Lasten ja nuorten viihdekäyttäytyminen ja sosiaalinen toiminta siirtyy ja painottuu jatkuvasti enemmän digitaalisen median ja sovellusten pariin. Monella suomalaisella nuorella ruutuaika on arkipäivinäkin yli seitsemän tuntia. Ei ole siis ihme, että videopeliharrastus on yleinen harrastus nuorilla ja lapsilla. Pelaaminen ei kuitenkaan ole vain nuorempien sukupolvien juttu, vaan nykyään pelaajia on kaikenikäisiä. Videopeliharrastajien keski-iän noustessa jo yli 30 vuoden meillä alkaa myös työelämässä aikuisia, jotka ovat pelanneet koko elämänsä ajan. Millaisia vaikutuksia on koko elämää leikkaavalla videopeliharrastuksella?
Videopelien vaikutuksia ihmiseen on tutkittu jo vuosikymmeniä. Pro gradu -tutkielmani teoriaosuudessa avaan näitä tutkimuksia ja samalla rakennan pohjaa sille, miksi on relevanttia ylipäänsä olettaa videopeleillä olevan jonkinlaisia vaikutuksia ihmiseen. Teoriaosuudessa tarkastellaan muun muassa leikin roolia ihmisen elämässä ja kehityksessä, leikillistä oppimista, videopelien käyttöä opetuksessa sekä videopelien kognitiivisia vaikutuksia.
Pro gradu -tutkielmassani valitsin tarkemmaksi tarkastelun kohteeksi videopelaamisen vaikutuksen koulunkäyntiin ja opiskeluun. Ensimmäinen ja toinen tutkimuskysymykseni koski Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia videopelaamisen vaikutuksesta heidän omaan koulunkäyntiinsä sekä opiskeluunsa. Haastateltavien alan vuoksi viimeiseksi tutkimuskysymykseksi muodostui opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset harrastuksensa vaikutuksesta heidän opettajuuteensa.
Tutkimuskohteiksi valitsin viisi Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa, jotka ovat harrastaneet videopelaamista lapsuudesta asti. Aineiston keräsin tutkielmaani fokusryhmähaastattelulla. Kaikki haastateltavat osallistuivat samaan haastattelutilanteeseen, jossa vastausten lisäksi syntyi yleistä keskustelua aiheesta.
Analysoin aineiston pro gradu -tutkielmassani aineistolähtöisen analyysin mukaan. Teoriaosuus koostuu aikaisemmista videopeleistä tehdyistä tutkimuksista ja teorioista. Teoriaa on myös kerätty aineiston tueksi sitä mukaan, kun olen aineistosta valinnut teemoja käsiteltäviksi. Toinen menetelmäni analyysivaiheessa onkin ollut teemoittelu. Olen jakanut aineistoa erilaisiin teemoihin, joita olen eritellyt aineistosta.
Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoilla on paljon erilaisia kokemuksia videopelien vaikutuksista heidän koulunkäyntiinsä ja opiskeluunsa. Videopeleistä on koettu opittavan koulumaailmalle ominaisia ajattelutaitoja, kuten logiikkaa ja järjestelmällisyyttä, sekä konkreettisia taitoja, kuten englannin kieltä, kartanlukutaitoa, suuntavaistoa ja hienomotorisia taitoja. Huolestuttavin vaikutus on iän myötä alati kasvanut pelaamiseen käytetty aika, jonka on koettu tuottavan kipuilua etenkin aikuiselämässä omien rajojen asettamisen yhteydessä. Opiskelijat kokevat tärkeänä videopeliharrastuksen sosiaalisen puolen niin sosiaalisten taitojen oppimisen kuin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Videopelit koetaan hyvänä harrastuksena vastapainottamaan muuta arkea ja harrastuksen koetaan jatkuvat myös valmistumisen jälkeen opettajuuden rinnalla. Opettajuudessa opiskelijat kokevat videopeliharrastuksen antavan parempaa tartuntapintaa oppilaiden kokemusmaailmaan sekä eväitä oppilaiden kohtaamiseen. Videopelaavan opettajan koetaan myös olevan alttiimpi itse käyttämään opetuksessa esimerkiksi opetuspelejä ja muuta digitaalista mediaa.
Niko Haataja
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmaan Lapin yliopiston videopelejä harrastavien luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia harrastuksensa vaikutuksesta koulunkäyntiin, opiskeluun sekä opettajuuteen.
Videopelien vaikutuksia ihmiseen on tutkittu jo vuosikymmeniä. Pro gradu -tutkielmani teoriaosuudessa avaan näitä tutkimuksia ja samalla rakennan pohjaa sille, miksi on relevanttia ylipäänsä olettaa videopeleillä olevan jonkinlaisia vaikutuksia ihmiseen. Teoriaosuudessa tarkastellaan muun muassa leikin roolia ihmisen elämässä ja kehityksessä, leikillistä oppimista, videopelien käyttöä opetuksessa sekä videopelien kognitiivisia vaikutuksia.
Pro gradu -tutkielmassani valitsin tarkemmaksi tarkastelun kohteeksi videopelaamisen vaikutuksen koulunkäyntiin ja opiskeluun. Ensimmäinen ja toinen tutkimuskysymykseni koski Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia videopelaamisen vaikutuksesta heidän omaan koulunkäyntiinsä sekä opiskeluunsa. Haastateltavien alan vuoksi viimeiseksi tutkimuskysymykseksi muodostui opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset harrastuksensa vaikutuksesta heidän opettajuuteensa.
Tutkimuskohteiksi valitsin viisi Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa, jotka ovat harrastaneet videopelaamista lapsuudesta asti. Aineiston keräsin tutkielmaani fokusryhmähaastattelulla. Kaikki haastateltavat osallistuivat samaan haastattelutilanteeseen, jossa vastausten lisäksi syntyi yleistä keskustelua aiheesta.
Analysoin aineiston pro gradu -tutkielmassani aineistolähtöisen analyysin mukaan. Teoriaosuus koostuu aikaisemmista videopeleistä tehdyistä tutkimuksista ja teorioista. Teoriaa on myös kerätty aineiston tueksi sitä mukaan, kun olen aineistosta valinnut teemoja käsiteltäviksi. Toinen menetelmäni analyysivaiheessa onkin ollut teemoittelu. Olen jakanut aineistoa erilaisiin teemoihin, joita olen eritellyt aineistosta.
Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoilla on paljon erilaisia kokemuksia videopelien vaikutuksista heidän koulunkäyntiinsä ja opiskeluunsa. Videopeleistä on koettu opittavan koulumaailmalle ominaisia ajattelutaitoja, kuten logiikkaa ja järjestelmällisyyttä, sekä konkreettisia taitoja, kuten englannin kieltä, kartanlukutaitoa, suuntavaistoa ja hienomotorisia taitoja. Huolestuttavin vaikutus on iän myötä alati kasvanut pelaamiseen käytetty aika, jonka on koettu tuottavan kipuilua etenkin aikuiselämässä omien rajojen asettamisen yhteydessä. Opiskelijat kokevat tärkeänä videopeliharrastuksen sosiaalisen puolen niin sosiaalisten taitojen oppimisen kuin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Videopelit koetaan hyvänä harrastuksena vastapainottamaan muuta arkea ja harrastuksen koetaan jatkuvat myös valmistumisen jälkeen opettajuuden rinnalla. Opettajuudessa opiskelijat kokevat videopeliharrastuksen antavan parempaa tartuntapintaa oppilaiden kokemusmaailmaan sekä eväitä oppilaiden kohtaamiseen. Videopelaavan opettajan koetaan myös olevan alttiimpi itse käyttämään opetuksessa esimerkiksi opetuspelejä ja muuta digitaalista mediaa.
Niko Haataja
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmaan Lapin yliopiston videopelejä harrastavien luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia harrastuksensa vaikutuksesta koulunkäyntiin, opiskeluun sekä opettajuuteen.
Kommentit
Lähetä kommentti