Siirry pääsisältöön

Talouskasvatus kotona ja koulussa

Nyky-yhteiskunnassa talousosaaminen on tärkeä taito. Talouskasvatuksen päämääränä on lisätä talousosaamista eli talouslukutaitoa. Talouslukutaidolla tarkoitetaan yksilöiden kykyä tehdä erilaisia taloudellisia valintoja. Erityisesti lasten ja nuorten talouskasvatukseen tulisi panostaa, sillä nuoret kokevat, että heille ei opeteta riittävästi taloustaitoja ja he kokevat tarvitsevansa apua raha-asioiden hoitamisessa. 

Peruskoulun tavoitteena on lisätä talousosaamista. Suomessa talouskasvatusta on upotettu useaan eri aineeseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tavoitteena on esimerkiksi oman talouden hallitseminen ja suunnitteleminen, kannustaminen raha-asioissa kohtuullisuuteen, jakamiseen ja säästämiseen. (Opetushallitus 2014, 22.) Kaikki eivät saa kotonaan riittävää talouskasvatusta, kun taas peruskoulu tavoittaa koko ikäryhmän. Todennäköisesti lapsen ensimmäinen kosketus talouteen tapahtuu kauppareissulla ostoskärryissä istuessa. Siellä lapsi näkee erilaisia tuotteita eri värisissä ja muotoisissa pakkauksissa. (Webley, Burgoyne, Lea & Young 2001, 20, 23.) Talouskasvatuksen toteutus vaihtelee paljon perheiden välillä. Vanhempien taloudelliset käyttäytymismallit voivat periytyä lapsille niin hyvässä kuin pahassa. (Ahvenainen & Savela 2020, 18.)

Tutkin pro gradu -tutkielmassani yhteyttä lapsuuden rahakasvatuksen ja aikuisiän kulutustottumusten välillä. Keräsin aineiston kyselylomakkeella, jonka julkaisin Facebook-ryhmässä. Kyselyyn vastanneet olivat täysi-ikäisiä. Aineisto kerättiin muistelemalla lapsuuden rahakasvatusta ja nykyhetken kulutustottumuksia. Kyselylomake oli jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa selvitin vastaajan taustatietoja. Toisessa osiossa muisteltiin lapsuuden ja nuoruuden rahakasvatusta ja yleisesti raha-asioita. Kolmannessa osiossa kysymykset koskettivat nykyhetken rahankäyttötottumuksia, kuten kuluttamista ja säästämistä. Kyselylomake sisälsi muutaman avoimen kysymyksen lisäksi monivalintakysymyksiä. Toteutin tutkielman hyödyntäen sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että ainoastaan alle kymmenesosa koki saaneensa talouskasvatusta koulussa. Koulussa oli opetettu muun muassa suunnitelmallisuudesta, hyvästä taloudenpidosta ja säästämisestä. Mielestäni on huolestuttavaa, että näin harva koki saaneensa talouskasvatusta koulussa. Onneksi nykyisessä opetussuunnitelmassa on säädelty tarkat tavoitteet talouskasvatuksen osalta. Oletan, että tulokset voisivat olla tältä osin erilaiset, mikäli tutkimus toteutettaisiin uudelleen vuosien päästä.

Lapsuudenkodissa annettiin paljon vinkkejä raha-asioissa. Kotona puhuttiin muun muassa säästämisestä ja sijoittamisesta. Esimerkiksi noin puolelle vastaajista oli kerrottu säästämisestä yllättäviä menoja varten ja sijoittamisesta taas oli kerrottu noin kymmenesosalle vastaajista. Vanhempien rahatavat periytyivät shoppailusta säästämiseen. Vanhemmat painottivat myös työnteon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa kuluttamisen ja säästämisen. Työtä tekemällä rahanarvo myös hyvin konkretisoituu. Lähes puolet vastaajista oli lapsena saanut viikkorahaa, jonka tarkoituksena on opettaa rahankäytön suunnitelmallisuutta. Viikkorahan antamista voidaan siis pitää osana rahakasvatusta. Myös poikkeuksia löytyi, sillä kaikissa perheissä ei puhuttu rahasta. Useat näihin perheisiin kuuluvat vastaajat ottivat itse selvää raha-asioista aikuisena.

Saara Kähkönen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Lapsuuden rahakasvatuksen yhteys aikuisiän kulutustottumuksiin”.

Lähteet

Ahvenainen Annika ja Savela Iida 2020. Vanhempien antama talouskasvatus kotitalouksissa. Joensuu: Joensuun yliopisto, Pro gradu -tutkielma.

Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat. Linkki lähteeseen: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat Viitattu: 11.5.2021

Webley Paul, Burgoyne Carole B, E.G.Lea Stephen & Young Brian M. 2001. The Economic Psychology of Everyday Life. Psychology Press: Hove.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...