Siirry pääsisältöön

Tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentely avoimessa oppimisympäristössä

Yhä useammissa Suomen uusissa ja peruskorjatuissa koulurakennuksissa on käytössä avoimet oppimisympäristöt. Avoimissa oppimisympäristöissä on samankokoisten ja identtisesti kalustettujen luokkahuoneiden sijasta muunneltavissa olevia erilaisia ja kokoisia tiloja, jotka mukautuvat helposti ja nopeasti erityyppisiin oppimistarkoituksiin siirrettävien seinien ja sermien avulla. Siellä myös työskentelee yhtä aikaa useampi opettaja oppilaineen. Pro gradu -tutkielmassani tutkin opettajien käsityksiä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentelystä avoimessa oppimisympäristössä. Sen tuloksia avaan tässä tekstissäni.

Haastattelin kymmentä opettajaa neljästä Suomen koulusta. Opettajista kuusi oli eri vuosiluokkien alakoulun luokanopettajia, kaksi yläkoulun aineenopettajaa ja kaksi erityisopettajaa. Kaikki opettajat olivat työskennelleet vähintään vuoden koulussa, jossa iso osa opetuksesta toteutettiin avoimessa oppimisympäristössä. Heistä jokainen oli työskennellyt myös perinteisessä koulussa, jossa ei ollut lainkaan käytössä avoimia oppimisympäristöjä.

Tutkielmani tuloksista ilmeni, että avoin oppimisympäristö muokkasi opettajien ja oppilaiden työskentelyä tiloissa. Opettajien käsityksissä avoimet oppimisympäristöt nähtiin positiivisina mahdollisuuksina, sillä ne mahdollistivat monipuolisemmat työskentelytavat, lisäsivät oppilaiden opiskelumotivaatioita ja sallivat oppilaille mahdollisuuden valita opiskelupaikkansa. Avoin oppimisympäristö antoi näin oppilaille itselleen enemmän päätäntävaltaa ja mahdollisuutta vaikuttaa oman oppimisensa toteuttamiseen. Toisaalta avoimen oppimisympäristön negatiivisina piirteinä ilmeni pienempien tilojen puutetta, muiden liikkumista tiloissa opetuksen aikana sekä äänieristyksen ja ympärille näkemisen ongelmia.

Haastattelemieni opettajien mukaan oppilaat työskentelivät enemmän yhdessä muiden oppilaiden kanssa avoimessa oppimisympäristössä, joten se tuki oppilaiden yhteistyötaitojen kehittymistä. Lisäksi yhteistyö tarjosi oppilaille mahdollisuuden saada esikuvia muista oppilaista sekä kokea olevansa osa muuta oppilasryhmää. Opettajat kokivat, että tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden vuorovaikutus ja osallisuus lisääntyivät sekä kehittyivät työskennellessä avoimessa oppimisympäristössä. Avoimessa oppimisympäristössä ei ole fyysisiä esteitä vuorovaikutukselle, joten oppilaat ja opettajat ovat lähempänä toisiansa, ja näin luonnollisemmassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Erityisesti yhteisopetus ja ryhmittely olivat opettajien mukaan toimivia keinoja tukea tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä avoimessa oppimisympäristössä. Yhteisopetus mahdollisti oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen, ja joustava ryhmittely takasi sen, että kaikki oppilaat saivat hänen oppimistaan parhaiten tukevaa opetusta. Opettajien yhteistyö ja -opetus toimivat lisäksi onnistuneen yhteistyön mallina oppilaille.

Avoimet oppimisympäristöt tarjoavat koulumaailmalle uudenlaisia mahdollisuuksia ja toimintatapoja opettamiseen ja oppimiseen. Järkevillä ja pedagogisesti suunnitelluilla toteutusratkaisuilla avoin oppimisympäristö tukee oppilaiden oppimista ja tarjoaa oppilaille uudenlaisia oppimiskokemuksia. Uusia koulurakennuksia suunniteltaessa äänieristettävyyteen, pienempien tilojen puutteeseen ja visuaalisiin esteisiin olisi kuitenkin kiinnitettävä entistä tarkemmin huomiota, jotta koulurakennukset palvelisivat kaikkia oppilaita. Kouluissa olisi myös eri luokkien aikataulut suunniteltava huolellisemmin, jotta minimoitaisiin opetuksen aikainen häiritsevä muiden liikkuminen tiloissa, jotta oppiminen olisi kaikille oppilaille mahdollista avoimissa oppimisympäristöissä. Haasteista huolimatta haastattelemani opettajat kokivat, että tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentely onnistui avoimessa oppimisympäristössä yhtä hyvin kuin perinteisissä luokkatiloissa, kun hyödynsi monipuolisesti avoimen oppimisympäristön tilojen muunneltavuutta ja monimuotoista yhteistyötä sekä otti opetuksessa huomioon oppitunnin rakenteen ja erilaiset tukimuodot. Opettajan kokemuksella ja ammattitaidolla on enemmän merkitystä oppilaiden oppimiselle kuin tiloilla, sillä opetuksen ollessa laadukasta ei ole merkitystä, missä tiloissa oppilaita opetetaan.


Susanna Keskiruokanen

Lapin Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmaan ”Sillä ei ole mitään merkitystä, missä me ollaan ja opetetaan.” Opettajien käsityksiä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentelystä avoimessa oppimisympäristössä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla