Siirry pääsisältöön

Erityisherkkien opettajien kertomuksia herkkyyden hyödyistä ja haasteista työssä.

Erityisherkkyys on ihmisen psykofyysinen ominaisuus, jolla tarkoitetaan synnynnäistä tunne- ja aistiherkkyyttä. Erityisherkkyyden perusta on hermojärjestelmän yliherkkyydessä reagoida ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Erityisherkälle on tyypillistä muun muassa voimakas tunne-elämä, herkkyys huomata ympäristön vivahteita ja aistia helposti muiden tunnetiloja. Erityisherkkiä ihmisiä on arvioilta noin viidesosa väestöstä. (Satri 2014, 17–22.) Erityisherkkä työntekijä on tunnollinen, luova ja hän usein vaikuttaa myönteisesti työyhteisön ilmapiiriin. Kaikista hyvistä puolista huolimatta erityisherkkyys ei välttämättä näyttäydy vahvuutena työelämässä. (Heiskanen 2014.) Opettajana työskentelee monenlaisia ihmisiä, ja olinkin kiinnostunut selvittämään, mitä erityisherkät opettajat kertoisivat herkkyyden vaikutuksista työssään. 

Tutkimukseni tavoitteena oli tuoda esille, miten tutkimushenkilöiden erityisherkkyys ilmenee ja millaisia hyötyjä ja haasteita he kertovat herkkyydellä olevan opettajan työssä. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa hyödynsin kerronnallista tutkimusotetta. Tutkimusaineiston keräsin verkkokyselylomakkeella avoimien kysymyksien avulla. Jaoin osallistumispyynnön Facebookiin, erityisherkille suunnattuun HSP – Erityisherkät -ryhmään. Kyselyyn vastasi yhdeksän (9) itsenä erityisherkäksi määrittelevää opettajaa. Näistä vastauksista muodostui kertomuksia, joiden analyysissä hyödynsin temaattista analyysia. Tutkimuskysymysten ja analyysin pohjalta jaoin tutkimustulokset kahteen osa-alueeseen: erityisherkkyyden ilmeneminen ja erityisherkkyyden haasteet ja hyödyt opettajien arjessa. 

Tutkimushenkilöiden keskuudessa erityisherkkyys ilmenee aistiherkkyyksinä, tunne-elämän voimakkuutena, asioiden syvällisen käsittelynä sekä kuormittumisalttiutena. Tutkimushenkilöille on tyypillistä tuntea ja reagoida asioihin voimakkaasti. He kertovat, että tunneherkkyyden myötä he ovat empaattisia, aistivat helposti muiden tunnetiloja ja pystyvät asettumaan voimakkaasti toisen asemaan, mikä vaikuttaa myös omaan tunne-elämään. Tutkimushenkilöiden erityisherkkyys ilmenee myös taipumuksena havainnoida ympäristön vivahteita sekä käsitellä pitkään ja syvällisesti omia havaintoja ja kokemuksia. Aistiherkkyydet, tunne-elämän voimakkuus ja asioiden syvällinen käsittely näyttäisi aineiston perusteella vaikuttavan erityisherkkien alttiuteen kuormittua muita herkemmin.  

Tutkimushenkilöiden omat herkkyyden ominaisuudet ovat selvästi osa myös heidän opettajuuttaan. Tutkimushenkilöt kertovat hyötyvänsä herkkyydestään etenkin arjessaan oppilaiden kanssa: oppilaiden tunnetilojen ja tarpeiden tunnistaminen auttaa heitä muuttamaan pedagogista toimintaa, sekä myös huomioimaan kaikki, etenkin hiljaisemmat, oppilaat empaattisesti ja hyvän kautta. Osalle on myös tyypillistä liikuttua opetuksen aikana. Tunneherkkyys ja sosiaalinen herkkyys ovat etuna myös vuorovaikutuksessa muun henkilökunnan sekä vanhempien kanssa. 

Tutkimushenkilöille on tyypillistä tehdä paljon töitä vapaa-aikana, sillä toisaalta he haluavat tarjota oppilailleen mahdollisimman hyvää opetusta, ja toisaalta taipumus suunnitella ja pohtia asioita syvemmin vie paljon aikaa. Tutkimustulosten perusteella herkkyyden suurin haaste on kuormitusalttius, mikä korostuu sellaisessa ympäristössä, jossa on työyhteisön eripuraa, huonoa johtamista sekä kohtuutonta työmäärää, jolloin työstä palautuminen on hankalaa. Osalle tutkimushenkilöistä työympäristön meluisuus ja työpäivän aikana koetut tunnereaktiot kuormittavat niin, että kotona tarvitsee täyden hiljaisuuden tai päivälevon. Monet tutkimushenkilöt ovat jo käyneet läpi työuupumuksen, ja tilanne on rauhoittunut vasta työpaikan vaihdolla ja työn keventämisellä.  


Katariina Kauppila 

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta 


Kirjoitus perustuu kasvatustieteen kandidaatin tutkielmaan ”Erityisherkkien opettajien kertomuksia herkkyytensä vaikutuksista opettajan työhön”. 


Lähteet 

Heiskanen, H. 2014. Työelämän psykologiaa: Erityisherkkänä työelämässä. https://heliheiskanen.fi/erityisherkkana-tyoelamassa/  

Satri, J. 2014. Sisäinen lepatus. Herkän ihmisen tietokirja. 2. painos. Helsinki: Basam Books. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...