Luokanopettajien työaika, työmäärä ja työhyvinvointi ovat herättäneet keskustelua jo pitkään. Luokanopettajan työssä on varsinaisen opetuksen lisäksi paljon muutakin tekemistä, muun muassa opetuksen suunnittelu ja arviointi, oppilaiden tuen tarpeiden huomiointi sekä yhteydenpito oppilaiden huoltajien kanssa. Nämä tehtävät tehdään oppituntien ulkopuolisella ajalla eli opettajan tulee itse löytää kyseisten työtehtävien hoitamiselle sopiva aika ja paikka. Tämä tuottaa omat hankaluutensa työn ja vapaa-ajan rajaamiselle.
Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten luokanopettajat rajaavat työ- ja vapaa-aikaansa ja mitkä seikat puolestaan haittaavat niiden rajaamista. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa hyödynsin fenomenologista tutkimusotetta. Toteutin tutkimusaineistonkeruun verkkokyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa oli taustatietojen osalta monivalintakysymyksiä, mutta varsinaisiin tutkimuskysymyksiin hain vastauksia avointen kysymysten avulla. Jaoin kyselyn maaliskuussa 2020 Facebookiin, opettajille suunnattuun Alakoulun aarreaitta -ryhmään, jossa kyselyyn vastasi yhteensä 109 luokanopettajaa. Aineiston analysoinnissa hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Jaoin tutkimustulokset kahteen kategoriaan: työ- ja vapaa-ajan rajaamisen haasteisiin ja keinoihin. Molemmat kategoriat jaoin vielä muutamaan eri teemaan. Tulosten mukaan luokanopettajat kokivat haasteina työn ja vapaa-ajan rajaamisessa muun muassa erilaiset ajanhallinnalliset ongelmat, esimerkiksi aikatauluhaasteet ja kiireen. Muita työn ja vapaa-ajan rajaamista hankaloittavia tekijöitä olivat ajatusten ajautuminen työasioihin, sosiaalinen media ja ideointi sekä yhteydenpitoon liittyvät haasteet. Haasteet yhteydenpidossa koskivat oppilaiden vanhempien kanssa tapahtuvaa yhteydenpitoa sekä muiden opettajien välistä viestittelyä vapaa-ajalla.
Vastaavasti työn ja vapaa-ajan erottamisessa tärkein keino oli töiden rajaaminen tiettyyn aikaan ja paikkaan. Opettajat tekivät erilaisia tietoisia valintoja rajatakseen töitään ja vapaa-aikaansa, kuten jättivät työpuhelimen ja opettajanoppaat koululle. Lisäksi vastapainoa työlle toivat erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit, esimerkiksi harrastukset, perheen kanssa yhdessäolo ja kavereiden tapaaminen. Tällaisista keinoista on apua ajatusten siirtämisessä pois työtilasta palautumistilaan, ja samalla ne luovat työn ja vapaa-ajan välille konkreettista rajaa.
Yksi merkittävä asia tuloksissa oli se, kuinka eri tavoin opettajat kokivat haasteet työajan ja vapaa-ajan rajaamisessa. Jokin asia saattoi vaikeuttaa suurestikin toisen opettajan työn ja vapaa-ajan rajaamista, kun taas toinen opettaja ei välttämättä tuntenut asiaa lainkaan ongelmalliseksi. Toisille opettajille sopii paremmin se, ettei työskentele ollenkaan kotona, vaan tekee työt virka-aikaan koululla, kun taas osalle sopii paremmin töiden tekeminen iltaisin kotona, jolloin vapaa-aikaa vietetään aikaisemmin päivällä. Tapoja rajata työtä ja vapaa-aikaa on siis monia, ja jokaisen täytyy löytää siihen itselleen parhaiten sopivat tavat. Yksilöllistä on myös se, kuinka tarkasti työnsä haluaa erottaa omasta vapaa-ajastaan ja kuinka tarkat rajat niiden välille tarvitsee. Joku voi hyvin vastata vanhempien viesteihin silloin tällöin iltaisinkin, kun taas toisen vapaailta ja palautuminen saattaa keskeytyä kokonaan vahingossa luetun viestin takia. Kaikki kokevat tilanteet omalla tavallaan.
Katariina Kähkönen
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” Luokanopettajien työajan ja vapaa-ajan rajaaminen”.
Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten luokanopettajat rajaavat työ- ja vapaa-aikaansa ja mitkä seikat puolestaan haittaavat niiden rajaamista. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa hyödynsin fenomenologista tutkimusotetta. Toteutin tutkimusaineistonkeruun verkkokyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa oli taustatietojen osalta monivalintakysymyksiä, mutta varsinaisiin tutkimuskysymyksiin hain vastauksia avointen kysymysten avulla. Jaoin kyselyn maaliskuussa 2020 Facebookiin, opettajille suunnattuun Alakoulun aarreaitta -ryhmään, jossa kyselyyn vastasi yhteensä 109 luokanopettajaa. Aineiston analysoinnissa hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Jaoin tutkimustulokset kahteen kategoriaan: työ- ja vapaa-ajan rajaamisen haasteisiin ja keinoihin. Molemmat kategoriat jaoin vielä muutamaan eri teemaan. Tulosten mukaan luokanopettajat kokivat haasteina työn ja vapaa-ajan rajaamisessa muun muassa erilaiset ajanhallinnalliset ongelmat, esimerkiksi aikatauluhaasteet ja kiireen. Muita työn ja vapaa-ajan rajaamista hankaloittavia tekijöitä olivat ajatusten ajautuminen työasioihin, sosiaalinen media ja ideointi sekä yhteydenpitoon liittyvät haasteet. Haasteet yhteydenpidossa koskivat oppilaiden vanhempien kanssa tapahtuvaa yhteydenpitoa sekä muiden opettajien välistä viestittelyä vapaa-ajalla.
Vastaavasti työn ja vapaa-ajan erottamisessa tärkein keino oli töiden rajaaminen tiettyyn aikaan ja paikkaan. Opettajat tekivät erilaisia tietoisia valintoja rajatakseen töitään ja vapaa-aikaansa, kuten jättivät työpuhelimen ja opettajanoppaat koululle. Lisäksi vastapainoa työlle toivat erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit, esimerkiksi harrastukset, perheen kanssa yhdessäolo ja kavereiden tapaaminen. Tällaisista keinoista on apua ajatusten siirtämisessä pois työtilasta palautumistilaan, ja samalla ne luovat työn ja vapaa-ajan välille konkreettista rajaa.
Yksi merkittävä asia tuloksissa oli se, kuinka eri tavoin opettajat kokivat haasteet työajan ja vapaa-ajan rajaamisessa. Jokin asia saattoi vaikeuttaa suurestikin toisen opettajan työn ja vapaa-ajan rajaamista, kun taas toinen opettaja ei välttämättä tuntenut asiaa lainkaan ongelmalliseksi. Toisille opettajille sopii paremmin se, ettei työskentele ollenkaan kotona, vaan tekee työt virka-aikaan koululla, kun taas osalle sopii paremmin töiden tekeminen iltaisin kotona, jolloin vapaa-aikaa vietetään aikaisemmin päivällä. Tapoja rajata työtä ja vapaa-aikaa on siis monia, ja jokaisen täytyy löytää siihen itselleen parhaiten sopivat tavat. Yksilöllistä on myös se, kuinka tarkasti työnsä haluaa erottaa omasta vapaa-ajastaan ja kuinka tarkat rajat niiden välille tarvitsee. Joku voi hyvin vastata vanhempien viesteihin silloin tällöin iltaisinkin, kun taas toisen vapaailta ja palautuminen saattaa keskeytyä kokonaan vahingossa luetun viestin takia. Kaikki kokevat tilanteet omalla tavallaan.
Katariina Kähkönen
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” Luokanopettajien työajan ja vapaa-ajan rajaaminen”.
Kommentit
Lähetä kommentti