Siirry pääsisältöön

Luontokasvatus alkuopetuksessa

Nykypäivän lapset viettävät yhä vähemmän aikaa luonnossa. Suurin osa suomalaislapsista asuu kaupunkialueilla tai taajamissa, josta luontoon pääseminen ei välttämättä ole niin helppoa. Koululla on tärkeä rooli lapsen luontosuhteen vahvistamisessa ja tukemisessa. Kaikki lapset eivät kouluarjen ulkopuolella vietä riittävästi aikaa luonnossa, jolloin luontosuhteen muodostuminen jää hyvin heikoksi. Koululla on tärkeä tehtävä tarjota lapsille monipuolisia kokemuksia ja elämyksiä luonnossa. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan opetusta tulee toteuttaa koulun sisätilojen lisäksi myös luonnossa. Luonnossa olemisella on paljon positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehitykseen sekä hyvinvointiin.

Suomessa luontokasvatus on kasvatustieteen kentällä melko uusi ilmiö, joten siitä on tehty hyvin vähän tutkimusta. Luontokasvatuksen käsite ei ole vielä täysin vakiintunut. Tässä blogissa tarkastelemme pro gradu -tutkielmamme keskeisiä tutkimustuloksia. Tutkielmamme käsittelee luontokasvatusta alkuopetuksessa. Sen tarkoituksena oli selvittää miten alkuopetuksen luokanopettajat käsittävät luontokasvatuksen ja millaisia kokemuksia heillä on luontokasvatuksen hyödyntämisestä alkuopetuksessa. Tutkimusaineiston olemme keränneet haastattelemalla 14 alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettaa ympäri Suomen. Tutkimuksemme aineiston analysoimme teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosten mukaan luokanopettajien käsitykset luontokasvatuksesta vastaavat pitkälti jo olemassa olevaa teoriaa. Luokanopettajat käsittävät luontokasvatuksen luonnossa toimimisena, jonka keskeisenä tavoitteena on luontosuhteen vahvistaminen. Luokanopettajien käsityksissä nousi esille, että luontokasvatuksessa keskeistä on oppiminen luonnossa, oppiminen luonnosta ja toimiminen luonnon puolesta. Oppimisella luonnossa tarkoitetaan opetuksen toteuttamista luonnonympäristössä kuten metsässä. Oppimisella luonnosta tarkoitetaan oppimista omasta lähiympäristöstä ja arkipäiväisistä luonnonilmiöistä. Toimimisella luonnon puolesta tarkoitetaan lapsen kiinnostuksen herättelyä luonnon kunnioittamiseen ja arvostamiseen keskittymällä oman lähiluonnon hyvinvointiin.

Luokanopettajien kokemukset luontokasvatuksen hyödyntämisestä kietoutuvat luontosuhteen tukemisen ympärille. Tutkimustulosten mukaan luontokasvatus tukee erityisesti kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä sekä oppimismotivaatiota. Se tarjoaa monipuolisen oppimisympäristön toteuttaa luontokasvatusta tarjoten oppilaille ikimuistoisia kokemuksia ja elämyksiä.

Luokanopettajat hyödyntävät luontokasvatusta monipuolisesti opetuksessaan. Tutkimustuloksissa nousi esille, että luontokasvatusta voidaan hyödyntää alkuopetuksen jokaisessa oppiaineessa. Yleisimmin luontokasvatusta toteutetaan hyödyntämällä luontoa yhtenä oppimisympäristönä ja tuomalla luonnon elementtejä opetukseen esimerkiksi hyödyntämällä opetuksessa luonnonmateriaaleja. Matematiikan tunneilla luonnonmateriaaleja hyödynnetään esimerkiksi laskuvälineinä tai luokittelun harjoittelussa. Kuvataiteen sekä käsityön tunneilla luonnonmateriaaleista tehdään taidetta. Luontoon mennään joskus suomen kielen tunneilla vain lukemaan, kun toisilla tunneilla siellä harjoitellaan kirjaimien muodostamista luonnonmateriaaleilla. Ympäristöopin tunneilla luonnossa harjoitellaan paljon lajintuntemusta sekä tutkijantaitoja. Luokanopettajien kokemusten mukaan luontokasvatusta voi hyödyntää laajasti ja vain opettajan oma mielikuvitus on rajana.

Tutkimuksesta esiin noussut huomionarvoinen seikka on opettajien antama merkitys reflektiolle luontokasvatuksen toiminnan jälkeen. Luontokasvatusta toteuttaessa on tärkeää käydä läpi kokemuksia ja opittuja asioita itse toiminnan jälkeen esimerkiksi valokuvien avulla, jotta opitut asiat eivät jää kokemusten varjoon. Toinen huomionarvoinen seikka on opettajien näkemys siitä, että luontokasvatusta voidaan toteuttaa myös menemättä paikan päälle luontoon. Luontokasvatusta on myös luokassa toteutettu toiminta, jossa on mukana luonnon elementtejä.

Iida Tuomi ja Kiira Wirén

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaan luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia luontokasvatuksen hyödyntämisestä alkuopetuksessa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla