Siirry pääsisältöön

Yhteisöllisyys Lapin yliopistossa

Blogikirjoitukseni perustuu pro gradu -tutkielmaani, jossa selvitin vuosien 2017 ja 2020 Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys Lapin yliopistossa -kyselyiden avulla, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on Lapin yliopiston yhteisöllisyydestä. Lapin yliopiston ylioppilaskunnan teettämä kysely oli lähetetty opiskelijoiden sähköposteihin, joihin he olivat vapaaehtoisesti saaneet vastata. Yhteisöllisyydestä ja yhteisöstä on muodostettu erilaisia määritelmiä, jotka rajaavat ilmiön olemusta. Fenomenologiselle tutkimukselle ominaisesti en kuitenkaan nojannut mihinkään valmiiseen teoriaan tai määritelmään yhteisöllisyydestä, vaan yhteisöllisyyden määritelmä muodostui Lapin yliopiston opiskelijoiden kokemusten pohjalta. Tutkielmani keskittyi aineiston avoimiin kysymyksiin, jotka analysoin fenomenologisella analyysilla.

Yhteisöllisyyden ajatellaan usein olevan sellainen ilmiö, jonka halutaan toteutuvan kaikissa yhteisöissä. Lapin yliopiston tasa-arvo ja yhdenvertaisuus suunnitelmassakin (2020–2023), yksi mainittavista arvoista on yhteisöllisyys. Vaikka monien yliopistojen arvoihin kuuluu yhteisöllisyys (Juppo 2009, 22–24), tutkimuksia korkeakoulujen yhteisöllisyydestä on tehty hyvin vähän. Koronapandemian myötä korkeakouluissa koettavan yhteisöllisyyden merkitys on kuitenkin noussut esiin. Uutisissa on kerrottu, miten huonosti opiskelijat voivat, kun he ovat joutuneet opiskelemaan etäyhteyksin. Mahdollisesti ja toivottavasti tällainen uutisointi lisää kiinnostusta tutkia korkeakoulujen yhteisöllisyyttä.

Tutkimustulokseni yhteisöllisyyden kokemuksista olivat monipuolisia. Jaoin yhteisöllisyyden ilmiön kuuteen eri merkityskategoriaan opiskelijoiden kokemusten perusteella. Merkityskategorioiden alle luokittelin vielä spesifejä merkityskategorioita, jotka jäsensivät merkityskategorioita. Merkityskategorioitani olivat: yhteisöllisyyden laatu, yhteisöllisyys järjestöissä ja tapahtumissa, yhteisöllisyys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, yhteisöllisyys opiskelussa, yhteisöllisyys ulkoisissa tekijöissä ja ei yhteisöllisyyden kokemusta. Viidessä ensimmäisessä merkityskategoriassa esiintyi yhteisöllisyyttä tukevia sekä yhteisöllisyyttä heikentäviä kokemuksia. Ei yhteisöllisyyden kokemusta -merkityskategoriassa oli ainoastaan vastauksia, joissa ei perusteltu, miksi yhteisöllisyyttä ei koeta.

Ulkoiset tekijät; yliopiston koko, yliopiston rakennus ja yliopiston sijainti, luovat opiskelijoiden kokemusten mukaan eniten yhteisöllisyyttä. Lähes kaikkien vastausten mukaan ulkoiset tekijät koettiin ainoastaan yhteisöllisyyttä luovina eli ristiriitaisia vastauksia esiintyi hyvin vähän tässä merkityskategoriassa. Ulkoisiin tekijöihin liittyneet vastaukset painottuivat selkeästi eniten yliopiston kokoon. Pienessä yliopistossa ihmiset tulevat kasvoista tutuiksi. Tämän takia saatetaan kokea, että ihmiset ovat tuttuja, vaikka heitä ei oikeasti tuntisi. Pienen ihmismäärän lisäksi vastauksissa nousi positiivisesti esiin se, että Lapin yliopisto toimii yhdellä kampuksella, joka on yhdessä rakennuksessa. Missään muussa Suomen yliopistossa ei näin ole.

Muihin merkityskategorioihin liitettyjä vastauksia oli keskenään lähes saman verran. Muissa merkityskategorioissa esiintyi myös enemmän ristiriitaisia vastauksia. Koska analysoin kahden eri vuoden kyselyjä, vertailin niissä esiintyviä vastauksia ja vastausmääriä hieman toisiinsa. Vastaukset eri kyselyiden välillä liittyivät täysin samoihin teemoihin, minkä takia muodostin molemmista samanlaiset merkityskategoriat. Vastauksia oli suhteessa lähes saman verran molemmissa kyselyissä jokaisessa merkityskategoriassa. Suurin eroavaisuus oli yhteisöllisyys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa -merkityskategoriassa. Vuonna 2020 sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä yhteisöllisyyden luojana oli painotettu selvästi enemmän. Tämä saattoi johtua koronapandemiasta, jonka takia ihmisten sosiaalinen vuorovaikutus oli rajoittunutta.

Pepita Aho

Teksti pohjautuu kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmaan ”Opiskelijoiden kokemuksia yhteisöllisyydestä Lapin yliopistossa”.

Lähteet:

Juppo, Virpi 2009. Arvot suomalaisessa yliopistossa. Hallinnon tutkimus 4/2009. Saatavilla www-muodossa:

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/100119/57669 (Luettu 21.1.2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...