harassment in Student Groups. Aggressive Behavior 29 (2), 134-154.
Kommentit
Lähetä kommentti