Siirry pääsisältöön

Työssä onnistuminen opettajien silmin

Työstä ja työelämästä puhuttaessa esiin monesti nousevat jatkuva kiire, epävarmuus sekä loputtomat muutokset. Tilanteita katsotaan ongelmalähtöisestä näkökulmasta, jolloin keskitytään näiden ongelmien ratkaisemiseen. Negatiivissävytteinen keskustelu ja uutisointi ovat nähtävissä myös opetusalalla ja opettajan ammatissa. Yleisessä keskustelussa ja uutisissa tuodaan esille työn stressitekijöitä ja niistä aiheutuvia jaksamisongelmia sekä opettajien uupumusta. Usein puhutaan, kuinka työpäivistä pyritään vain ´selviytymään´ tai ´suoriutumaan´, mikä ei hyvinvoinnin näkökulmasta ole kestävää. Tutkimukseni aihe muodostuikin kiinnostuksesta tutkia opettajan työtä ja työhyvinvoinnin kehittämistä myönteisemmästä näkökulmasta. Työhän tuottaa paljon myös hyvää ja on tekijälleen antoisaa. Herääkin kysymys, mikä tuottaa opettajille iloa, ja erityisesti, millaisia onnistumisia opettajan työssä koetaan.

Työssä onnistumisen kokemukset ovat ihmiselle tärkeitä ja merkityksellisiä monesta syystä. Esimerkiksi Koli (2014) toteaa, että työssä onnistumisilla on keskeinen merkitys työhyvinvoinnin osatekijänä. Wenströmin (2020) tutkimuksen mukaan onnistumiset lisäävät opettajan innostusta työtä kohtaan. Lisäksi onnistumisen kokemukset vahvistavat yksilön pystyvyyden tunnetta (Bong & Skaalvik 2003). On siis tärkeä pysähtyä tarkastelemaan työssä onnistumisia, joista kasvaneet voimavarat ja hyvän olon tunteet voivat kannatella myös myöhemmin työn haasteissa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen opettajien työssä onnistumisen kokemuksia ja lähestyn aihetta positiivisen psykologian näkökulmasta. Kysyin, millaisia työssä onnistumisen kokemuksia opettajat kokevat, millaisia tekijöitä nähdään olevan onnistumisten taustalla, ja mitä merkityksiä onnistumisille annetaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisesti narratiivista menetelmää hyödyntäen. Aineistona toimivat kahdeksan opettajan kirjoittamat kertomukset työssä onnistumisen kokemuksista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja analyysiprosessin jälkeen muodostetut tulokset jäsenneltiin kolmeen kategoriaan, joita olivat onnistuminen opiskelijan kasvun ja oppimisen tukemisessa, onnistuminen opettajan ammatillisen osaamisen kehityksessä, onnistuminen työyhteisössä. Opettajan työssä onnistumisen tärkeitä taustatekijöitä taas olivat vuorovaikutustaidot, opiskelijoiden arvostaminen, ammatillinen pätevyys ja halu kehittyä, kokemus työn merkityksellisyydestä sekä työyhteisön tuki. Tulosten mukaan työssä onnistumiset lisäsivät opettajien positiivisia tunteita, antoivat kokemuksen pätevyydestä sekä vahvistivat työssä viihtymistä ja vireää työilmapiiriä. Tutkimus osoitti, että työssä onnistumiset ovat merkittävä työnilon lähde.

Tutkimuksessa korostui työssä onnistumisten subjektiivinen kokemus, jolloin onnistumista ei määritellyt mikään ulkopuolinen tekijä, vaan opettaja itse. Onnistumisen kokemukset heijastelivat heidän henkilökohtaista arvomaailmaansa ja kytkeytyivät sellaisiin tilanteisiin tai asioihin, joita opettajat pitivät merkityksellisinä. Onnistumisia koettiin yhtä lailla arjen perustyössä kuin myös muutostilanteissa ja uusien haasteiden edessä. Onnistumisten havaitseminen vaati tilanteeseen pysähtymistä ja opettajan itsereflektointikykyä. Tutkimusprosessin aikana heräsi ajatus, että opettajien työssä onnistumisia voisi jatkossa tutkia vielä lisää keskittyen erityisesti työn muutostilanteisiin. Tällä hetkellä yhtenä ajankohtaisena uudistuksena on oppivelvollisuuden laajentaminen, mikä tuo muutoksia myös toisen asteen opettajien työhön. Tämä uudistus tarjoaisikin mielenkiintoisen tutkimuskohteen tarkastella opettajien kokemia onnistumisia työn muutoksen näkökulmasta.


Monika Tuuliainen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ”Työssä onnistuminen – Toisen asteen opettajien kokemuksia työssä onnistumisesta”.


Lähteet

Bong M. & Skaalvik E. 2003. Academic self-concept and self-efficacy: How different are they really? Educational Psychology Review, 15, 1–40.

Koli A. 2014. Työn mieltä etsimässä – Työhyvinvoinnin edistäminen ammatinopettajien työssä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Väitöskirja.

Wenström S. 2020. Enthusiasm as a driving force in vocational education and training (VET) teachers’ work. – Defining positive organization and positive leadership in VET. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Väitöskirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...