Siirry pääsisältöön

Työssä onnistuminen opettajien silmin

Työstä ja työelämästä puhuttaessa esiin monesti nousevat jatkuva kiire, epävarmuus sekä loputtomat muutokset. Tilanteita katsotaan ongelmalähtöisestä näkökulmasta, jolloin keskitytään näiden ongelmien ratkaisemiseen. Negatiivissävytteinen keskustelu ja uutisointi ovat nähtävissä myös opetusalalla ja opettajan ammatissa. Yleisessä keskustelussa ja uutisissa tuodaan esille työn stressitekijöitä ja niistä aiheutuvia jaksamisongelmia sekä opettajien uupumusta. Usein puhutaan, kuinka työpäivistä pyritään vain ´selviytymään´ tai ´suoriutumaan´, mikä ei hyvinvoinnin näkökulmasta ole kestävää. Tutkimukseni aihe muodostuikin kiinnostuksesta tutkia opettajan työtä ja työhyvinvoinnin kehittämistä myönteisemmästä näkökulmasta. Työhän tuottaa paljon myös hyvää ja on tekijälleen antoisaa. Herääkin kysymys, mikä tuottaa opettajille iloa, ja erityisesti, millaisia onnistumisia opettajan työssä koetaan.

Työssä onnistumisen kokemukset ovat ihmiselle tärkeitä ja merkityksellisiä monesta syystä. Esimerkiksi Koli (2014) toteaa, että työssä onnistumisilla on keskeinen merkitys työhyvinvoinnin osatekijänä. Wenströmin (2020) tutkimuksen mukaan onnistumiset lisäävät opettajan innostusta työtä kohtaan. Lisäksi onnistumisen kokemukset vahvistavat yksilön pystyvyyden tunnetta (Bong & Skaalvik 2003). On siis tärkeä pysähtyä tarkastelemaan työssä onnistumisia, joista kasvaneet voimavarat ja hyvän olon tunteet voivat kannatella myös myöhemmin työn haasteissa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen opettajien työssä onnistumisen kokemuksia ja lähestyn aihetta positiivisen psykologian näkökulmasta. Kysyin, millaisia työssä onnistumisen kokemuksia opettajat kokevat, millaisia tekijöitä nähdään olevan onnistumisten taustalla, ja mitä merkityksiä onnistumisille annetaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisesti narratiivista menetelmää hyödyntäen. Aineistona toimivat kahdeksan opettajan kirjoittamat kertomukset työssä onnistumisen kokemuksista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja analyysiprosessin jälkeen muodostetut tulokset jäsenneltiin kolmeen kategoriaan, joita olivat onnistuminen opiskelijan kasvun ja oppimisen tukemisessa, onnistuminen opettajan ammatillisen osaamisen kehityksessä, onnistuminen työyhteisössä. Opettajan työssä onnistumisen tärkeitä taustatekijöitä taas olivat vuorovaikutustaidot, opiskelijoiden arvostaminen, ammatillinen pätevyys ja halu kehittyä, kokemus työn merkityksellisyydestä sekä työyhteisön tuki. Tulosten mukaan työssä onnistumiset lisäsivät opettajien positiivisia tunteita, antoivat kokemuksen pätevyydestä sekä vahvistivat työssä viihtymistä ja vireää työilmapiiriä. Tutkimus osoitti, että työssä onnistumiset ovat merkittävä työnilon lähde.

Tutkimuksessa korostui työssä onnistumisten subjektiivinen kokemus, jolloin onnistumista ei määritellyt mikään ulkopuolinen tekijä, vaan opettaja itse. Onnistumisen kokemukset heijastelivat heidän henkilökohtaista arvomaailmaansa ja kytkeytyivät sellaisiin tilanteisiin tai asioihin, joita opettajat pitivät merkityksellisinä. Onnistumisia koettiin yhtä lailla arjen perustyössä kuin myös muutostilanteissa ja uusien haasteiden edessä. Onnistumisten havaitseminen vaati tilanteeseen pysähtymistä ja opettajan itsereflektointikykyä. Tutkimusprosessin aikana heräsi ajatus, että opettajien työssä onnistumisia voisi jatkossa tutkia vielä lisää keskittyen erityisesti työn muutostilanteisiin. Tällä hetkellä yhtenä ajankohtaisena uudistuksena on oppivelvollisuuden laajentaminen, mikä tuo muutoksia myös toisen asteen opettajien työhön. Tämä uudistus tarjoaisikin mielenkiintoisen tutkimuskohteen tarkastella opettajien kokemia onnistumisia työn muutoksen näkökulmasta.


Monika Tuuliainen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ”Työssä onnistuminen – Toisen asteen opettajien kokemuksia työssä onnistumisesta”.


Lähteet

Bong M. & Skaalvik E. 2003. Academic self-concept and self-efficacy: How different are they really? Educational Psychology Review, 15, 1–40.

Koli A. 2014. Työn mieltä etsimässä – Työhyvinvoinnin edistäminen ammatinopettajien työssä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Väitöskirja.

Wenström S. 2020. Enthusiasm as a driving force in vocational education and training (VET) teachers’ work. – Defining positive organization and positive leadership in VET. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Väitöskirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...