Siirry pääsisältöön

Oppimisen tukeminen liikunnanopetuksessa


Suomalaisella liikunnan opetuksella ja liikuntakasvatuksella on monimuotoinen tausta ja pitkät perinteet. Liikunnan ja liikuntakasvatuksen tärkeyttä perustellaan tällä hetkellä sillä, että huolehtimalla kansalaisten fyysisestä toimintakyvystä voidaan vaikuttaa merkittävästi koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja terveyteen. Lasten ja nuorten liikkumisen vähentyminen sekä huonontuneet liikkumistaidot ja toimintakyky ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Lasten liikkumista on pyritty lisäämään ja tukemaan monin keinoin kouluarjessa. Julkiset keskustelut sekä oma kokemukseni tästä aiheesta inspiroivat minua tutkimaan oppimisen tuen toteutumista kaikille yhteisessä liikunnanopetuksessa tarkemmin.

Tutkielmassani selvitin, millaisia käsityksiä liikuntaa opettavilla opettajilla on oppimisen tuen toteutumisesta ja toteuttamisesta liikunnanopetuksessa. Tavoitteenani oli saada tietoa myös siitä, millaisia positiivisia ja negatiivisia käsityksiä opettajilla on inklusiivisesta liikunnanopetuksesta. Koska tutkin opettajien käsityksiä liikunnanopetuksesta, valitsin tutkielmani lähestymistavaksi fenomenografian. Fenomenografia on laadullinen tutkimussuuntaus, jonka kohteena ovat erilaiset arkipäivän ilmiöt ja niitä koskevat käsitykset sekä niiden erilaiset ymmärtämisen tavat. Aineiston hankintamenetelmäksi valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun. Keräsin aineiston keväällä 2021 haastattelemalla seitsemää luokan- ja liikunnanopettajaa. Haastattelut toteutin kasvotusten sekä etäyhteyden avulla.

Analysoin aineistoni fenomenografista analyysitapaa mukaillen. Analyysi eteni vaiheittain aineiston litteroinnista merkitysyksiköiden poimimiseen ja kuvauskategorioiden muodostamiseen. Näin sain aineistostani esille opettajien kaikenlaiset käsitykset oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa. Muodostin tutkimusaineistostani kolme pääkategoriaa, joissa ilmenevät opettajien käsitykset oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa. Nämä kategoriat ovat inklusiivinen liikunnanopetus, oppimisen tuen malli ja opettajan ammatillisuus.

Tutkielmani tulosten mukaan opettajat näkivät inklusiivisen liikunnanopetuksen oppimisen tuen toteutumisen kannalta sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Kaikille yhteisen liikunnanopetuksen ideologiaa pidettiin hyvänä, mutta sen koettiin toteutuvan vain harvoin. Opettajien käsitysten mukaan, oppimisen tukeminen kaikille yhteisessä liikunnanopetuksessa koettiin haasteellisena. Suurimpina haasteina nähtiin kiire, suuret ryhmäkoot sekä ajan- ja resurssien puute. Erityisesti henkilöstöresurssien puute koettiin merkittävänä puutteena oppimisen tuen toteuttamisessa. Parhaimmillaan kaikille yhteinen liikunnanopetus nähtiin tukea tarvitsevan oppilaan mahdollisuutena kokea osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Oppilaan oppimista tukevina asioina pidettiin ystävyyssuhteiden solmimisen, yhdenvertaisuuden kokemisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan opettajien kokemukset tukea tarvitsevan oppilaan integroimisesta yleisopetuksen ryhmään oli enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Opettajat kaipasivat liikunnan oppimisen tukemiseen lisää resursseja sekä selkeämpää oppimisen tuen mallia.

Opettajat kokivat ammattitaidollaan olevan merkitystä oppimisen tuen toteuttamisessa. Oppilaan yksilöllinen kohtaaminen sekä oppilaantuntemus koettiin tärkeiksi oppilaan oppimisen tukemisessa. Opettajien kokemus oli, että liikunta ei ole oppiaineena samalla viivalla muiden opetettavien aineiden kanssa, sillä koulun oppimisen tukeen tarkoitetut resurssit menivät usein ensisijaisesti muihin oppiaineisiin. Opettajien mukaan suurin osa oppilaista olivat liikunnassa yleisen tai erityisen tuen oppilaita. Verrattuna muihin oppiaineisiin tehostettua tukea käytettiin liikunnassa vähän.

Liikkumistaidoissa olevien suurien erojen vuoksi opettajat pitivät oppimisen tukemista ja opetuksen eriyttämistä tärkeänä osana liikunnan opetusta. Kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että oppimisen tukemista liikunnassa tulisi tehostaa. Tehostamalla oppimisen tukea liikunnassa, voitaisiin lasten ja nuorten liikkumistaidoissa olevia suuria eroja tasoittaa. Tätä kautta voitaisiin positiivisesti vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja terveyteen.

Anidra Pudas

Lapin Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaani: ” Mää uskon, että siihen vaikuttaa joku tietty ajatus lahjakkuudesta ja ei lahjakkuudesta.” Opettajien käsityksiä oppimisen tuesta liikunnanopetuksessa.

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kok

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin

Tunnetaidoissa tulevaisuus?

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n