Yhteiskunnan kehittymisen seurauksena niin työelämässä kuin opiskelijakulttuureissakin on tapahtunut useita muutoksia. Työtehtävät ovat muuttuneet haasteellisemmiksi ja monipuolisemmiksi ja esimerkiksi osaamisvaatimukset sekä yksilölliset kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet ovat jatkuvasti kasvaneet. Opiskelijakulttuureissa tapahtuneita muutoksia ovat olleet elämäntapojen eriytyminen, privatisoituminen sekä yksilöllistyminen. Koska jatkuva toimintaympäristön muutos ikään kuin pakottaa yksilön aktiiviseen toimijuuteen, on yksilön huolehdittava aktiivisesti itsensä jatkuvasta kehittämisestä, jotta voisi pysyä mukana näissä ympäristön muutoksissa. Ratkaisu tähän löytyy kokonaisvaltaisesta itsensä tuntemisesta ja oman elämän hallinnasta eli itsensä johtamisesta, jossa yksilö tiedostaa omat arvonsa, merkityksensä ja tulkintansa maailmasta.
Itsensä johtamisesta onkin tullut lähiaikojen yhteiskunnallinen trendi, sillä lähes poikkeuksetta melkein jokainen meistä on joskus kuullut siitä. Itsensä johtamisen taidoista puhutaan kaikkialla ja koko ajan muistutetaan siitä, miten tärkeää on osata johtaa itseään. Itsensä johtamisen kasvavasta trendistä huolimatta ilmiötä ei ole kuitenkaan juuri tutkittu ainejärjestötoiminnan kontekstissa, vaan tutkimus on keskittynyt enemmän organisaatioihin ja niiden henkilöstön itsensä johtamisen taitoihin (ks. Neck & Houghton 2006; Pearce & Manz 2005). Lisäksi aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijoiden osallistuminen ainejärjestötoimintaan on vähäistä (ks. Kettunen & Villa 2013; Villa 2016), joten haluttiin selvittää, millaisia oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia ainejärjestötoiminnalla on tarjota järjestöaktiiveille itsensä johtamisen taitojen kehittymisessä ja toimijuuden muotoutumisessa, ja siten mahdollisesti lisätä tietoisuutta ainejärjestötoimintaan osallistumisen merkittävyydestä.
Pro gradu -tutkielmani käsittelee yliopistojen ainejärjestötoimijoiden antamia merkityksiä ainejärjestötoiminnalle itsensä johtamisen taitojen kehittymisessä sekä toimijuuden muotoutumisessa. Kahdesta eri yliopistosta kerättyä aineistoa analysoitiin kahta eri analyysimenetelmää hyödyntäen, joista ensimmäisessä eli narratiivien analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmaa ja sen toteutusta ohjaavaksi teoreettiseksi malliksi valikoitui Pentti Sydänmaanlakan (2017) itsensä johtamisen organisaatiokaavio Oy Minä Ab, jonka mukaan jokainen yksilö johtaa omaa yritystään. Se koostuu viidestä eri osastosta, jotka puolestaan hoitavat yksilön fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia, henkisiä ja ammatillisia toimintoja. Jälkimmäisessä narratiivisessa analyysissa tarinoista muodostettiin lopuksi vielä neljä erilaista toimijuuden tarinaa, joita olivat vahvan, toiveikkaan, sopeutuvan sekä uupuneen toimijan tarinat.
Ainejärjestötoimijoiden tarinoissa ilmenneet merkitykset itsensä johtamisen taitojen kehittymiselle osoittautuivat samankaltaisiksi analyysia ohjaavaksi valitun teoreettisen mallin kanssa, sillä tulosten mukaan ainejärjestötoiminnalla voitiin sanoa olevan itsensä johtamisen taitojen kehittymisen kannalta fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, henkinen sekä ammatillinen merkitys. Tutkielman keskeisin tulos on se, että ainejärjestötoiminta antaa merkittävän mahdollisuuden toimijoille päästä tekemään tutkimusmatka itseensä ja kehittää itseään kaikilla näillä viidellä aiemmin mainitulla itsensä johtamisen eri osa-alueella. Lisäksi tarinoista muodostetut neljä toimijuuskuvausta ilmentävät ainejärjestötoimijoiden itsensä johtamisprosessissa tapahtuvaa kokonaisvaltaista kehittymistä. Tutkimustulosten perusteella vahvan ainejärjestötoimijan toimijuustarina on näistä kehittynein kuvaus, sillä se muistuttaa hyvää itsensä johtajaa, joka on hyödyntänyt aktiivisesti kaikkia itsensä johtamisen viittä merkitysluokkaa toiminnassaan. Ainejärjestötoimijan vahva ja tasapainoinen itsensä johtaminen ja toimijuus mahdollistuvat, kun kaikki viisi osa-aluetta ovat keskenään tasapainossa. Tämä edellyttää toimijalta jatkuvaa itsensä reflektointia ja uudistumista.
Saatujen tutkimustulosten myötä tutkija toivookin, että ainejärjestötoiminnalle tunnustettaisiin laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä sen merkittävyydestä ja hyödyllisyydestä yksilöiden kokonaisvaltaiselle itsensä johtamisen taitojen kehittymiselle sekä toimijuuden muotoutumiselle niin yksilöiden, työnantajien, kuin korkeakoulujenkin keskuudessa. Voikin kysyä, että mikäli ainejärjestötoiminnan tarjoamat merkittävät oppimis- ja kehittymismahdollisuudet tiedostettaisiin laajemmin, osallistuttaisiinko toimintaan myös enemmän? Aika näyttää, mutta selvää on ainakin se, että tutkimusta itsensä johtamisesta ainejärjestötoiminnan parissa tarvitaan vielä paljon lisää.
Elviira Rahkia
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Narratiivinen tutkimus ainejärjestötoiminnan merkityksestä itsensä johtamiselle ja toimijuudelle”.
LÄHTEET
Kettunen, H. & Villa, T. 2013. Katsaus opiskelijabarometrin teemoihin. Teoksessa Saari, J. & Kettunen, H. (toim.) Opiskelijabarometri 2012. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus. 39/2013. Keuruu: Otus. 22–75. https://docs.google.com/file/d/0Bwmvs3pV4wGtbllWUnZRbGkyWFU/edit
Neck, C. P. & Houghton, J. D. 2006. Two decades of self-leadership theory and research. Past development, present trends, and future possibilities. Journal of Managerial Psychology. Vol. 21 No. 4. Emerald Group Publishing Limited. 270–295. https://www.researchgate.net/profile/Christopher-Neck/publication/235269268_Two_decades_of_self-leadership_theory_and_research_Past_developments_present_trends_and_future_possibilities/links/551d9c620cf29dcabb030b82/Two-decades-of-self-leadership-theory-and-research-Past-developments-present-trends-and-future-possibilities.pdf
Pearce, C. L. & Manz, C. C. 2005. The new silver bullets of leadership: The importance of self- and shared leadership in knowledge work. Organizational Dynamics 34, 130–140. https://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1074&context=managementfacpub
Sydänmaanlakka, P. 2017. Älykäs itsensä johtaminen : Näkökulmia henkilökohtaiseen kasvuun (4. painos ed.). Helsinki: Alma Talent. Retrieved from https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3568291
Villa, T. 2016. Katsaus opiskelijabarometrin 2014 tuloksiin: Sosiaalinen hyvinvointi ja terveys. Teoksessa Villa, T. (toim.) Opiskelijabarometri 2014. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS, 55/2016. Helsinki: OTUS. 43–56. https://drive.google.com/file/d/0B9L1fvjudy3GTENwUnNKa0s1Zmc/view
Itsensä johtamisesta onkin tullut lähiaikojen yhteiskunnallinen trendi, sillä lähes poikkeuksetta melkein jokainen meistä on joskus kuullut siitä. Itsensä johtamisen taidoista puhutaan kaikkialla ja koko ajan muistutetaan siitä, miten tärkeää on osata johtaa itseään. Itsensä johtamisen kasvavasta trendistä huolimatta ilmiötä ei ole kuitenkaan juuri tutkittu ainejärjestötoiminnan kontekstissa, vaan tutkimus on keskittynyt enemmän organisaatioihin ja niiden henkilöstön itsensä johtamisen taitoihin (ks. Neck & Houghton 2006; Pearce & Manz 2005). Lisäksi aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijoiden osallistuminen ainejärjestötoimintaan on vähäistä (ks. Kettunen & Villa 2013; Villa 2016), joten haluttiin selvittää, millaisia oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia ainejärjestötoiminnalla on tarjota järjestöaktiiveille itsensä johtamisen taitojen kehittymisessä ja toimijuuden muotoutumisessa, ja siten mahdollisesti lisätä tietoisuutta ainejärjestötoimintaan osallistumisen merkittävyydestä.
Pro gradu -tutkielmani käsittelee yliopistojen ainejärjestötoimijoiden antamia merkityksiä ainejärjestötoiminnalle itsensä johtamisen taitojen kehittymisessä sekä toimijuuden muotoutumisessa. Kahdesta eri yliopistosta kerättyä aineistoa analysoitiin kahta eri analyysimenetelmää hyödyntäen, joista ensimmäisessä eli narratiivien analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmaa ja sen toteutusta ohjaavaksi teoreettiseksi malliksi valikoitui Pentti Sydänmaanlakan (2017) itsensä johtamisen organisaatiokaavio Oy Minä Ab, jonka mukaan jokainen yksilö johtaa omaa yritystään. Se koostuu viidestä eri osastosta, jotka puolestaan hoitavat yksilön fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia, henkisiä ja ammatillisia toimintoja. Jälkimmäisessä narratiivisessa analyysissa tarinoista muodostettiin lopuksi vielä neljä erilaista toimijuuden tarinaa, joita olivat vahvan, toiveikkaan, sopeutuvan sekä uupuneen toimijan tarinat.
Ainejärjestötoimijoiden tarinoissa ilmenneet merkitykset itsensä johtamisen taitojen kehittymiselle osoittautuivat samankaltaisiksi analyysia ohjaavaksi valitun teoreettisen mallin kanssa, sillä tulosten mukaan ainejärjestötoiminnalla voitiin sanoa olevan itsensä johtamisen taitojen kehittymisen kannalta fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, henkinen sekä ammatillinen merkitys. Tutkielman keskeisin tulos on se, että ainejärjestötoiminta antaa merkittävän mahdollisuuden toimijoille päästä tekemään tutkimusmatka itseensä ja kehittää itseään kaikilla näillä viidellä aiemmin mainitulla itsensä johtamisen eri osa-alueella. Lisäksi tarinoista muodostetut neljä toimijuuskuvausta ilmentävät ainejärjestötoimijoiden itsensä johtamisprosessissa tapahtuvaa kokonaisvaltaista kehittymistä. Tutkimustulosten perusteella vahvan ainejärjestötoimijan toimijuustarina on näistä kehittynein kuvaus, sillä se muistuttaa hyvää itsensä johtajaa, joka on hyödyntänyt aktiivisesti kaikkia itsensä johtamisen viittä merkitysluokkaa toiminnassaan. Ainejärjestötoimijan vahva ja tasapainoinen itsensä johtaminen ja toimijuus mahdollistuvat, kun kaikki viisi osa-aluetta ovat keskenään tasapainossa. Tämä edellyttää toimijalta jatkuvaa itsensä reflektointia ja uudistumista.
Saatujen tutkimustulosten myötä tutkija toivookin, että ainejärjestötoiminnalle tunnustettaisiin laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä sen merkittävyydestä ja hyödyllisyydestä yksilöiden kokonaisvaltaiselle itsensä johtamisen taitojen kehittymiselle sekä toimijuuden muotoutumiselle niin yksilöiden, työnantajien, kuin korkeakoulujenkin keskuudessa. Voikin kysyä, että mikäli ainejärjestötoiminnan tarjoamat merkittävät oppimis- ja kehittymismahdollisuudet tiedostettaisiin laajemmin, osallistuttaisiinko toimintaan myös enemmän? Aika näyttää, mutta selvää on ainakin se, että tutkimusta itsensä johtamisesta ainejärjestötoiminnan parissa tarvitaan vielä paljon lisää.
Elviira Rahkia
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Narratiivinen tutkimus ainejärjestötoiminnan merkityksestä itsensä johtamiselle ja toimijuudelle”.
LÄHTEET
Kettunen, H. & Villa, T. 2013. Katsaus opiskelijabarometrin teemoihin. Teoksessa Saari, J. & Kettunen, H. (toim.) Opiskelijabarometri 2012. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus. 39/2013. Keuruu: Otus. 22–75. https://docs.google.com/file/d/0Bwmvs3pV4wGtbllWUnZRbGkyWFU/edit
Neck, C. P. & Houghton, J. D. 2006. Two decades of self-leadership theory and research. Past development, present trends, and future possibilities. Journal of Managerial Psychology. Vol. 21 No. 4. Emerald Group Publishing Limited. 270–295. https://www.researchgate.net/profile/Christopher-Neck/publication/235269268_Two_decades_of_self-leadership_theory_and_research_Past_developments_present_trends_and_future_possibilities/links/551d9c620cf29dcabb030b82/Two-decades-of-self-leadership-theory-and-research-Past-developments-present-trends-and-future-possibilities.pdf
Pearce, C. L. & Manz, C. C. 2005. The new silver bullets of leadership: The importance of self- and shared leadership in knowledge work. Organizational Dynamics 34, 130–140. https://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1074&context=managementfacpub
Sydänmaanlakka, P. 2017. Älykäs itsensä johtaminen : Näkökulmia henkilökohtaiseen kasvuun (4. painos ed.). Helsinki: Alma Talent. Retrieved from https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3568291
Villa, T. 2016. Katsaus opiskelijabarometrin 2014 tuloksiin: Sosiaalinen hyvinvointi ja terveys. Teoksessa Villa, T. (toim.) Opiskelijabarometri 2014. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS, 55/2016. Helsinki: OTUS. 43–56. https://drive.google.com/file/d/0B9L1fvjudy3GTENwUnNKa0s1Zmc/view
Kommentit
Lähetä kommentti