Siirry pääsisältöön

Oppimisen tukeminen liikunnanopetuksessa


Suomalaisella liikunnan opetuksella ja liikuntakasvatuksella on monimuotoinen tausta ja pitkät perinteet. Liikunnan ja liikuntakasvatuksen tärkeyttä perustellaan tällä hetkellä sillä, että huolehtimalla kansalaisten fyysisestä toimintakyvystä voidaan vaikuttaa merkittävästi koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja terveyteen. Lasten ja nuorten liikkumisen vähentyminen sekä huonontuneet liikkumistaidot ja toimintakyky ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Lasten liikkumista on pyritty lisäämään ja tukemaan monin keinoin kouluarjessa. Julkiset keskustelut sekä oma kokemukseni tästä aiheesta inspiroivat minua tutkimaan oppimisen tuen toteutumista kaikille yhteisessä liikunnanopetuksessa tarkemmin.

Tutkielmassani selvitin, millaisia käsityksiä liikuntaa opettavilla opettajilla on oppimisen tuen toteutumisesta ja toteuttamisesta liikunnanopetuksessa. Tavoitteenani oli saada tietoa myös siitä, millaisia positiivisia ja negatiivisia käsityksiä opettajilla on inklusiivisesta liikunnanopetuksesta. Koska tutkin opettajien käsityksiä liikunnanopetuksesta, valitsin tutkielmani lähestymistavaksi fenomenografian. Fenomenografia on laadullinen tutkimussuuntaus, jonka kohteena ovat erilaiset arkipäivän ilmiöt ja niitä koskevat käsitykset sekä niiden erilaiset ymmärtämisen tavat. Aineiston hankintamenetelmäksi valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun. Keräsin aineiston keväällä 2021 haastattelemalla seitsemää luokan- ja liikunnanopettajaa. Haastattelut toteutin kasvotusten sekä etäyhteyden avulla.

Analysoin aineistoni fenomenografista analyysitapaa mukaillen. Analyysi eteni vaiheittain aineiston litteroinnista merkitysyksiköiden poimimiseen ja kuvauskategorioiden muodostamiseen. Näin sain aineistostani esille opettajien kaikenlaiset käsitykset oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa. Muodostin tutkimusaineistostani kolme pääkategoriaa, joissa ilmenevät opettajien käsitykset oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa. Nämä kategoriat ovat inklusiivinen liikunnanopetus, oppimisen tuen malli ja opettajan ammatillisuus.

Tutkielmani tulosten mukaan opettajat näkivät inklusiivisen liikunnanopetuksen oppimisen tuen toteutumisen kannalta sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Kaikille yhteisen liikunnanopetuksen ideologiaa pidettiin hyvänä, mutta sen koettiin toteutuvan vain harvoin. Opettajien käsitysten mukaan, oppimisen tukeminen kaikille yhteisessä liikunnanopetuksessa koettiin haasteellisena. Suurimpina haasteina nähtiin kiire, suuret ryhmäkoot sekä ajan- ja resurssien puute. Erityisesti henkilöstöresurssien puute koettiin merkittävänä puutteena oppimisen tuen toteuttamisessa. Parhaimmillaan kaikille yhteinen liikunnanopetus nähtiin tukea tarvitsevan oppilaan mahdollisuutena kokea osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Oppilaan oppimista tukevina asioina pidettiin ystävyyssuhteiden solmimisen, yhdenvertaisuuden kokemisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan opettajien kokemukset tukea tarvitsevan oppilaan integroimisesta yleisopetuksen ryhmään oli enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Opettajat kaipasivat liikunnan oppimisen tukemiseen lisää resursseja sekä selkeämpää oppimisen tuen mallia.

Opettajat kokivat ammattitaidollaan olevan merkitystä oppimisen tuen toteuttamisessa. Oppilaan yksilöllinen kohtaaminen sekä oppilaantuntemus koettiin tärkeiksi oppilaan oppimisen tukemisessa. Opettajien kokemus oli, että liikunta ei ole oppiaineena samalla viivalla muiden opetettavien aineiden kanssa, sillä koulun oppimisen tukeen tarkoitetut resurssit menivät usein ensisijaisesti muihin oppiaineisiin. Opettajien mukaan suurin osa oppilaista olivat liikunnassa yleisen tai erityisen tuen oppilaita. Verrattuna muihin oppiaineisiin tehostettua tukea käytettiin liikunnassa vähän.

Liikkumistaidoissa olevien suurien erojen vuoksi opettajat pitivät oppimisen tukemista ja opetuksen eriyttämistä tärkeänä osana liikunnan opetusta. Kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että oppimisen tukemista liikunnassa tulisi tehostaa. Tehostamalla oppimisen tukea liikunnassa, voitaisiin lasten ja nuorten liikkumistaidoissa olevia suuria eroja tasoittaa. Tätä kautta voitaisiin positiivisesti vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja terveyteen.

Anidra Pudas

Lapin Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaani: ” Mää uskon, että siihen vaikuttaa joku tietty ajatus lahjakkuudesta ja ei lahjakkuudesta.” Opettajien käsityksiä oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa.

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...