Koulukiusaamista ja sen sisältämää fyysistä kiusaamista on tutkittu melko paljon. Halusimme keskittyä tutkielmassamme kouluväkivaltaan ja opettajien valmiuksiin kohdata sitä. Nykypäivänä kouluväkivalta on noussut median otsikoihin nopealla vauhdilla. Lisääntyneet väkivallan teot kouluissa ja niihin reagointi johtavat vääjäämättä pohtimaan sitä, millaisia valmiuksia työelämään siirtyvillä opettajilla tulisi olla.
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme valmistuvien luokanopettajien käsityksiä omista valmiuksistaan kohdata väkivaltaa koulussa. Keräsimme aineistomme haastattelemalla maisterivaiheen opiskelijoita Teams-videoyhteyden avulla joulukuussa 2020 ja tammikuussa 2021. Haastattelimme valmistuvia luokanopettajia eri puolilta Suomea. Tutkielmaamme osallistui loppujen lopuksi kuusi haastateltavaa, joiden käsityksiin tutkielmamme tulokset perustuvat. Tutkimuksemme pohjautuu fenomenografiseen tutkimusotteeseen ja analysoinnissa hyödynsimme aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Päädyimme fenomenografiseen tutkimusotteeseen, koska sen avulla tutkitaan ihmisten käsityksiä ja kokemuksiin perustuvia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkielmamme keskiössä oli haastateltavien omien käsitysten esille tuonti ja tulkitseminen. Valitsimme aineistomme analyysitavaksi aineistolähtöisen analyysin sen avoimen lähestymistavan vuoksi. Halusimme tarkastella ilmiötä avarakatseisesti ja näin ollen aineistolähtöisen sisällönanalyysin rajattomuus palveli meitä tutkielmassamme.
Tutkimuksemme tuloksista suurimmaksi huolenaiheeksi nousi valmistuvien luokanopettajien valmiudet kohdata ja puuttua väkivaltaan työpaikallaan koulussa. Haastattelut antoivat meille käsityksiä siitä, miten epävarmaksi ja mitättömiksi valmistuvat luokanopettajat mieltävät omat valmiutensa kohdata väkivaltaa koulussa. Erityistä huolta herätti opettajien oma oikeusturva ja tietämättömyys sopivista keinoista puuttua väkivaltatilanteisin. Kukaan tutkimukseen osallistuneista haastateltavista ei kokenut saaneensa minkäänlaisia valmiuksia tilanteissa toimimiseen yliopisto-opinnoistaan. Haastattelujen perusteella ainoastaan opetusharjoitteluissa on mahdollisesti tullut vastaan tilanteita, joissa aihetta on saatettu sivuta. Jokainen valmistuvista luokanopettajista oli joutunut kohtaamaan oppilaiden välisiä ja itseensä kohdistuneita väkivaltatilanteita opetusharjoittelua tai sijaisuuksia tehdessä.
Tutkielmamme haastateltavien vastausten perusteella luokanopettajakoulutuksessa on selvä puutos valmiuksien antamisessa ja näin ollen kehittämisen paikka tämän asian osalta. Mielestämme tällaisten valmiuksien antaminen ja mahdollistaminen olisi erityisen tärkeää, koska nimenomaan väkivaltakäyttäytymistä esiintyy enemmän ja näin ollen voidaan todeta, että se on myös nykyään arkipäivää.
Ennen tutkielmamme tekoa väkivalta kouluissa oli ajankohtainen aihe. Näin tutkimusprosessin loputtua voimme edelleen todeta, että kouluväkivallasta keskusteleminen ja lisätutkimusten tekeminen on ajankohtaista ja tärkeää. Olisikin tärkeää, että kouluväkivaltaa ja siihen liittyviä ilmiöitä tutkittaisiin entistä enemmän. Tutkimusten tekeminen mahdollistaa uusien näkökulmien ja keinojen luomisen. Näiden tutkimusten avulla voidaan kehittää esimerkiksi opettajankoulutusta siihen suuntaan, että opettajan valmiudet vastaavat työelämässä eteen tuleviin asioihin ja tilanteisiin. Olemme ylpeitä tutkielmamme tuomista näkökulmista ilmiöön ja toivommekin, että se kannustaisi tutkimaan lisää opettajia ja koulua väkivallan näkökulmasta. Ja näin ollen jossain vaiheessa epäkohtiin voitaisiin myös puuttua.
Ella Lahtela & Lyydianna Mattila
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” ”Jos toimisin intuition kautta, niin sitten todennäköisesti toimisin väärin tai niinku lainvastasesti” Valmistuvien luokanopettajien käsityksiä valmiuksistaan puuttua väkivaltaan koulussa.”
Kommentit
Lähetä kommentti