Siirry pääsisältöön

Teknologian hyödyntäminen alakoulun musiikinopetuksessa

Tämän päivän peruskouluissa on yhä enemmän käytössä teknologiaa, jota hyödynnetään päivittäin eri oppiaineiden opetuksessa ja opiskelussa. Siinä, missä muissakin oppiaineissa, on myös musiikinopetuksessa avautunut uusia mahdollisuuksia hyödyntää teknologiaa. Kun ennen musiikkiteknologiaksi miellettiin muun muassa sähköiset soittimet ja äänentoisto, on osaksi musiikinopetusta tullut myös erilaiset tietotekniset laitteet ja sovellukset. Näitä laitteita ja sovelluksia voidaan hyödyntää osana musiikinopetusta hyvin laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Erityisesti tableteille on mahdollista ladata lukemattomia määriä erilaisia musiikkisovelluksia, joita on helppo hyödyntää erilaisissa harjoituksissa. Teknologian käyttö tulee kuitenkin aina olla jollain tavalla perusteltua, ettei sitä käytetä vain sen takia, että se on helppoa.

Kandidaatin tutkielmassamme (Moilanen & Salmela 2020) saimme selville, että musiikkia opettavat opettajat eivät koe olevansa tarpeeksi perehtyneitä käyttämään tietoteknisiä sovelluksia osana musiikinopetustaan. Tähän vaikuttaa muun muassa se, että tietoteknisten sovellusten käyttö osana musiikinopetusta on suhteellisen uusi asia ja suurimalla osalla tällä hetkellä kentällä työskentelevistä opettajista, ei ole kokemusta näiden työkalujen tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä musiikinopetuksessa. Opettajat kokivat tietotekniset sovellukset erittäin hyödyllisenä ja oppilaille mielekkäänä tapana opiskella musiikkia, mutta eivät kokeneet olevansa tarpeeksi perehtyneitä sovellusten käyttöön, jotta voisivat niitä omassa opetuksessaan käyttää perustellusti. Näiden tulosten perusteella kiinnostuimme ajatuksesta, että opettajille olisi saatavilla valmiiksi suunniteltuja kokonaisuuksia, joita seuraten he voisivat toteuttaa erilaisia musiikintunteja ja -jaksoja hyödyntäen teknologiaa.

Tutustuttuamme aiheeseen liittyvään lähdekirjallisuuteen huomasimme aiheesta löytyvän hyvin vähän aiempaa tutkimusta. Metsälä (2018) esimerkiksi oli tutkinut tapaustutkimuksen keinoin iPad-laitteiden käyttöä osana alakoulun musiikinopetusta. Salmela (2020) oli myös tutkinut musiikkiteknologian käyttöä osana musiikinopetusta. Kummatkaan heistä eivät kuitenkaan olleet tutkielmassaan käytännössä esitelleet ohjeita, miten laitteita ja sovelluksia voitaisiin tuoda osaksi musiikinopetusta. Tämän vuoksi halusimme tehdä designtutkimuksen, jossa luodaan uusia, toimivia tapoja selkein ohjein opettaa musiikkia teknologian avulla.

Pro gradu- tutkielmamme tarkoituksena oli suunnitella ja kokeilla uusia tapoja hyödyntää teknologiaa alakoulun musiikinopetuksessa. Tutkielmamme perustuu itse suunnittelemallemme ja toteuttamallemme opetuskokonaisuudelle, jonka aikana opetimme musiikkia hyödyntäen tietotekniikkaa ja erilaisia tietoteknisiä sovelluksia. Opetuskokonaisuuden pääteemat olivat kuuntelun ja luovan tuottamisen harjoituksissa. Aineiston tutkielmaamme keräsimme neljä viikkoa kestävän kenttäharjoittelun aikana ja toteutimme opetuskokonaisuuden 5.- ja 6. luokkalaisten musiikintunneilla, joita pidimme molemmille luokille 8 eli yhteensä 16 kappaletta. Tärkeitä aihealueita opetuskokonaisuutemme aikana olivat oppilaslähtöinen ja motivoiva luovaan tuottamiseen painottuva työskentely tietoteknisiä sovelluksia hyödyntäen.

Tutkimustulostemme perusteella voidaan todeta, että suunnittelemamme opetuskokonaisuus oli toimiva. Oppilaat olivat motivoituneita tekemään harjoituksia teknologian avulla ja opetusta seuranneet opettajat olivat tyytyväisiä oppitunteihin ja opetukselle asetettuihin tavoiteisiin, jotka täyttyivät oppituntien aikana. Opetusta seuranneet opettajat kokivat oppitunnit myös selkeiksi ja hyvin rakennetuiksi. Tärkeä huomio oli se, että opettajat kokivat pystyvänsä opettamaan kyseisen opetuskokonaisuuden ohjeiden avulla. Näin ollen voidaan todeta, että tutkimuksen tekeminen oli hyödyllistä itse meille tutkijoille, mutta toivon mukaan siitä on hyötyä myös kentällä oleville opettajille, jotka haluavat kehittää omaa musiikinopetustaan monipuolisemmaksi tai heille, jotka eivät koe itseään kovin varmoiksi musiikinopettajiksi.

Eetu Moilanen & Samuli Salmela
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu tutkielmaan ”Designtutkimus tietoteknisten sovellusten hyödyntämisestä alakoulun musiikinopetuksessa”

Lähteet

Metsälä, S. 2018. iPad-laitteet osana alakoulun musiikinopetusta - Tapaustutkimus pääkaupunkiseudun alakouluissa. Helsingin Yliopisto.

Moilanen, E. & Salmela, S. 2020. Tietoteknisten sovellusten hyödyntäminen peruskoulun musiikinopetuksessa. Kandidaatin tutkielma. Lapin yliopisto

Salmela, S. 2020. Musiikkiteknologia osana musiikinopetusta. Maisteritutkielma. Jyväskylän yliopisto.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...