Siirry pääsisältöön

Erityisherkkien opettajien kertomuksia herkkyyden hyödyistä ja haasteista työssä.

Erityisherkkyys on ihmisen psykofyysinen ominaisuus, jolla tarkoitetaan synnynnäistä tunne- ja aistiherkkyyttä. Erityisherkkyyden perusta on hermojärjestelmän yliherkkyydessä reagoida ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Erityisherkälle on tyypillistä muun muassa voimakas tunne-elämä, herkkyys huomata ympäristön vivahteita ja aistia helposti muiden tunnetiloja. Erityisherkkiä ihmisiä on arvioilta noin viidesosa väestöstä. (Satri 2014, 17–22.) Erityisherkkä työntekijä on tunnollinen, luova ja hän usein vaikuttaa myönteisesti työyhteisön ilmapiiriin. Kaikista hyvistä puolista huolimatta erityisherkkyys ei välttämättä näyttäydy vahvuutena työelämässä. (Heiskanen 2014.) Opettajana työskentelee monenlaisia ihmisiä, ja olinkin kiinnostunut selvittämään, mitä erityisherkät opettajat kertoisivat herkkyyden vaikutuksista työssään. 

Tutkimukseni tavoitteena oli tuoda esille, miten tutkimushenkilöiden erityisherkkyys ilmenee ja millaisia hyötyjä ja haasteita he kertovat herkkyydellä olevan opettajan työssä. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa hyödynsin kerronnallista tutkimusotetta. Tutkimusaineiston keräsin verkkokyselylomakkeella avoimien kysymyksien avulla. Jaoin osallistumispyynnön Facebookiin, erityisherkille suunnattuun HSP – Erityisherkät -ryhmään. Kyselyyn vastasi yhdeksän (9) itsenä erityisherkäksi määrittelevää opettajaa. Näistä vastauksista muodostui kertomuksia, joiden analyysissä hyödynsin temaattista analyysia. Tutkimuskysymysten ja analyysin pohjalta jaoin tutkimustulokset kahteen osa-alueeseen: erityisherkkyyden ilmeneminen ja erityisherkkyyden haasteet ja hyödyt opettajien arjessa. 

Tutkimushenkilöiden keskuudessa erityisherkkyys ilmenee aistiherkkyyksinä, tunne-elämän voimakkuutena, asioiden syvällisen käsittelynä sekä kuormittumisalttiutena. Tutkimushenkilöille on tyypillistä tuntea ja reagoida asioihin voimakkaasti. He kertovat, että tunneherkkyyden myötä he ovat empaattisia, aistivat helposti muiden tunnetiloja ja pystyvät asettumaan voimakkaasti toisen asemaan, mikä vaikuttaa myös omaan tunne-elämään. Tutkimushenkilöiden erityisherkkyys ilmenee myös taipumuksena havainnoida ympäristön vivahteita sekä käsitellä pitkään ja syvällisesti omia havaintoja ja kokemuksia. Aistiherkkyydet, tunne-elämän voimakkuus ja asioiden syvällinen käsittely näyttäisi aineiston perusteella vaikuttavan erityisherkkien alttiuteen kuormittua muita herkemmin.  

Tutkimushenkilöiden omat herkkyyden ominaisuudet ovat selvästi osa myös heidän opettajuuttaan. Tutkimushenkilöt kertovat hyötyvänsä herkkyydestään etenkin arjessaan oppilaiden kanssa: oppilaiden tunnetilojen ja tarpeiden tunnistaminen auttaa heitä muuttamaan pedagogista toimintaa, sekä myös huomioimaan kaikki, etenkin hiljaisemmat, oppilaat empaattisesti ja hyvän kautta. Osalle on myös tyypillistä liikuttua opetuksen aikana. Tunneherkkyys ja sosiaalinen herkkyys ovat etuna myös vuorovaikutuksessa muun henkilökunnan sekä vanhempien kanssa. 

Tutkimushenkilöille on tyypillistä tehdä paljon töitä vapaa-aikana, sillä toisaalta he haluavat tarjota oppilailleen mahdollisimman hyvää opetusta, ja toisaalta taipumus suunnitella ja pohtia asioita syvemmin vie paljon aikaa. Tutkimustulosten perusteella herkkyyden suurin haaste on kuormitusalttius, mikä korostuu sellaisessa ympäristössä, jossa on työyhteisön eripuraa, huonoa johtamista sekä kohtuutonta työmäärää, jolloin työstä palautuminen on hankalaa. Osalle tutkimushenkilöistä työympäristön meluisuus ja työpäivän aikana koetut tunnereaktiot kuormittavat niin, että kotona tarvitsee täyden hiljaisuuden tai päivälevon. Monet tutkimushenkilöt ovat jo käyneet läpi työuupumuksen, ja tilanne on rauhoittunut vasta työpaikan vaihdolla ja työn keventämisellä.  


Katariina Kauppila 

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta 


Kirjoitus perustuu kasvatustieteen kandidaatin tutkielmaan ”Erityisherkkien opettajien kertomuksia herkkyytensä vaikutuksista opettajan työhön”. 


Lähteet 

Heiskanen, H. 2014. Työelämän psykologiaa: Erityisherkkänä työelämässä. https://heliheiskanen.fi/erityisherkkana-tyoelamassa/  

Satri, J. 2014. Sisäinen lepatus. Herkän ihmisen tietokirja. 2. painos. Helsinki: Basam Books. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...