Siirry pääsisältöön

Tyttöjen Talon toiminnan tuoma yksilöllinen hyvinvointi tyttöjen ja naisten kokemana

Hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen on erittäin tärkeää ihmisen jokaisessa elämänvaiheessa. Kuitenkin erityisesti kehityksessä olevalle nuorelle hyvinvoinnin kokemus on suuressa asemassa, sillä silloin luodaan pohja tulevaisuuteen ja hyvinvoivaan aikuisuuteen (Wiens, 2018, 26). Muun muassa tämän vuoksi pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, millaista mahdollista yksilöllistä hyvinvointia Oulun Tyttöjen Talo tuotti siellä vieraileville tytöille ja nuorille naisille. Lisäksi selvitettiin miten kävijät määrittelivät hyvinvointia, mitkä asiat olivat motivoineet Talon toimintaan osallistumiseen, mitkä toiminnot olivat tuottaneet yksilöllistä hyvinvointia ja millainen merkitys Tyttöjen Talolla oli kävijöille.

Tutkielmassa yksilöllinen hyvinvointi määriteltiin Erik Allardtin hyvinvointiteorian mukaan. Teoria koostuu kolmesta hyvinvoinnin osa-alueesta sekä myöhemmin täydennetystä neljännestä osa-alueesta. Kyseiset osa-alueet ovat elintaso (having), sosiaaliset suhteet (loving), itsensä toteuttaminen (being) ja mielekäs tekeminen (doing). (Allardt, 1976, 38; Hirvilammi, 2015, 66.) Lisäksi määrittelemisessä hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksilöllisen hyvinvoinnin määritelmää (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Hyvinvointi, 2021), johon Tyttöjen Talon toiminta nojaa. Tutkielman aineisto hankittiin viiden toteutetun puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla. Tutkielma oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teorialähtöistä sekä aineistolähtöistä sisällön analyysia. Teorialähtöistä sisällön analyysia ohjasi Allardtin (1976) hyvinvoinnin määritelmä.

Tutkielman tulosten mukaan Talon toimintaan oltiin lähdetty mukaan jonkin ulkopuolisen tahon kehottamana tai kaverin innoittamana. Toimintaan lähtemiseen oli vaikuttanut tarve saada uutta sisältöä arkeen, uusien ihmisten tapaaminen, oman rohkeuden lisääminen sekä turvallisen ajanviettopaikan löytäminen. Lisäksi vaikuttavina tekijöinä oli tarve päästä keskustelemaan luotettavan henkilön kanssa sekä tieto siitä, että toiminta on matalan kynnyksen toimintaa. Tulosten mukaan tyttöjen ja nuorten naisten käsitykset hyvinvoinnista olivat keskenään melko yhtenäisiä. Esille nousivat muun muassa fyysinen hyvinvointi ja terveys, arjen sujuvuus ja elämän tasapainoisuus, turvallisuus ja rauha, ihmissuhteet ja sosiaalisuus sekä uni ja lepo. Tutkielman tulokset osoittivat, että jokainen haastatteluun osallistunut kävijä oli kokenut oman henkilökohtaisen yksilöllisen hyvinvoinnin lisääntyneen Talon toiminnoissa mukana olemisen myötä. Tärkeinä asioina yksilöllisen hyvinvoinnin lisääntymiselle pidettiin keskusteluavun saamista, neuvoja, ymmärrystä ja hyväksytyksi ja kohdatuksi tulemista. Lisäksi sosiaaliset kontaktit, yhteisöön kuuluminen, onnellisuuden tunteet, rohkeus ja mielekäs tekeminen olivat Talolta tulevia hyvinvointia lisääviä asioita. Näitä koettiin saavan ennen kaikkea Tyttöjen Talon työntekijöiden kanssa käydyistä keskusteluista sekä yhteisötoiminnassa mukana olemisesta yhdessä muiden kävijöiden kanssa.

Iida Huttu

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” Tyttöjen Talon toiminnan tuoma yksilöllinen hyvinvointi tyttöjen ja naisten kokemana”.


LÄHTEET

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.

Hirvilammi, T. 2015. Kestävän hyvinvoinnin jäljillä. Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 136. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154175/Tutkimuksia136.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Hyvinvointi- ja terveyserot, Hyvinvointi. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi
(Luettu 18.10.2021.)

Wiens, V. 2018. Pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvointi - hypoteettinen malli. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kok

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin

Tunnetaidoissa tulevaisuus?

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n