Siirry pääsisältöön

Oppimisen tukeminen liikunnanopetuksessa


Suomalaisella liikunnan opetuksella ja liikuntakasvatuksella on monimuotoinen tausta ja pitkät perinteet. Liikunnan ja liikuntakasvatuksen tärkeyttä perustellaan tällä hetkellä sillä, että huolehtimalla kansalaisten fyysisestä toimintakyvystä voidaan vaikuttaa merkittävästi koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja terveyteen. Lasten ja nuorten liikkumisen vähentyminen sekä huonontuneet liikkumistaidot ja toimintakyky ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Lasten liikkumista on pyritty lisäämään ja tukemaan monin keinoin kouluarjessa. Julkiset keskustelut sekä oma kokemukseni tästä aiheesta inspiroivat minua tutkimaan oppimisen tuen toteutumista kaikille yhteisessä liikunnanopetuksessa tarkemmin.

Tutkielmassani selvitin, millaisia käsityksiä liikuntaa opettavilla opettajilla on oppimisen tuen toteutumisesta ja toteuttamisesta liikunnanopetuksessa. Tavoitteenani oli saada tietoa myös siitä, millaisia positiivisia ja negatiivisia käsityksiä opettajilla on inklusiivisesta liikunnanopetuksesta. Koska tutkin opettajien käsityksiä liikunnanopetuksesta, valitsin tutkielmani lähestymistavaksi fenomenografian. Fenomenografia on laadullinen tutkimussuuntaus, jonka kohteena ovat erilaiset arkipäivän ilmiöt ja niitä koskevat käsitykset sekä niiden erilaiset ymmärtämisen tavat. Aineiston hankintamenetelmäksi valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun. Keräsin aineiston keväällä 2021 haastattelemalla seitsemää luokan- ja liikunnanopettajaa. Haastattelut toteutin kasvotusten sekä etäyhteyden avulla.

Analysoin aineistoni fenomenografista analyysitapaa mukaillen. Analyysi eteni vaiheittain aineiston litteroinnista merkitysyksiköiden poimimiseen ja kuvauskategorioiden muodostamiseen. Näin sain aineistostani esille opettajien kaikenlaiset käsitykset oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa. Muodostin tutkimusaineistostani kolme pääkategoriaa, joissa ilmenevät opettajien käsitykset oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa. Nämä kategoriat ovat inklusiivinen liikunnanopetus, oppimisen tuen malli ja opettajan ammatillisuus.

Tutkielmani tulosten mukaan opettajat näkivät inklusiivisen liikunnanopetuksen oppimisen tuen toteutumisen kannalta sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Kaikille yhteisen liikunnanopetuksen ideologiaa pidettiin hyvänä, mutta sen koettiin toteutuvan vain harvoin. Opettajien käsitysten mukaan, oppimisen tukeminen kaikille yhteisessä liikunnanopetuksessa koettiin haasteellisena. Suurimpina haasteina nähtiin kiire, suuret ryhmäkoot sekä ajan- ja resurssien puute. Erityisesti henkilöstöresurssien puute koettiin merkittävänä puutteena oppimisen tuen toteuttamisessa. Parhaimmillaan kaikille yhteinen liikunnanopetus nähtiin tukea tarvitsevan oppilaan mahdollisuutena kokea osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Oppilaan oppimista tukevina asioina pidettiin ystävyyssuhteiden solmimisen, yhdenvertaisuuden kokemisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan opettajien kokemukset tukea tarvitsevan oppilaan integroimisesta yleisopetuksen ryhmään oli enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Opettajat kaipasivat liikunnan oppimisen tukemiseen lisää resursseja sekä selkeämpää oppimisen tuen mallia.

Opettajat kokivat ammattitaidollaan olevan merkitystä oppimisen tuen toteuttamisessa. Oppilaan yksilöllinen kohtaaminen sekä oppilaantuntemus koettiin tärkeiksi oppilaan oppimisen tukemisessa. Opettajien kokemus oli, että liikunta ei ole oppiaineena samalla viivalla muiden opetettavien aineiden kanssa, sillä koulun oppimisen tukeen tarkoitetut resurssit menivät usein ensisijaisesti muihin oppiaineisiin. Opettajien mukaan suurin osa oppilaista olivat liikunnassa yleisen tai erityisen tuen oppilaita. Verrattuna muihin oppiaineisiin tehostettua tukea käytettiin liikunnassa vähän.

Liikkumistaidoissa olevien suurien erojen vuoksi opettajat pitivät oppimisen tukemista ja opetuksen eriyttämistä tärkeänä osana liikunnan opetusta. Kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että oppimisen tukemista liikunnassa tulisi tehostaa. Tehostamalla oppimisen tukea liikunnassa, voitaisiin lasten ja nuorten liikkumistaidoissa olevia suuria eroja tasoittaa. Tätä kautta voitaisiin positiivisesti vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja terveyteen.

Anidra Pudas

Lapin Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaani: ” Mää uskon, että siihen vaikuttaa joku tietty ajatus lahjakkuudesta ja ei lahjakkuudesta.” Opettajien käsityksiä oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa.

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...