Työhyvinvointi ja arjen hyvinvointi ovat tällä hetkellä yhteiskunnassamme ajankohtaisia aiheita, jotka esiintyvät uutisissa ja erilaisissa tutkimuksissa. Olemme eläneet koronapandemian keskellä kohta kaksi vuotta ja kyseisenä poikkeusaikana jokainen ihminen ja jokainen organisaatio on sopeutunut parhaansa mukaan vallitsevaan tilanteeseen. Useat työntekijät ovat tehneet etätöitä ja osa ihmisistä on jatkanut työntekoa työpaikoilla muuttuneissa olosuhteissa. Tämä pandemia-aika on koskettanut työntekijöiden lisäksi muita ihmisryhmiä kuten opiskelijoita, eläkeläisiä ja työttömiä. Omasta hyvinvoinnista on siksi oleellista pitää huolta.
Tässä blogissa tarkastelen pro- graduni keskeisiä tutkimustuloksia. Tutkielmani käsittelee asiantuntijoiden työhyvinvointia ja työhyvinvointia tarkastellaan tutkielmassa Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teorian ja Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian näkökulmista ja kyseisten teorioiden työhyvinvoinnin osatekijöitä soveltaen. Tavoitteenani oli selvittää, mitkä tekijät asiantuntijan kokemana vahvistavat tai heikentävät työhyvinvointia ja miten asiantuntijat näkevät ja kokevat työhyvinvoinnin.
Miksi työhyvinvointia kannattaa tutkia?
Työhyvinvointi on myös organisaatioiden ja yhteiskunnan kannalta merkittävä ilmiö. Ilmiönä sen huomioimatta jättäminen voi tulla kalliiksi yhteiskunnalle. Siksi tässä blogissa en voi olla korostamatta työhyvinvoinnin merkitystä. Työntekijöitä kuormittavat työelämässä tapahtuvat jatkuvat muutokset ja kyseiset muutokset heijastuvat myös työntekijöiden työn hallintaan. Olen opiskelijana tunnistanut itsessäni koronapandemian mukanaan tuomat muutokset, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet hyvinvointiini.
Työhyvinvointitutkimus voi lähestyä tutkimusaihetta työntekijöiden kokemana työhyvinvointina tai organisaatiota koskettavana ilmiönä. Tutkimuksessani keskityin yksilöiden kokemukseen työhyvinvoinnista. Tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että asiantuntijat kokevat ja näkevät työhyvinvoinnin koostuvan pääasiassa merkityksellisestä työstä, toimivista ihmissuhteista ja työn ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta.
Lisäksi asiantuntijoiden mukaan työhyvinvointi koostuu erilaisista voimavaroista, jotka mahdollistavat työssä jaksamisen. Asiantuntijat kokivat nimenomaan, että koronapandemian aikana etätyö saattoi vaikuttaa heidän työpäiviinsä välillä siten, että he kokivat tylsistymisen hetkiä. Päivä saattoi koostua heidän mielestään suurilta osin töistä, eikä tavallista siirtymää töistä kotiin ollut. Ennen etätyösuositusta tutkimukseeni osallistuneet työntekijät tekivät töitä pääosin toimistossa.
Varsinkin marraskuun kaamosaikaan vapaa-ajan ja työn erottaminen toisistaan voi tuntua monista ihmisistä haastavalta. Tutkimustulosteni mukaan asiantuntijat pyrkivät erottamaan vapaa-ajan ja työn toisistaan sulkemalla työvälineet työpäivän jälkeen. Toisaalta aina työvälineiden sulkeminenkaan ei auta rajaamaan vapaa-aikaa ja töitä toisistaan, kuten asiantuntijat korostavat. Asiantuntijoita motivoi työssä positiivinen palaute muilta työyhteisön jäseniltä ja yhteisten projektien eteneminen.
Tutkimustulosteni valossa työhyvinvointia vahvistavat tekijöitä ovat ihmisen perustarpeet, joihin luetaan uni, ruoka ja liikunta ja sosiaaliset suhteet. Työntekijöille tärkeitä, työhyvinvointia tukevia tekijöitä olivat itselle varattu aika, liikunta ja harrastukset. Koronapandemian aikana ryhmäliikuntatunteja oli vähennetty ja kyseinen tekijä vaikutti negatiivisesti asiantuntijoiden työhyvinvointiin.
Sosiaaliset suhteet taas tukevat ihmisten työhyvinvointia monin eri tavoin. Perhe tai puoliso voi tukea erityisesti työssä jaksamista ja muistuttaa työn ja muiden elämän osa-alueiden välisestä rajasta, kuten asiantuntijat toivat esille. Lisäksi asiantuntijoiden kokemuksen mukaan kokevat ystävät toimivat kuuntelijoina ja vievät muihin asioihin kuin töihin. Työyhteisö on asiantuntijoiden työhyvinvoinnin kannalta keskeinen verkosto ja työyhteisön jäsenet voivat heikentää tai tukea työssä jaksamista.
Tässä blogissa tarkastelen pro- graduni keskeisiä tutkimustuloksia. Tutkielmani käsittelee asiantuntijoiden työhyvinvointia ja työhyvinvointia tarkastellaan tutkielmassa Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teorian ja Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian näkökulmista ja kyseisten teorioiden työhyvinvoinnin osatekijöitä soveltaen. Tavoitteenani oli selvittää, mitkä tekijät asiantuntijan kokemana vahvistavat tai heikentävät työhyvinvointia ja miten asiantuntijat näkevät ja kokevat työhyvinvoinnin.
Miksi työhyvinvointia kannattaa tutkia?
Työhyvinvointi on myös organisaatioiden ja yhteiskunnan kannalta merkittävä ilmiö. Ilmiönä sen huomioimatta jättäminen voi tulla kalliiksi yhteiskunnalle. Siksi tässä blogissa en voi olla korostamatta työhyvinvoinnin merkitystä. Työntekijöitä kuormittavat työelämässä tapahtuvat jatkuvat muutokset ja kyseiset muutokset heijastuvat myös työntekijöiden työn hallintaan. Olen opiskelijana tunnistanut itsessäni koronapandemian mukanaan tuomat muutokset, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet hyvinvointiini.
Työhyvinvointitutkimus voi lähestyä tutkimusaihetta työntekijöiden kokemana työhyvinvointina tai organisaatiota koskettavana ilmiönä. Tutkimuksessani keskityin yksilöiden kokemukseen työhyvinvoinnista. Tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että asiantuntijat kokevat ja näkevät työhyvinvoinnin koostuvan pääasiassa merkityksellisestä työstä, toimivista ihmissuhteista ja työn ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta.
Lisäksi asiantuntijoiden mukaan työhyvinvointi koostuu erilaisista voimavaroista, jotka mahdollistavat työssä jaksamisen. Asiantuntijat kokivat nimenomaan, että koronapandemian aikana etätyö saattoi vaikuttaa heidän työpäiviinsä välillä siten, että he kokivat tylsistymisen hetkiä. Päivä saattoi koostua heidän mielestään suurilta osin töistä, eikä tavallista siirtymää töistä kotiin ollut. Ennen etätyösuositusta tutkimukseeni osallistuneet työntekijät tekivät töitä pääosin toimistossa.
Varsinkin marraskuun kaamosaikaan vapaa-ajan ja työn erottaminen toisistaan voi tuntua monista ihmisistä haastavalta. Tutkimustulosteni mukaan asiantuntijat pyrkivät erottamaan vapaa-ajan ja työn toisistaan sulkemalla työvälineet työpäivän jälkeen. Toisaalta aina työvälineiden sulkeminenkaan ei auta rajaamaan vapaa-aikaa ja töitä toisistaan, kuten asiantuntijat korostavat. Asiantuntijoita motivoi työssä positiivinen palaute muilta työyhteisön jäseniltä ja yhteisten projektien eteneminen.
Tutkimustulosteni valossa työhyvinvointia vahvistavat tekijöitä ovat ihmisen perustarpeet, joihin luetaan uni, ruoka ja liikunta ja sosiaaliset suhteet. Työntekijöille tärkeitä, työhyvinvointia tukevia tekijöitä olivat itselle varattu aika, liikunta ja harrastukset. Koronapandemian aikana ryhmäliikuntatunteja oli vähennetty ja kyseinen tekijä vaikutti negatiivisesti asiantuntijoiden työhyvinvointiin.
Sosiaaliset suhteet taas tukevat ihmisten työhyvinvointia monin eri tavoin. Perhe tai puoliso voi tukea erityisesti työssä jaksamista ja muistuttaa työn ja muiden elämän osa-alueiden välisestä rajasta, kuten asiantuntijat toivat esille. Lisäksi asiantuntijoiden kokemuksen mukaan kokevat ystävät toimivat kuuntelijoina ja vievät muihin asioihin kuin töihin. Työyhteisö on asiantuntijoiden työhyvinvoinnin kannalta keskeinen verkosto ja työyhteisön jäsenet voivat heikentää tai tukea työssä jaksamista.
Maija Nyman
Kommentit
Lähetä kommentti