Siirry pääsisältöön

Tyttöjen Talon toiminnan tuoma yksilöllinen hyvinvointi tyttöjen ja naisten kokemana

Hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen on erittäin tärkeää ihmisen jokaisessa elämänvaiheessa. Kuitenkin erityisesti kehityksessä olevalle nuorelle hyvinvoinnin kokemus on suuressa asemassa, sillä silloin luodaan pohja tulevaisuuteen ja hyvinvoivaan aikuisuuteen (Wiens, 2018, 26). Muun muassa tämän vuoksi pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, millaista mahdollista yksilöllistä hyvinvointia Oulun Tyttöjen Talo tuotti siellä vieraileville tytöille ja nuorille naisille. Lisäksi selvitettiin miten kävijät määrittelivät hyvinvointia, mitkä asiat olivat motivoineet Talon toimintaan osallistumiseen, mitkä toiminnot olivat tuottaneet yksilöllistä hyvinvointia ja millainen merkitys Tyttöjen Talolla oli kävijöille.

Tutkielmassa yksilöllinen hyvinvointi määriteltiin Erik Allardtin hyvinvointiteorian mukaan. Teoria koostuu kolmesta hyvinvoinnin osa-alueesta sekä myöhemmin täydennetystä neljännestä osa-alueesta. Kyseiset osa-alueet ovat elintaso (having), sosiaaliset suhteet (loving), itsensä toteuttaminen (being) ja mielekäs tekeminen (doing). (Allardt, 1976, 38; Hirvilammi, 2015, 66.) Lisäksi määrittelemisessä hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksilöllisen hyvinvoinnin määritelmää (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Hyvinvointi, 2021), johon Tyttöjen Talon toiminta nojaa. Tutkielman aineisto hankittiin viiden toteutetun puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla. Tutkielma oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teorialähtöistä sekä aineistolähtöistä sisällön analyysia. Teorialähtöistä sisällön analyysia ohjasi Allardtin (1976) hyvinvoinnin määritelmä.

Tutkielman tulosten mukaan Talon toimintaan oltiin lähdetty mukaan jonkin ulkopuolisen tahon kehottamana tai kaverin innoittamana. Toimintaan lähtemiseen oli vaikuttanut tarve saada uutta sisältöä arkeen, uusien ihmisten tapaaminen, oman rohkeuden lisääminen sekä turvallisen ajanviettopaikan löytäminen. Lisäksi vaikuttavina tekijöinä oli tarve päästä keskustelemaan luotettavan henkilön kanssa sekä tieto siitä, että toiminta on matalan kynnyksen toimintaa. Tulosten mukaan tyttöjen ja nuorten naisten käsitykset hyvinvoinnista olivat keskenään melko yhtenäisiä. Esille nousivat muun muassa fyysinen hyvinvointi ja terveys, arjen sujuvuus ja elämän tasapainoisuus, turvallisuus ja rauha, ihmissuhteet ja sosiaalisuus sekä uni ja lepo. Tutkielman tulokset osoittivat, että jokainen haastatteluun osallistunut kävijä oli kokenut oman henkilökohtaisen yksilöllisen hyvinvoinnin lisääntyneen Talon toiminnoissa mukana olemisen myötä. Tärkeinä asioina yksilöllisen hyvinvoinnin lisääntymiselle pidettiin keskusteluavun saamista, neuvoja, ymmärrystä ja hyväksytyksi ja kohdatuksi tulemista. Lisäksi sosiaaliset kontaktit, yhteisöön kuuluminen, onnellisuuden tunteet, rohkeus ja mielekäs tekeminen olivat Talolta tulevia hyvinvointia lisääviä asioita. Näitä koettiin saavan ennen kaikkea Tyttöjen Talon työntekijöiden kanssa käydyistä keskusteluista sekä yhteisötoiminnassa mukana olemisesta yhdessä muiden kävijöiden kanssa.

Iida Huttu

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” Tyttöjen Talon toiminnan tuoma yksilöllinen hyvinvointi tyttöjen ja naisten kokemana”.


LÄHTEET

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.

Hirvilammi, T. 2015. Kestävän hyvinvoinnin jäljillä. Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 136. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154175/Tutkimuksia136.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Hyvinvointi- ja terveyserot, Hyvinvointi. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi
(Luettu 18.10.2021.)

Wiens, V. 2018. Pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvointi - hypoteettinen malli. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla