Nuorten liikuntatottumukset ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa paljon. Liikuntaa harrastavien määrä on pysynyt lähes samana, mutta erot liikuntaa harrastavien ja heitä passiivisempien nuorten välillä ovat kasvaneet, mikä johtaa pitkällä tarkastelujaksolla nykyistä heikompaan kansanterveyteen. Vähän liikkuvilla nuorilla merkittävä osuus päivittäisestä liikunta-aktiivisuudesta tulee koululiikunnan sekä välituntien aikana. Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä moniin eri kroonisiin sairauksiin ja näin ollen synnyttää valtiolle paljon terveydenhuoltokustannuksia. Tämän vuoksi on tärkeää virittää varhaisessa vaiheessa kipinä liikunnallisuutta kohtaa, mikä useasti jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Liikuntaan liittyviä tutkimuksia on tehty suuria määriä. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää oppilaiden antamia merkityksiä ja käyttää niitä konkreettisten liikunta-aktiivisuutta kehittävien keinojen muodostamiseksi. Tutkielman aineiston keräsimme ryhmähaastattelulla. Haastattelun kohderyhmänä olivat Rovaniemen yhden peruskoulun kahdeksasluokkalaiset oppilaat. Haastatteluissa ilmenneet merkitykset kokosimme niitä täsmentäviin luokkiin, joista osoittautuu kootusti oppilaiden antamat merkitykset yhden käsitteen alle. Teoriaosuudessamme tarkastelimme ihmisen liikuntafysiologiaa, Move!-mittauksia, sekä liikuntamotivaatioteorioita, jotka nousevat vahvasti esille myös oman näytetyömme tuloksissa.
Opinnäytetyömme aineiston analysoimme käyttäen teoriaohjaavaa sisällön analyysia. Näin kykenimme muodostamaan erilaisia luokkia, jotka sopivat täsmällisesti omaan työhömme, mikä mahdollisti monipuolisen tulkinnan. Luokkien muodostaminen tapahtui pelkistettyjen ilmaisten yhdistämisellä aina isommiksi luokiksi, joista lopuksi muodostimme pääluokat, joihin opinnäytetyömme tulokset pohjautuvat.
Opinnäytetyömme tulososion mukaan oppilaiden kesken ilmeni selkeää kahtiajakoa suoritteista innostumisen sekä motivoitumisen suhteen. Heikkoa motivoitumista selvensi suoritteiden jännittäminen sekä epävarmuus omia suoritteita kohtaan. Toisaalta suuri osa ryhmähaastatteluun osallistuneista mainitsi omien ystävien kanssa kilpailun merkittävänä motivaattorina. Merkittävää tulosten kannalta oli myös se, kuinka nuoret nostivat esille ylemmän auktoriteetin antaman palautteen sekä sen merkityksen tehtävistä motivoitumiselle ja niissä suoriutumiselle. Motivoitumisen sekä oikeanlaisen tunneilmaston luomisen lisäksi huomattavana asiakokonaisuutena oppilaat toivat esille auktoriteetin henkilökohtaisen ohjauksen jatkoa ajatellen. Oppilaat kokivat tarvetta selkeälle ohjaamiselle jatkotoimenpiteisiin, mikäli heillä oli merkillepantavaa halua kehittyä fyysisen kunnon eri osa-alueilla.
Tulososion jälkeen muodostimme omaa akateemista ja ammatillista osaamista käyttäen käytännössä toteuttavia asioita, joilla pyritään kehittämään oppilaan liikunta-aktiivisuutta erilaisin keinon. Tässä niistä muutama esimerkki. Esille halusimme nostaa liikuntaseurojen sekä koulun välisen yhteistyön osana oppilaan liikunnallisuuteen kasvamista. Liikuntaseurat voisivat tuoda enemmän itseään esille, esimerkiksi teemapäivinä kouluissa, jolloin nuoret pääsisivät tutustumaan seuroihin heille turvallisessa ympäristössä. Kynnyksen madaltaminen vapaa-ajan liikuntaa kohtaan edistäisi nuoren liikunta-aktiivisuutta. Myös muita liikunta-alan ammattilaisia voitaisiin hyödyntää enemmän. Pitkäjänteisen toiminnan saavuttaminen vaatii motivaatiota. Usein urheilun aloittaminen ja siihen liittyvä kiinnostus kestää vain hetken sellaisilla ihmisillä, joilla ei rutiinia liikkumiseen ole. Siksi ehdotimme, että liikunta-alan ammattilaiset voisivat mahdollisesti olla osana tekemässä nuorille liikuntaohjelmia, joita olisi helppo seurata. Moni oppilas sanoi liikuntainnon loppumisen syyksi tiedon puutteen. Oppilaille voitaisiin siis tehdä erilaisia valmiita harjoitusohjelmia, mikä motivoisi pitkäjänteisempään toimintaan.
Joonas Kinnunen ja Jaakko Vihanta
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmaan Liikunta-aktiivisuuden kehittäminen: kahdeksasluokkalaisten antamia merkityksiä Move!-mittauksiin liittyen.
Liikuntaan liittyviä tutkimuksia on tehty suuria määriä. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää oppilaiden antamia merkityksiä ja käyttää niitä konkreettisten liikunta-aktiivisuutta kehittävien keinojen muodostamiseksi. Tutkielman aineiston keräsimme ryhmähaastattelulla. Haastattelun kohderyhmänä olivat Rovaniemen yhden peruskoulun kahdeksasluokkalaiset oppilaat. Haastatteluissa ilmenneet merkitykset kokosimme niitä täsmentäviin luokkiin, joista osoittautuu kootusti oppilaiden antamat merkitykset yhden käsitteen alle. Teoriaosuudessamme tarkastelimme ihmisen liikuntafysiologiaa, Move!-mittauksia, sekä liikuntamotivaatioteorioita, jotka nousevat vahvasti esille myös oman näytetyömme tuloksissa.
Opinnäytetyömme aineiston analysoimme käyttäen teoriaohjaavaa sisällön analyysia. Näin kykenimme muodostamaan erilaisia luokkia, jotka sopivat täsmällisesti omaan työhömme, mikä mahdollisti monipuolisen tulkinnan. Luokkien muodostaminen tapahtui pelkistettyjen ilmaisten yhdistämisellä aina isommiksi luokiksi, joista lopuksi muodostimme pääluokat, joihin opinnäytetyömme tulokset pohjautuvat.
Opinnäytetyömme tulososion mukaan oppilaiden kesken ilmeni selkeää kahtiajakoa suoritteista innostumisen sekä motivoitumisen suhteen. Heikkoa motivoitumista selvensi suoritteiden jännittäminen sekä epävarmuus omia suoritteita kohtaan. Toisaalta suuri osa ryhmähaastatteluun osallistuneista mainitsi omien ystävien kanssa kilpailun merkittävänä motivaattorina. Merkittävää tulosten kannalta oli myös se, kuinka nuoret nostivat esille ylemmän auktoriteetin antaman palautteen sekä sen merkityksen tehtävistä motivoitumiselle ja niissä suoriutumiselle. Motivoitumisen sekä oikeanlaisen tunneilmaston luomisen lisäksi huomattavana asiakokonaisuutena oppilaat toivat esille auktoriteetin henkilökohtaisen ohjauksen jatkoa ajatellen. Oppilaat kokivat tarvetta selkeälle ohjaamiselle jatkotoimenpiteisiin, mikäli heillä oli merkillepantavaa halua kehittyä fyysisen kunnon eri osa-alueilla.
Tulososion jälkeen muodostimme omaa akateemista ja ammatillista osaamista käyttäen käytännössä toteuttavia asioita, joilla pyritään kehittämään oppilaan liikunta-aktiivisuutta erilaisin keinon. Tässä niistä muutama esimerkki. Esille halusimme nostaa liikuntaseurojen sekä koulun välisen yhteistyön osana oppilaan liikunnallisuuteen kasvamista. Liikuntaseurat voisivat tuoda enemmän itseään esille, esimerkiksi teemapäivinä kouluissa, jolloin nuoret pääsisivät tutustumaan seuroihin heille turvallisessa ympäristössä. Kynnyksen madaltaminen vapaa-ajan liikuntaa kohtaan edistäisi nuoren liikunta-aktiivisuutta. Myös muita liikunta-alan ammattilaisia voitaisiin hyödyntää enemmän. Pitkäjänteisen toiminnan saavuttaminen vaatii motivaatiota. Usein urheilun aloittaminen ja siihen liittyvä kiinnostus kestää vain hetken sellaisilla ihmisillä, joilla ei rutiinia liikkumiseen ole. Siksi ehdotimme, että liikunta-alan ammattilaiset voisivat mahdollisesti olla osana tekemässä nuorille liikuntaohjelmia, joita olisi helppo seurata. Moni oppilas sanoi liikuntainnon loppumisen syyksi tiedon puutteen. Oppilaille voitaisiin siis tehdä erilaisia valmiita harjoitusohjelmia, mikä motivoisi pitkäjänteisempään toimintaan.
Joonas Kinnunen ja Jaakko Vihanta
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmaan Liikunta-aktiivisuuden kehittäminen: kahdeksasluokkalaisten antamia merkityksiä Move!-mittauksiin liittyen.
Kommentit
Lähetä kommentti