Siirry pääsisältöön

Talouskasvatus kotona ja koulussa

Nyky-yhteiskunnassa talousosaaminen on tärkeä taito. Talouskasvatuksen päämääränä on lisätä talousosaamista eli talouslukutaitoa. Talouslukutaidolla tarkoitetaan yksilöiden kykyä tehdä erilaisia taloudellisia valintoja. Erityisesti lasten ja nuorten talouskasvatukseen tulisi panostaa, sillä nuoret kokevat, että heille ei opeteta riittävästi taloustaitoja ja he kokevat tarvitsevansa apua raha-asioiden hoitamisessa. 

Peruskoulun tavoitteena on lisätä talousosaamista. Suomessa talouskasvatusta on upotettu useaan eri aineeseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tavoitteena on esimerkiksi oman talouden hallitseminen ja suunnitteleminen, kannustaminen raha-asioissa kohtuullisuuteen, jakamiseen ja säästämiseen. (Opetushallitus 2014, 22.) Kaikki eivät saa kotonaan riittävää talouskasvatusta, kun taas peruskoulu tavoittaa koko ikäryhmän. Todennäköisesti lapsen ensimmäinen kosketus talouteen tapahtuu kauppareissulla ostoskärryissä istuessa. Siellä lapsi näkee erilaisia tuotteita eri värisissä ja muotoisissa pakkauksissa. (Webley, Burgoyne, Lea & Young 2001, 20, 23.) Talouskasvatuksen toteutus vaihtelee paljon perheiden välillä. Vanhempien taloudelliset käyttäytymismallit voivat periytyä lapsille niin hyvässä kuin pahassa. (Ahvenainen & Savela 2020, 18.)

Tutkin pro gradu -tutkielmassani yhteyttä lapsuuden rahakasvatuksen ja aikuisiän kulutustottumusten välillä. Keräsin aineiston kyselylomakkeella, jonka julkaisin Facebook-ryhmässä. Kyselyyn vastanneet olivat täysi-ikäisiä. Aineisto kerättiin muistelemalla lapsuuden rahakasvatusta ja nykyhetken kulutustottumuksia. Kyselylomake oli jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa selvitin vastaajan taustatietoja. Toisessa osiossa muisteltiin lapsuuden ja nuoruuden rahakasvatusta ja yleisesti raha-asioita. Kolmannessa osiossa kysymykset koskettivat nykyhetken rahankäyttötottumuksia, kuten kuluttamista ja säästämistä. Kyselylomake sisälsi muutaman avoimen kysymyksen lisäksi monivalintakysymyksiä. Toteutin tutkielman hyödyntäen sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että ainoastaan alle kymmenesosa koki saaneensa talouskasvatusta koulussa. Koulussa oli opetettu muun muassa suunnitelmallisuudesta, hyvästä taloudenpidosta ja säästämisestä. Mielestäni on huolestuttavaa, että näin harva koki saaneensa talouskasvatusta koulussa. Onneksi nykyisessä opetussuunnitelmassa on säädelty tarkat tavoitteet talouskasvatuksen osalta. Oletan, että tulokset voisivat olla tältä osin erilaiset, mikäli tutkimus toteutettaisiin uudelleen vuosien päästä.

Lapsuudenkodissa annettiin paljon vinkkejä raha-asioissa. Kotona puhuttiin muun muassa säästämisestä ja sijoittamisesta. Esimerkiksi noin puolelle vastaajista oli kerrottu säästämisestä yllättäviä menoja varten ja sijoittamisesta taas oli kerrottu noin kymmenesosalle vastaajista. Vanhempien rahatavat periytyivät shoppailusta säästämiseen. Vanhemmat painottivat myös työnteon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa kuluttamisen ja säästämisen. Työtä tekemällä rahanarvo myös hyvin konkretisoituu. Lähes puolet vastaajista oli lapsena saanut viikkorahaa, jonka tarkoituksena on opettaa rahankäytön suunnitelmallisuutta. Viikkorahan antamista voidaan siis pitää osana rahakasvatusta. Myös poikkeuksia löytyi, sillä kaikissa perheissä ei puhuttu rahasta. Useat näihin perheisiin kuuluvat vastaajat ottivat itse selvää raha-asioista aikuisena.

Saara Kähkönen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Lapsuuden rahakasvatuksen yhteys aikuisiän kulutustottumuksiin”.

Lähteet

Ahvenainen Annika ja Savela Iida 2020. Vanhempien antama talouskasvatus kotitalouksissa. Joensuu: Joensuun yliopisto, Pro gradu -tutkielma.

Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat. Linkki lähteeseen: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat Viitattu: 11.5.2021

Webley Paul, Burgoyne Carole B, E.G.Lea Stephen & Young Brian M. 2001. The Economic Psychology of Everyday Life. Psychology Press: Hove.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...