Siirry pääsisältöön

Musiikinopetusta toteutettiin hyvin erilaisin tavoin etäopetuksessa

Keväällä 2020 suomalaiset peruskoulut suljettiin koronapandemian vuoksi, ja opetus järjestettiin tänä aikana pääosin etäopetuksena. Siirtymä lähiopetuksesta etäopetukseen tapahtui nopeasti, ja luokanopettajilla oli uudenlainen haaste edessään pyrkiessään opettamaan oppilaita tänä poikkeuksellisena aikana. Etäopetuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa opettaja ja oppilaat ovat etäällä toisistaan, ja opetus voi tapahtua samanaikaisesti tai eriaikaisesti.

Tutkin Pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien kokemuksia musiikin oppiaineen etäopetuksesta. Musiikki poikkeaa suuresta osasta muita oppiaineita siinä suhteessa, että siinä oppilaiden välinen vuorovaikutus on korostuneessa roolissa, joka näyttäytyy esimerkiksi yhteissoiton ja -laulun osa-alueilla. Juuri vuorovaikutusta opettajan ja oppilaan, sekä oppilaiden kesken onkin pidetty etäopetuksen suurena haasteena (Nummenmaa 2012, 13). 

Keräsin tutkielmani aineiston laadullisin menetelmin teemahaastatteluilla kevättalvella 2022. Haastatteluihin osallistui neljä luokanopettajaa eri puolilta Suomea. Suoritin aineiston analyysin käyttäen fenomenografista analyysimenetelmää. Fenomenografisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita erilaisista arkisista ilmiöistä, ja siinä pyritään kuvailemaan ja ymmärtämään näitä kokonaisuuksia, sekä selvittämään niiden yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia (Huusko & Paloniemi 2006, 163.)

Tutkimuksen tulokset jakautuivat kolmeen eri kategoriaan: musiikin etäopetuksen toteutukseen, musiikin etäopetukseen vaikuttaneisiin tekijöihin sekä poikkeusajan vaikutukseen musiikinopetukseen. Musiikinopetusta toteutettiin toisistaan hyvin poikkeavilla tavoilla, joko samanaikaisesti niin, että kaikki oppilaat sekä opettajat olivat virtuaalisen oppimisalustan äärellä, tai niin, että opettaja suunnitteli ja tuotti oppilaille materiaaleja ja oh-jeita musiikinopetukseen, ja jakoi nämä ohjeet jollain virtuaalisella alustalla. Aineistossa käytettiin myös edellä mainittujen lisäksi niiden yhdistelmiä. Musiikintunneille ominaista yhteissoittoa tai -laulua ei toteutettu etäopetuksen aikana, vaikka opettajat kuvasivatkin antaneensa erilaisia laulu- ja rytmiharjoituksia oppilaille opeteltavaksi. Sen sijaan musiikintuntien toteutuksessa korostuivatkin kirjalliset tehtävät liittyen esimerkiksi musiikinhistoriaan.

Yhteissuunnittelua pidettiin poikkeusaikana tärkeänä, ja sitä oli toteutettu enemmän verrattuna normaaliin tilanteeseen. Oppimisen arviointi osoittautui kaksiteräiseksi miekaksi: toisaalta opettajat pitivät arviointia haasteellisena, ja eivät antaneet etäopetuksen aikaisille suorituksille suurta painoarvoa kevään todistuksessa, sillä he eivät pystyneet aina näkemään, mitä oppilas oli itseasiassa tehnyt. Toisaalta arviointia saatettiin pitää myös helpompana normaaliin tilanteeseen verrattuna, sillä opetuksen järjestäjä oli voinut antaa ohjeistuksen, ettei etäopetuksen aikaista opetusta tarvitse arvioida ollenkaan.

Koetuista haasteista huolimatta musiikin etäopetuksesta löytyi myös hyviä käytänteitä lähiopetukseen. Laajentuneet työtavat ja materiaalit, jotka oli hankittu etäopetusperiodin aikana, olivat myös oivia lisiä lähiopetukseen. Myös opettajien tieto- ja viestintäteknologi-nen osaaminen oli kehittynyt etäopetuksen aikana.


Mikko Tervo

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus on kirjoitettu ’’– se oli vähä semmost, et herran haltuun, että mitä siel toisessa päässä tapahtuu...’’ – Luokanopettajien kokemuksia musiikin oppiaineen etäopetuksesta -pro gradu -tutkielman pohjalta.


Lähteet: 

Huusko, Mira & Paloniemi, Susanna 2006. Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasvatustieteissä. Kasvatus 37 (2), 162–173. Luettavissa www-muodossa osoitteessa: https://www.researchgate.net/publication/347949020_Fenomenografia_laadullisena_tutkimussuuntauksena_kasvatustieteissa

Nummenmaa, Minna 2012. Oppimisympäristötutkimus – Etäopetus Suomessa. Turku: Turun yliopisto. Luettavissa www-muodossa osoitteessa: https://blog.edu.turku.fi/etaopetusfi/files/2017/01/oppimisympc3a4ristc3b6t-tutkimus-etc3a4opetus-suomessa.pdf


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luontokasvatus alkuopetuksessa

Nykypäivän lapset viettävät yhä vähemmän aikaa luonnossa. Suurin osa suomalaislapsista asuu kaupunkialueilla tai taajamissa, josta luontoon pääseminen ei välttämättä ole niin helppoa. Koululla on tärkeä rooli lapsen luontosuhteen vahvistamisessa ja tukemisessa. Kaikki lapset eivät kouluarjen ulkopuolella vietä riittävästi aikaa luonnossa, jolloin luontosuhteen muodostuminen jää hyvin heikoksi. Koululla on tärkeä tehtävä tarjota lapsille monipuolisia kokemuksia ja elämyksiä luonnossa. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan opetusta tulee toteuttaa koulun sisätilojen lisäksi myös luonnossa. Luonnossa olemisella on paljon positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehitykseen sekä hyvinvointiin. Suomessa luontokasvatus on kasvatustieteen kentällä melko uusi ilmiö, joten siitä on tehty hyvin vähän tutkimusta. Luontokasvatuksen käsite ei ole vielä täysin vakiintunut. Tässä blogissa tarkastelemme pro gradu -tutkielmamme keskeisiä tutkimustuloksia. Tutkielmamme käsittelee luonto

9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys ja sen lähteet

Banduran (2005) mukaan mikään ihmistoiminnan mekanismeista ei ole niin merkittävä kuin minäpystyvyys, joka tarkoittaa ihmisen uskomuksia omista kyvyistään toteuttaa käsillä oleva tehtävä (Bandura 2005, 3; Bandura 1995, 2). Minäpystyvyysuskomukset vaihtelevat niin tasoltaan, yleisyydeltään kuin voimakkuudeltaankin (Bandura 1997, 42) ja ne muodostuvat neljän informaatiolähteen eli hallinnan kokemusten, sijaiskokemusten, sanallisten suostuttelujen sekä fysiologisten ja affektiivisten tilojen kautta (Bandura 1995, 5).  Ihmiset, joilla on vahva minäpystyvyys, uskovat voittavansa esteet kehittämällä itseään ja ponnistelemalla sinnikkäästi. He eivät luovuta vaikeuksien edessä, vaan pysyvät vastoinkäymisissä sitkeinä (Bandura 2005, 4). He myös valitsevat haastavia ja kunnianhimoisia tehtäviä ja ovat niiden tavoittelemisessa periksiantamattomia (Luszczynska & Schwarzer 2005, 441). Tätä vastoin ihmiset, joilla on heikko minäpystyvyys, uskovat ponnistelujen olevan turhia vaikeuksissa ja lakka

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin