Nykypäivänä julkisuudessa ja myös tutkimuksissa puhutaan paljon työelämään liittyvästä epävarmuudesta. Yleisesti todetaan, että nykypäivän nuoret tai nuoret aikuiset eivät saa samanlaisia työuria kuin heidän vanhempansa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuorena opiskeltu ammatti ei tarjoa enää töitä eläkeikään asti ja että työpaikkaa vaihdetaan aiempaa useammin. Yhdeksi ratkaisuksi työelämän epävarmuuteen esitetään kouluttautumista. Työelämässä tapahtuvat muutokset ovat johtaneet siihen, että ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän ja hakevat yhä korkeampaa koulutusta. Muutokset ei kosketa kuitenkaan ainoastaan nuoria. Aikuiset opiskelevat yhä enemmän: he täydentävät aiempaa tutkintoa tai vaihtavat kokonaan alaa, kenties innokkaammin kuin koskaan ennen.
Sen lisäksi, että aikuiset opiskelevat yhä innokkaammin ja enemmän, on muutosta tapahtunut myös siinä, miten aikuisuus ymmärretään. On esimerkiksi esitetty, että perinteisen nuoruuden ja aikuisuuden välissä olisi viidestä kymmeneen vuotta kestävä vaihe, jossa vuorottelevat epämääräisesti työ, opiskelu, työttömyys ja työmarkkinoiden ulkopuolella olo. Koulutuskaan ei välttämättä kaikilla tapahdu ennen työuran alkamista, vaan se saattaa mennä limittäin ja päällekkäin työssäkäymisen kanssa. Aikuisena opiskelu voi merkitä työn ja opiskelun kaksoispositiota, jossa työmarkkinakansalaisuus säilyy, kun työn ohella opiskellaan. Samalla on esitetty, että koko eliniän jatkuva koulutus olisi tärkeä, ellei jopa ainoa tie täysivaltaiseen aikuisuuteen. Tämä niin kutsuttu uusi tai toinen aikuisuus on vastakohta sille käsitykselle, että aikuisuus olisi tasainen elämänvaihe elämän tasapainon, pysyvyyden ja harmonian kanssa (Koski & Moore 2001.)
Pro gradu -tutkielmassani perehdyn edellä kuvailemaani toiseen aikuisuuteen. Tutkimuksen keskiössä ovat aikuiset, jotka ovat opiskelleet itselleen uuden ammatin. Uuden ammatin opiskelu tai vanhan tutkinnon täydentäminen on tullut mahdolliseksi TE-toimiston työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun avulla. Kyseessä on yli 25-vuotiaille suunnattu palvelu, jossa työtön työnhakija voi maksimissaan 24 kuukauden aikana opiskella itselleen uuden tutkinnon ja rahoittaa opinnot työttömyysetuudella. Omaehtoinen opiskelu on harkinnanvarainen tuki, jonka TE-toimisto voi myöntää työnhakijalle ennen kaikkea koulutustarpeen perusteella.
Pro gradu -tutkielmassani haastattelin viittä aikuista, jotka ovat käyttäneet kyseistä palvelua. He ovat siis opiskelleet itselleen uuden tutkinnon TE-toimiston myöntämän tuen avulla. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, minkälainen reitti näillä viidellä aikuisella oli omaehtoiseen opiskeluun sekä se, miltä heidän elämänsä näytti opiskelun jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat Pohjanmaan TE-toimiston asiakkaita. Tutkimus myös tehtiin yhteistyössä Pohjanmaan TE-toimiston kanssa sen jälkeen, kun olin tehnyt siellä korkeakouluharjoitteluni kesällä 2020.
Tutkielmani on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Haastatteluilla saatu aineisto analysoitiin hyödyntämällä narratiivista tutkimusmenetelmää, eli käsittelin tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden sanomisia kertomuksina. Kertomuksissa korostuivat muun muassa haastateltavien oma tavoitteellinen ja aktiivinen toiminta sekä yhteiskunnan erilaiset normit ja odotukset koulutukseen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin vahva usko koulutuksen hyvää tekevään vaikutukseen. Kaikki tutkimukseen osallistuneet pitivät kouluttautumista hyvin kannattavana ja halusivat jopa omilla esimerkeillään rohkaista ja kannustaa muitakin aikuisia opiskelemaan.
Jenna Kaakko
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Se on vaa jotenki jääny päällimäiseks mieleen että kaikki tuntu tavallaan loksahtavan.”: Tutkimus omaehtoisesti työttömyysetuudella opiskelleista aikuisista
Lähteet:
Koski, L. & Moore, E. 2001. Näkökulmia aikuisuuteen ja aikuiskasvatukseen. Aikuiskasvatus 21 (1), 4-13. Saatavilla www-muodossa: http://elektra.helsinki.fi.ezproxy.ulapland.fi/se/a/0358-6197/21/1/nakokulm.pdf (Luettu 17.5.2021)
Sen lisäksi, että aikuiset opiskelevat yhä innokkaammin ja enemmän, on muutosta tapahtunut myös siinä, miten aikuisuus ymmärretään. On esimerkiksi esitetty, että perinteisen nuoruuden ja aikuisuuden välissä olisi viidestä kymmeneen vuotta kestävä vaihe, jossa vuorottelevat epämääräisesti työ, opiskelu, työttömyys ja työmarkkinoiden ulkopuolella olo. Koulutuskaan ei välttämättä kaikilla tapahdu ennen työuran alkamista, vaan se saattaa mennä limittäin ja päällekkäin työssäkäymisen kanssa. Aikuisena opiskelu voi merkitä työn ja opiskelun kaksoispositiota, jossa työmarkkinakansalaisuus säilyy, kun työn ohella opiskellaan. Samalla on esitetty, että koko eliniän jatkuva koulutus olisi tärkeä, ellei jopa ainoa tie täysivaltaiseen aikuisuuteen. Tämä niin kutsuttu uusi tai toinen aikuisuus on vastakohta sille käsitykselle, että aikuisuus olisi tasainen elämänvaihe elämän tasapainon, pysyvyyden ja harmonian kanssa (Koski & Moore 2001.)
Pro gradu -tutkielmassani perehdyn edellä kuvailemaani toiseen aikuisuuteen. Tutkimuksen keskiössä ovat aikuiset, jotka ovat opiskelleet itselleen uuden ammatin. Uuden ammatin opiskelu tai vanhan tutkinnon täydentäminen on tullut mahdolliseksi TE-toimiston työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun avulla. Kyseessä on yli 25-vuotiaille suunnattu palvelu, jossa työtön työnhakija voi maksimissaan 24 kuukauden aikana opiskella itselleen uuden tutkinnon ja rahoittaa opinnot työttömyysetuudella. Omaehtoinen opiskelu on harkinnanvarainen tuki, jonka TE-toimisto voi myöntää työnhakijalle ennen kaikkea koulutustarpeen perusteella.
Pro gradu -tutkielmassani haastattelin viittä aikuista, jotka ovat käyttäneet kyseistä palvelua. He ovat siis opiskelleet itselleen uuden tutkinnon TE-toimiston myöntämän tuen avulla. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, minkälainen reitti näillä viidellä aikuisella oli omaehtoiseen opiskeluun sekä se, miltä heidän elämänsä näytti opiskelun jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat Pohjanmaan TE-toimiston asiakkaita. Tutkimus myös tehtiin yhteistyössä Pohjanmaan TE-toimiston kanssa sen jälkeen, kun olin tehnyt siellä korkeakouluharjoitteluni kesällä 2020.
Tutkielmani on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Haastatteluilla saatu aineisto analysoitiin hyödyntämällä narratiivista tutkimusmenetelmää, eli käsittelin tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden sanomisia kertomuksina. Kertomuksissa korostuivat muun muassa haastateltavien oma tavoitteellinen ja aktiivinen toiminta sekä yhteiskunnan erilaiset normit ja odotukset koulutukseen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin vahva usko koulutuksen hyvää tekevään vaikutukseen. Kaikki tutkimukseen osallistuneet pitivät kouluttautumista hyvin kannattavana ja halusivat jopa omilla esimerkeillään rohkaista ja kannustaa muitakin aikuisia opiskelemaan.
Jenna Kaakko
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Se on vaa jotenki jääny päällimäiseks mieleen että kaikki tuntu tavallaan loksahtavan.”: Tutkimus omaehtoisesti työttömyysetuudella opiskelleista aikuisista
Lähteet:
Koski, L. & Moore, E. 2001. Näkökulmia aikuisuuteen ja aikuiskasvatukseen. Aikuiskasvatus 21 (1), 4-13. Saatavilla www-muodossa: http://elektra.helsinki.fi.ezproxy.ulapland.fi/se/a/0358-6197/21/1/nakokulm.pdf (Luettu 17.5.2021)
Kommentit
Lähetä kommentti