Siirry pääsisältöön

Työssä onnistuminen opettajien silmin

Työstä ja työelämästä puhuttaessa esiin monesti nousevat jatkuva kiire, epävarmuus sekä loputtomat muutokset. Tilanteita katsotaan ongelmalähtöisestä näkökulmasta, jolloin keskitytään näiden ongelmien ratkaisemiseen. Negatiivissävytteinen keskustelu ja uutisointi ovat nähtävissä myös opetusalalla ja opettajan ammatissa. Yleisessä keskustelussa ja uutisissa tuodaan esille työn stressitekijöitä ja niistä aiheutuvia jaksamisongelmia sekä opettajien uupumusta. Usein puhutaan, kuinka työpäivistä pyritään vain ´selviytymään´ tai ´suoriutumaan´, mikä ei hyvinvoinnin näkökulmasta ole kestävää. Tutkimukseni aihe muodostuikin kiinnostuksesta tutkia opettajan työtä ja työhyvinvoinnin kehittämistä myönteisemmästä näkökulmasta. Työhän tuottaa paljon myös hyvää ja on tekijälleen antoisaa. Herääkin kysymys, mikä tuottaa opettajille iloa, ja erityisesti, millaisia onnistumisia opettajan työssä koetaan.

Työssä onnistumisen kokemukset ovat ihmiselle tärkeitä ja merkityksellisiä monesta syystä. Esimerkiksi Koli (2014) toteaa, että työssä onnistumisilla on keskeinen merkitys työhyvinvoinnin osatekijänä. Wenströmin (2020) tutkimuksen mukaan onnistumiset lisäävät opettajan innostusta työtä kohtaan. Lisäksi onnistumisen kokemukset vahvistavat yksilön pystyvyyden tunnetta (Bong & Skaalvik 2003). On siis tärkeä pysähtyä tarkastelemaan työssä onnistumisia, joista kasvaneet voimavarat ja hyvän olon tunteet voivat kannatella myös myöhemmin työn haasteissa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen opettajien työssä onnistumisen kokemuksia ja lähestyn aihetta positiivisen psykologian näkökulmasta. Kysyin, millaisia työssä onnistumisen kokemuksia opettajat kokevat, millaisia tekijöitä nähdään olevan onnistumisten taustalla, ja mitä merkityksiä onnistumisille annetaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisesti narratiivista menetelmää hyödyntäen. Aineistona toimivat kahdeksan opettajan kirjoittamat kertomukset työssä onnistumisen kokemuksista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja analyysiprosessin jälkeen muodostetut tulokset jäsenneltiin kolmeen kategoriaan, joita olivat onnistuminen opiskelijan kasvun ja oppimisen tukemisessa, onnistuminen opettajan ammatillisen osaamisen kehityksessä, onnistuminen työyhteisössä. Opettajan työssä onnistumisen tärkeitä taustatekijöitä taas olivat vuorovaikutustaidot, opiskelijoiden arvostaminen, ammatillinen pätevyys ja halu kehittyä, kokemus työn merkityksellisyydestä sekä työyhteisön tuki. Tulosten mukaan työssä onnistumiset lisäsivät opettajien positiivisia tunteita, antoivat kokemuksen pätevyydestä sekä vahvistivat työssä viihtymistä ja vireää työilmapiiriä. Tutkimus osoitti, että työssä onnistumiset ovat merkittävä työnilon lähde.

Tutkimuksessa korostui työssä onnistumisten subjektiivinen kokemus, jolloin onnistumista ei määritellyt mikään ulkopuolinen tekijä, vaan opettaja itse. Onnistumisen kokemukset heijastelivat heidän henkilökohtaista arvomaailmaansa ja kytkeytyivät sellaisiin tilanteisiin tai asioihin, joita opettajat pitivät merkityksellisinä. Onnistumisia koettiin yhtä lailla arjen perustyössä kuin myös muutostilanteissa ja uusien haasteiden edessä. Onnistumisten havaitseminen vaati tilanteeseen pysähtymistä ja opettajan itsereflektointikykyä. Tutkimusprosessin aikana heräsi ajatus, että opettajien työssä onnistumisia voisi jatkossa tutkia vielä lisää keskittyen erityisesti työn muutostilanteisiin. Tällä hetkellä yhtenä ajankohtaisena uudistuksena on oppivelvollisuuden laajentaminen, mikä tuo muutoksia myös toisen asteen opettajien työhön. Tämä uudistus tarjoaisikin mielenkiintoisen tutkimuskohteen tarkastella opettajien kokemia onnistumisia työn muutoksen näkökulmasta.


Monika Tuuliainen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ”Työssä onnistuminen – Toisen asteen opettajien kokemuksia työssä onnistumisesta”.


Lähteet

Bong M. & Skaalvik E. 2003. Academic self-concept and self-efficacy: How different are they really? Educational Psychology Review, 15, 1–40.

Koli A. 2014. Työn mieltä etsimässä – Työhyvinvoinnin edistäminen ammatinopettajien työssä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Väitöskirja.

Wenström S. 2020. Enthusiasm as a driving force in vocational education and training (VET) teachers’ work. – Defining positive organization and positive leadership in VET. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Väitöskirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kok

Tunnetaidoissa tulevaisuus?

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n