Siirry pääsisältöön

9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys ja sen lähteet

Banduran (2005) mukaan mikään ihmistoiminnan mekanismeista ei ole niin merkittävä kuin minäpystyvyys, joka tarkoittaa ihmisen uskomuksia omista kyvyistään toteuttaa käsillä oleva tehtävä (Bandura 2005, 3; Bandura 1995, 2). Minäpystyvyysuskomukset vaihtelevat niin tasoltaan, yleisyydeltään kuin voimakkuudeltaankin (Bandura 1997, 42) ja ne muodostuvat neljän informaatiolähteen eli hallinnan kokemusten, sijaiskokemusten, sanallisten suostuttelujen sekä fysiologisten ja affektiivisten tilojen kautta (Bandura 1995, 5). 

Ihmiset, joilla on vahva minäpystyvyys, uskovat voittavansa esteet kehittämällä itseään ja ponnistelemalla sinnikkäästi. He eivät luovuta vaikeuksien edessä, vaan pysyvät vastoinkäymisissä sitkeinä (Bandura 2005, 4). He myös valitsevat haastavia ja kunnianhimoisia tehtäviä ja ovat niiden tavoittelemisessa periksiantamattomia (Luszczynska & Schwarzer 2005, 441). Tätä vastoin ihmiset, joilla on heikko minäpystyvyys, uskovat ponnistelujen olevan turhia vaikeuksissa ja lakkaavat siksi nopeasti myös yrittämästä (Bandura 2005, 4). Minäpystyvyys ei kuitenkaan kuvasta ihmisen todellisia kykyjä, vaan nimenomaan hänen uskomuksiaan omista kyvyistään (Crain 2005, 207). 

Vaikka minäpystyvyyttä tutkitaan kansainvälisesti monilla eri aloilla, erityisesti kasvatuksen alalla minäpystyvyyden tutkimus on erityisen merkittävää, sillä minäpystyvyys vaikuttaa niin opiskelijoiden sinnikkyyteen, optimismiin, saavutusten lisääntymiseen kuin ahdistuksen vähentymiseenkin vielä enemmän kuin heidän kykynsä tai saavutuksensa. Minäpystyvyyden on myös todettu vaikuttavan opiskelijoiden akateemisiin suorituksiin jopa neljänneksen ja Pajares (2005, 343) kysyykin hyvin sitä, että eikö mikä tahansa psykologinen tekijä, joka selittää akateemisia tuloksia 25 prosenttia, ansaitse huomiotamme ja kunnioitustamme?

Oma vastaukseni tähän kysymykseen on kyllä ja pro gradu -tutkielmassani perehdynkin 9.-luokkalaisten yleiseen minäpystyvyyteen ja sen lähteisiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 

1) Millainen on tutkimukseen osallistuvien 9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys? 

2) Millainen on minäpystyvyyslähteiden yhteys 9.-luokkalaisten minäpystyvyyteen? 

3) Millaisia näkemyksiä 9.-luokkalaisilla on minäpystyvyyslähteistä? 

Halusin kohdentaa tutkimukseni 9.-luokkalaisiin, sillä heidän vastauksensa voivat heijastella niin heidän polkuansa peruskoulussa kuin sitä, kuinka valmiita he ovat toisen asteen opintoihinsa. Nämä kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia oppivelvollisuuden laajennuttua.

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselytutkimuksen kautta keväällä 2022 seitsemästä eri peruskoulusta Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta sekä Lapista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 210 yhdeksäsluokkalaista oppilasta. Tutkimus on monimenetelmätutkimus, jonka määrällinen osio liittyy ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen ja laadullinen osio kolmanteen tutkimuskysymykseen. Määrällistä aineistoa analysoitiin SPSS Statistics -ohjelmalla tehtyjen summamuuttujan, ristiintaulukoinnin sekä multiple response -analyysin kautta. Laadullista aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta. 

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurimmalla osalla kyselyn vastaajista on vahva yleinen minäpystyvyys, vaikka poikien minäpystyvyys näyttäisi olevan tyttöjen minäpystyvyyttä vahvempi. Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että hallinnan kokemuksilla on yhteys vahvaan minäpystyvyyteen ja kielteisillä fysiologisilla ja affektiivisilla tiloilla on yhteys heikkoon minäpystyvyyteen. Tutkimus avaa myös rikkaasti 9.-luokkalaisten näkemyksiä minäpystyvyyden lähteistä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuorille on tärkeä mahdollistaa pääsy eri minäpystyvyyslähteisiin, vaikka erityisen merkittävinä voidaan pitää juuri myönteisiä hallinnan kokemuksia. Tutkimus osoittaa, että nuoria on tärkeä tukea vastoinkäymisissä, ja erityisesti niitä nuoria, joilla on heikko minäpystyvyys, on tärkeä auttaa käsittelemään kielteisiä tunnetiloja ja heille tulisi myös mahdollistaa minäpystyvyyttä vahvistavia onnistumisen kokemuksia.


Carita Liukkonen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”9.-luokkalaisten yleinen minäpystyvyys ja sen lähteet”.


Lähteet:

Bandura, A. 1995. Exercise of personal and collective efficacy in changing societies. Teoksessa Albert Bandura (toim.) Self-efficacy in changing societies. Cambridge: Cambridge University Press, 1–38.

Bandura, A. 1997. Self-efficacy: the exercise of control. New York: W. H. Freeman and Company.

Bandura, A. 2005. Adolescent development from an agentic perspective. Teoksessa F. Pajares & T. Urdan (toim.) Self-efficacy beliefs of adolescents. Charlotte: Information Age Publishing, 1–43. 

Crain, W. 2005. Theories of development: concepts and applications. New York: Taylor & Francis.

Luszczynska, A. & Schwarzer, U. 2005. The general self-efficacy scale: multicultural validation studies. The Journal of Psychology 139 (5), 439–457.

Pajares, F. 2005. Self-efficacy during childhood and adolescence. Implications for teachers and parents. Charlotte: Information Age Publishing, 339–367.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luontokasvatus alkuopetuksessa

Nykypäivän lapset viettävät yhä vähemmän aikaa luonnossa. Suurin osa suomalaislapsista asuu kaupunkialueilla tai taajamissa, josta luontoon pääseminen ei välttämättä ole niin helppoa. Koululla on tärkeä rooli lapsen luontosuhteen vahvistamisessa ja tukemisessa. Kaikki lapset eivät kouluarjen ulkopuolella vietä riittävästi aikaa luonnossa, jolloin luontosuhteen muodostuminen jää hyvin heikoksi. Koululla on tärkeä tehtävä tarjota lapsille monipuolisia kokemuksia ja elämyksiä luonnossa. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan opetusta tulee toteuttaa koulun sisätilojen lisäksi myös luonnossa. Luonnossa olemisella on paljon positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehitykseen sekä hyvinvointiin. Suomessa luontokasvatus on kasvatustieteen kentällä melko uusi ilmiö, joten siitä on tehty hyvin vähän tutkimusta. Luontokasvatuksen käsite ei ole vielä täysin vakiintunut. Tässä blogissa tarkastelemme pro gradu -tutkielmamme keskeisiä tutkimustuloksia. Tutkielmamme käsittelee luonto

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin