Siirry pääsisältöön

9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys ja sen lähteet

Banduran (2005) mukaan mikään ihmistoiminnan mekanismeista ei ole niin merkittävä kuin minäpystyvyys, joka tarkoittaa ihmisen uskomuksia omista kyvyistään toteuttaa käsillä oleva tehtävä (Bandura 2005, 3; Bandura 1995, 2). Minäpystyvyysuskomukset vaihtelevat niin tasoltaan, yleisyydeltään kuin voimakkuudeltaankin (Bandura 1997, 42) ja ne muodostuvat neljän informaatiolähteen eli hallinnan kokemusten, sijaiskokemusten, sanallisten suostuttelujen sekä fysiologisten ja affektiivisten tilojen kautta (Bandura 1995, 5). 

Ihmiset, joilla on vahva minäpystyvyys, uskovat voittavansa esteet kehittämällä itseään ja ponnistelemalla sinnikkäästi. He eivät luovuta vaikeuksien edessä, vaan pysyvät vastoinkäymisissä sitkeinä (Bandura 2005, 4). He myös valitsevat haastavia ja kunnianhimoisia tehtäviä ja ovat niiden tavoittelemisessa periksiantamattomia (Luszczynska & Schwarzer 2005, 441). Tätä vastoin ihmiset, joilla on heikko minäpystyvyys, uskovat ponnistelujen olevan turhia vaikeuksissa ja lakkaavat siksi nopeasti myös yrittämästä (Bandura 2005, 4). Minäpystyvyys ei kuitenkaan kuvasta ihmisen todellisia kykyjä, vaan nimenomaan hänen uskomuksiaan omista kyvyistään (Crain 2005, 207). 

Vaikka minäpystyvyyttä tutkitaan kansainvälisesti monilla eri aloilla, erityisesti kasvatuksen alalla minäpystyvyyden tutkimus on erityisen merkittävää, sillä minäpystyvyys vaikuttaa niin opiskelijoiden sinnikkyyteen, optimismiin, saavutusten lisääntymiseen kuin ahdistuksen vähentymiseenkin vielä enemmän kuin heidän kykynsä tai saavutuksensa. Minäpystyvyyden on myös todettu vaikuttavan opiskelijoiden akateemisiin suorituksiin jopa neljänneksen ja Pajares (2005, 343) kysyykin hyvin sitä, että eikö mikä tahansa psykologinen tekijä, joka selittää akateemisia tuloksia 25 prosenttia, ansaitse huomiotamme ja kunnioitustamme?

Oma vastaukseni tähän kysymykseen on kyllä ja pro gradu -tutkielmassani perehdynkin 9.-luokkalaisten yleiseen minäpystyvyyteen ja sen lähteisiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 

1) Millainen on tutkimukseen osallistuvien 9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys? 

2) Millainen on minäpystyvyyslähteiden yhteys 9.-luokkalaisten minäpystyvyyteen? 

3) Millaisia näkemyksiä 9.-luokkalaisilla on minäpystyvyyslähteistä? 

Halusin kohdentaa tutkimukseni 9.-luokkalaisiin, sillä heidän vastauksensa voivat heijastella niin heidän polkuansa peruskoulussa kuin sitä, kuinka valmiita he ovat toisen asteen opintoihinsa. Nämä kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia oppivelvollisuuden laajennuttua.

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselytutkimuksen kautta keväällä 2022 seitsemästä eri peruskoulusta Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta sekä Lapista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 210 yhdeksäsluokkalaista oppilasta. Tutkimus on monimenetelmätutkimus, jonka määrällinen osio liittyy ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen ja laadullinen osio kolmanteen tutkimuskysymykseen. Määrällistä aineistoa analysoitiin SPSS Statistics -ohjelmalla tehtyjen summamuuttujan, ristiintaulukoinnin sekä multiple response -analyysin kautta. Laadullista aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta. 

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurimmalla osalla kyselyn vastaajista on vahva yleinen minäpystyvyys, vaikka poikien minäpystyvyys näyttäisi olevan tyttöjen minäpystyvyyttä vahvempi. Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että hallinnan kokemuksilla on yhteys vahvaan minäpystyvyyteen ja kielteisillä fysiologisilla ja affektiivisilla tiloilla on yhteys heikkoon minäpystyvyyteen. Tutkimus avaa myös rikkaasti 9.-luokkalaisten näkemyksiä minäpystyvyyden lähteistä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuorille on tärkeä mahdollistaa pääsy eri minäpystyvyyslähteisiin, vaikka erityisen merkittävinä voidaan pitää juuri myönteisiä hallinnan kokemuksia. Tutkimus osoittaa, että nuoria on tärkeä tukea vastoinkäymisissä, ja erityisesti niitä nuoria, joilla on heikko minäpystyvyys, on tärkeä auttaa käsittelemään kielteisiä tunnetiloja ja heille tulisi myös mahdollistaa minäpystyvyyttä vahvistavia onnistumisen kokemuksia.


Carita Liukkonen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys ja sen lähteet”.


Lähteet:

Bandura, A. 1995. Exercise of personal and collective efficacy in changing societies. Teoksessa Albert Bandura (toim.) Self-efficacy in changing societies. Cambridge: Cambridge University Press, 1–38.

Bandura, A. 1997. Self-efficacy: the exercise of control. New York: W. H. Freeman and Company.

Bandura, A. 2005. Adolescent development from an agentic perspective. Teoksessa F. Pajares & T. Urdan (toim.) Self-efficacy beliefs of adolescents. Charlotte: Information Age Publishing, 1–43. 

Crain, W. 2005. Theories of development: concepts and applications. New York: Taylor & Francis.

Luszczynska, A. & Schwarzer, U. 2005. The general self-efficacy scale: multicultural validation studies. The Journal of Psychology 139 (5), 439–457.

Pajares, F. 2005. Self-efficacy during childhood and adolescence. Implications for teachers and parents. Charlotte: Information Age Publishing, 339–367.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...