Luontaisesti ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatusta tekevät he, jotka sen muutoinkin kokevat tärkeäksi. Mutta vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. (Gaus & Mueller 2016.) Arvojen ja asenteiden on muututtava (Mykrä 2021, 23–27), että saamme pidettyä maapallomme, elinehtomme, elinkelpoisena jatkossakin (Värri 2018, 108–109). Koulutuksella voimme vaikuttaa tulevaisuuden toimijoihin ja tehtäviin ratkaisuihin (Gaus & Mueller 2016). Tarvitsemme oppilaita, jotka oppivat toimimaan ratkaisujen puolesta, yhteistyössä toimien ja globaalisti elinolot huomioiden. Tarvitsemme opettajia, jotka osaavat opettaa laaja-alaisia tulevaisuuden tietoja ja taitoja. (Korhonen, Lavonen, Kukkonen, Sormunen & Juuti 2016, 216.) Tarvitsemme myös inhimillisyyttä, motivaatiota ja sinnikkyyttä oppilaille, sitoutumista sekä selviytymisen taitoja (Uusitalo-Malmivaara 2016, 132–136). Tehtävä on haastava ja vaatii opettajilta paljon osaamista (Cantell, Aarnio-Linnavuori & Tani 2020, 148–149). Yksi opetussuunnitelman (2014) ohjaama ratkaisu on yhteistyö paikallisten ympäristötoimijoiden, kuten luonto- ja ympäristökoulujen kanssa. Selkeät, yhteiset osaamista-voitteet ja toimintojen määrittely hyvissä ajoin ennalta vuorovaikutteisesti edesauttaa opettajan pedagogista ja jaettua johtajuutta. (Pops 2014, 16–17, 35–36.) Hyöty on valtava oppilaiden tarvittavan oppimisen, kasvamisen ja kehittymisen kannalta.
Pro gradu -tutkimuksella selvitettiin luokanopettajien käsityksiä ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatuksen merkityksestä ja opetuksen toteuttamisesta alakoulussa yksin ja yhdessä luonto- ja ympäristökoulujen kanssa. Tutkimus toteutettiin fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella avoimin kirjallisin vastauksin toukokuussa 2021. Kyselyyn vastasi 60 eri taustoin olevaa kasvattajaa. Heistä valikoitiin vas-taajaryhmäksi tutkimukseen 44 luonto- ja ympäristökoulujen kanssa yhteistyötä tehneitä luokanopettajia ympäri Etelä-Suomea ja pääkaupunkiseutua. Tutkimus analysoitiin aineistolähtöisesti.
Tutkimus osoittaa, että luokanopettajat mieltävät ympäristökasvatuksen tärkeänä luonnontiedon lähteenä. Kestävän kehityksen kasvatusta pidetään tärkeänä valintojen ja tehtävien ratkaisujen takia. Ulkona oppien oppilaat saavat tasa-arvoisesti opetuksessa tarvittavia tunteita herättäviä kokemuksia ja elämyksiä, joita sisällä oppien ei voida saavuttaa.
Luokanopettajat arvostavat kiitollisina yhteistyötä luonto- ja ympäristökoulujen kanssa. He haluaisivat, että sitä tehtäisiin paljon enemmän. Luonnon- ja kulttuurin tietojen ja taitojen lisäksi oppilaat oppivat toimimaan vuorovaikutteisesti yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Oppilaiden oppimisympäristökokemukset laajenevat liikkuen ja retkeillen. Tutkimukselliset ja havainnolliset menetelmät koetaan oppilaille erityisen merkittävinä. Oppilaiden hyvinvoinnin ja luonnon hyvinvoinnin välisen yhteyden ymmärtäminen, luontosuhteen, ympäristötietoisuuden ja -vastuullisuuden koetaan lisääntyvän. Lisäksi reflektoimalla ja jakamalla kokemuksiaan oppilaat saavat tärkeitä osallisuuden, merkityksellisyyden ja vaikuttamisen kokemuksia.
Anu Holopainen
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: Ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatus alakoulussa – Luonto- ja ympäristökoulut opetuksen tukena.
Lähteet:
Cantell, H., Aarnio-Linnavuori, E. & Tani, S. 2020. Ympäristökasvatus. Kestävän tulevaisuuden käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Gaus, H. & Mueller, C. E. 2016. A two-step approach to evaluating sustainability-related consumer education interventions. Journal of Cleaner Production 140 (3), 1850–1859. Saatavilla www-muodossa: https://www-sciencedirect-com.ezproxy.ulapland.fi/science/article/pii/S0959652616315864?via%3Dihub (Luettu 15.3.2021.)
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. 2016. Päätössanat. Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa Hannele Cantell & Arto Kallioniemi (toim.) Kansankynttilä keinulaudalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? Jyväskylä: PS-Kustannus, 215–240.
Mykrä, N. 2021. Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä. Toiminnanteoreettinen tutkimus koulun monitasoisesta muutoshaasteesta. Tampereen yliopiston väitöskirjat 384. Saatavilla www-muodossa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/124943/978-952-03-1878-9.pdf?sequence=2&isAllowed=y (Luettu 17.12.2021)
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 5. painos. Helsinki: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (Luettu 17.12.2021)
Uusitalo-Malmivaara, L. 2016. Puutekeskeisyydestä vahvuuskeskeiseen opetukseen. Teoksessa Hannele Cantell & Arto Kallioniemi (toim.) Kansankynttilä keinulaudalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? Jyväskylä: PS-Kustannus, 127–152.
Värri, V.-M. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.
Kommentit
Lähetä kommentti