Siirry pääsisältöön

Talouskasvatus kotona ja koulussa

Nyky-yhteiskunnassa talousosaaminen on tärkeä taito. Talouskasvatuksen päämääränä on lisätä talousosaamista eli talouslukutaitoa. Talouslukutaidolla tarkoitetaan yksilöiden kykyä tehdä erilaisia taloudellisia valintoja. Erityisesti lasten ja nuorten talouskasvatukseen tulisi panostaa, sillä nuoret kokevat, että heille ei opeteta riittävästi taloustaitoja ja he kokevat tarvitsevansa apua raha-asioiden hoitamisessa. 

Peruskoulun tavoitteena on lisätä talousosaamista. Suomessa talouskasvatusta on upotettu useaan eri aineeseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tavoitteena on esimerkiksi oman talouden hallitseminen ja suunnitteleminen, kannustaminen raha-asioissa kohtuullisuuteen, jakamiseen ja säästämiseen. (Opetushallitus 2014, 22.) Kaikki eivät saa kotonaan riittävää talouskasvatusta, kun taas peruskoulu tavoittaa koko ikäryhmän. Todennäköisesti lapsen ensimmäinen kosketus talouteen tapahtuu kauppareissulla ostoskärryissä istuessa. Siellä lapsi näkee erilaisia tuotteita eri värisissä ja muotoisissa pakkauksissa. (Webley, Burgoyne, Lea & Young 2001, 20, 23.) Talouskasvatuksen toteutus vaihtelee paljon perheiden välillä. Vanhempien taloudelliset käyttäytymismallit voivat periytyä lapsille niin hyvässä kuin pahassa. (Ahvenainen & Savela 2020, 18.)

Tutkin pro gradu -tutkielmassani yhteyttä lapsuuden rahakasvatuksen ja aikuisiän kulutustottumusten välillä. Keräsin aineiston kyselylomakkeella, jonka julkaisin Facebook-ryhmässä. Kyselyyn vastanneet olivat täysi-ikäisiä. Aineisto kerättiin muistelemalla lapsuuden rahakasvatusta ja nykyhetken kulutustottumuksia. Kyselylomake oli jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa selvitin vastaajan taustatietoja. Toisessa osiossa muisteltiin lapsuuden ja nuoruuden rahakasvatusta ja yleisesti raha-asioita. Kolmannessa osiossa kysymykset koskettivat nykyhetken rahankäyttötottumuksia, kuten kuluttamista ja säästämistä. Kyselylomake sisälsi muutaman avoimen kysymyksen lisäksi monivalintakysymyksiä. Toteutin tutkielman hyödyntäen sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että ainoastaan alle kymmenesosa koki saaneensa talouskasvatusta koulussa. Koulussa oli opetettu muun muassa suunnitelmallisuudesta, hyvästä taloudenpidosta ja säästämisestä. Mielestäni on huolestuttavaa, että näin harva koki saaneensa talouskasvatusta koulussa. Onneksi nykyisessä opetussuunnitelmassa on säädelty tarkat tavoitteet talouskasvatuksen osalta. Oletan, että tulokset voisivat olla tältä osin erilaiset, mikäli tutkimus toteutettaisiin uudelleen vuosien päästä.

Lapsuudenkodissa annettiin paljon vinkkejä raha-asioissa. Kotona puhuttiin muun muassa säästämisestä ja sijoittamisesta. Esimerkiksi noin puolelle vastaajista oli kerrottu säästämisestä yllättäviä menoja varten ja sijoittamisesta taas oli kerrottu noin kymmenesosalle vastaajista. Vanhempien rahatavat periytyivät shoppailusta säästämiseen. Vanhemmat painottivat myös työnteon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa kuluttamisen ja säästämisen. Työtä tekemällä rahanarvo myös hyvin konkretisoituu. Lähes puolet vastaajista oli lapsena saanut viikkorahaa, jonka tarkoituksena on opettaa rahankäytön suunnitelmallisuutta. Viikkorahan antamista voidaan siis pitää osana rahakasvatusta. Myös poikkeuksia löytyi, sillä kaikissa perheissä ei puhuttu rahasta. Useat näihin perheisiin kuuluvat vastaajat ottivat itse selvää raha-asioista aikuisena.

Saara Kähkönen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Lapsuuden rahakasvatuksen yhteys aikuisiän kulutustottumuksiin”.

Lähteet

Ahvenainen Annika ja Savela Iida 2020. Vanhempien antama talouskasvatus kotitalouksissa. Joensuu: Joensuun yliopisto, Pro gradu -tutkielma.

Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat. Linkki lähteeseen: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat Viitattu: 11.5.2021

Webley Paul, Burgoyne Carole B, E.G.Lea Stephen & Young Brian M. 2001. The Economic Psychology of Everyday Life. Psychology Press: Hove.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla