Mietitkö koskaan, millaista työtä haluaisit tehdä ja minkälaisissa työtehtävissä viihtyisit parhaiten? Tuntuvatko uraan ja tulevaisuuteen liittyvät kysymykset hankalilta? Et ole yksin, sillä uravalintoihin liittyvät kysymykset ovat yksiä elämän suurista kysymyksistä, joita monet pohtivat ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Uraan liittyvät kysymykset ja valinnat voivat tuntua vaikeilta, etenkin kun työelämän jatkuvat muutokset ruokkivat urakehitystä entistä rauhattomampaan suuntaan. Yksilön ura on tänä päivänä täynnä sekä odottamattomia että suunniteltuja mahdollisuuksia, minkä vuoksi oman polun löytäminen voi tuntua itse kullekin hankalalta. Entistä hankalampaa oman polun hahmottaminen on, jos työelämän vaatimuksiin on vaikea sopeutua. (Ks. Mulari 2013.)
Sosiaalinen, aktiivinen, rohkea ja ulospäin suuntautunut – nämä piirteet kuvaavat nykyajan odotuksia ”hyvästä tyypistä”, mutta ne ovat myös yksilöllisiä temperamenttipiirteitä. Siitäkin huolimatta, että synnynnäiset temperamenttipiirteet ovat pysyviä ja määrittelevät sitä, kuinka ihminen toimii, tietyistä temperamenttipiirteistä on muodostunut normi. Ilmiö, jossa ihannoidaan tiettyjä piirteitä, on rantautunut myös työelämään, jossa työntekijöiden odotetaan olevan sosiaalisia, sanavalmiita ja kunnianhimoisia. Tutummin voidaan puhua ekstroversion ihanteesta. (Keltikangas-Järvinen 2016, 9; Cain 2012, 41–42.) Etenkin työelämässä ekstroversion piirteiden ihannointi voi johtaa siihen, että esimerkiksi introvertit eivät koe pystyvänsä vastaamaan työelämän vaatimuksiin, mikä voi vaikeuttaa entisestään oman paikan löytämistä työelämässä.
Pro gradu -tutkielmassani perehdyn itsensä introverteiksi mieltävien uravalintoihin ja siihen, millainen rooli temperamentilla on introverttien uravalinnoissa. Tutkielman taustalla on ajatus temperamentin ja ympäristön yhteensopivuudesta eli ’ihannetilasta’, jossa yksilön temperamentti on sopusoinnussa työympäristön vaatimusten ja odotusten kanssa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ohjautuvatko haastattelemani introvertit urallaan temperamenttinsa mukaisiin työympäristöihin, ja sitä kautta havainnoida temperamentin roolia yksilöiden uravalinnoissa.
Haastattelemieni introverttien urakertomukset osoittavat, että temperamentin mukaisiin työympäristöihin ohjauduttiin pääasiassa itsetuntemuksen avulla. Oman temperamentin tunnistaminen auttoi introvertteja ymmärtämään esimerkiksi sitä, millaisissa työtehtävissä ja työympäristöissä he viihtyvät parhaiten sekä miksi he joutuvat ponnistelemaan työssä pärjätäkseen. Temperamenttipiirteiden tunnistamisen myötä introverttien oli helpompi hakeutua työympäristöihin, joiden vaatimukset ja odotukset olivat sopusoinnussa temperamentin kanssa. Temperamentti siis määrittää uravalinnoissa sitä, millaiset asiat tuntuvat yksilöstä luontaiselta ja mitkä eivät – temperamentti asettaa ikään kuin reunaehdot yksilön toiminnalle. Siitä huolimatta kenenkään yksilöllinen temperamentti ei kuitenkaan määrää yksilön käyttäytymistä, vaan jokaisella on temperamentistaan huolimatta vapaus toimia haluamallaan tavalla ja edetä urallaan mihin suuntaan vain.
Mitä uralla etenemiseen ja hankaliin kysymyksiin tulee, niin uravalintojen äärellä pohdiskelevan on mielenkiinnon kohteiden ja työelämän mahdollisuuksien lisäksi järkevä pohtia myös omia vahvuuksiaan, kykyjään ja temperamenttipiirteitään. Kuten Mulari (2013, 103) toteaa, itsetuntemus luo yksilölle tietoisuutta omien valintojen syistä ja näin ollen rauhoittaa ja tuo varmuutta valintojen tekemiseen. Tutkielman perusteella keskeistä uran suunnan hahmottamisessa on se, että uravalintoja tekee omien tuntemusten mukaan; silloin tehdyt valinnat eivät ainakaan taistele yksilön synnynnäistä temperamenttia vastaan.
Laura Oulujärvi
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu yleisen yleisen kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan
”tätä mun ois pitäny tehä aina”. Temperamentin rooli introverttien uravalinnoissa.
Lähteet:
Cain, S. 2012. Hiljaiset – introverttien manifesti. Helsinki: Avain.
Keltikangas-Järvinen, L. 2016. ”Hyvät tyypit” – Temperamentti ja työelämä. Helsinki: WSOY.
Mulari, M. 2013. Tietoisen ammatinvalinnan opas. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.
Sosiaalinen, aktiivinen, rohkea ja ulospäin suuntautunut – nämä piirteet kuvaavat nykyajan odotuksia ”hyvästä tyypistä”, mutta ne ovat myös yksilöllisiä temperamenttipiirteitä. Siitäkin huolimatta, että synnynnäiset temperamenttipiirteet ovat pysyviä ja määrittelevät sitä, kuinka ihminen toimii, tietyistä temperamenttipiirteistä on muodostunut normi. Ilmiö, jossa ihannoidaan tiettyjä piirteitä, on rantautunut myös työelämään, jossa työntekijöiden odotetaan olevan sosiaalisia, sanavalmiita ja kunnianhimoisia. Tutummin voidaan puhua ekstroversion ihanteesta. (Keltikangas-Järvinen 2016, 9; Cain 2012, 41–42.) Etenkin työelämässä ekstroversion piirteiden ihannointi voi johtaa siihen, että esimerkiksi introvertit eivät koe pystyvänsä vastaamaan työelämän vaatimuksiin, mikä voi vaikeuttaa entisestään oman paikan löytämistä työelämässä.
Pro gradu -tutkielmassani perehdyn itsensä introverteiksi mieltävien uravalintoihin ja siihen, millainen rooli temperamentilla on introverttien uravalinnoissa. Tutkielman taustalla on ajatus temperamentin ja ympäristön yhteensopivuudesta eli ’ihannetilasta’, jossa yksilön temperamentti on sopusoinnussa työympäristön vaatimusten ja odotusten kanssa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ohjautuvatko haastattelemani introvertit urallaan temperamenttinsa mukaisiin työympäristöihin, ja sitä kautta havainnoida temperamentin roolia yksilöiden uravalinnoissa.
Haastattelemieni introverttien urakertomukset osoittavat, että temperamentin mukaisiin työympäristöihin ohjauduttiin pääasiassa itsetuntemuksen avulla. Oman temperamentin tunnistaminen auttoi introvertteja ymmärtämään esimerkiksi sitä, millaisissa työtehtävissä ja työympäristöissä he viihtyvät parhaiten sekä miksi he joutuvat ponnistelemaan työssä pärjätäkseen. Temperamenttipiirteiden tunnistamisen myötä introverttien oli helpompi hakeutua työympäristöihin, joiden vaatimukset ja odotukset olivat sopusoinnussa temperamentin kanssa. Temperamentti siis määrittää uravalinnoissa sitä, millaiset asiat tuntuvat yksilöstä luontaiselta ja mitkä eivät – temperamentti asettaa ikään kuin reunaehdot yksilön toiminnalle. Siitä huolimatta kenenkään yksilöllinen temperamentti ei kuitenkaan määrää yksilön käyttäytymistä, vaan jokaisella on temperamentistaan huolimatta vapaus toimia haluamallaan tavalla ja edetä urallaan mihin suuntaan vain.
Mitä uralla etenemiseen ja hankaliin kysymyksiin tulee, niin uravalintojen äärellä pohdiskelevan on mielenkiinnon kohteiden ja työelämän mahdollisuuksien lisäksi järkevä pohtia myös omia vahvuuksiaan, kykyjään ja temperamenttipiirteitään. Kuten Mulari (2013, 103) toteaa, itsetuntemus luo yksilölle tietoisuutta omien valintojen syistä ja näin ollen rauhoittaa ja tuo varmuutta valintojen tekemiseen. Tutkielman perusteella keskeistä uran suunnan hahmottamisessa on se, että uravalintoja tekee omien tuntemusten mukaan; silloin tehdyt valinnat eivät ainakaan taistele yksilön synnynnäistä temperamenttia vastaan.
Laura Oulujärvi
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu yleisen yleisen kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan
”tätä mun ois pitäny tehä aina”. Temperamentin rooli introverttien uravalinnoissa.
Lähteet:
Cain, S. 2012. Hiljaiset – introverttien manifesti. Helsinki: Avain.
Keltikangas-Järvinen, L. 2016. ”Hyvät tyypit” – Temperamentti ja työelämä. Helsinki: WSOY.
Mulari, M. 2013. Tietoisen ammatinvalinnan opas. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.
Kommentit
Lähetä kommentti