Tiesitkö, että Suomen Puolustusvoimat työllistävät noin 12 500 työntekijää, joista noin kolmasosa on siviilejä? Suomen Puolustusvoimat on merkittävä valtionhallinnollinen työnantaja, joka tarjoaa haasteellisia ja monipuolisia työtehtäviä niin sotilas- kuin siviilihenkilöstölle ympäri Suomea (Puolustusvoimat 2021a). Puolustusvoimissa työskentelee noin 4000 siviilihenkilöä erilaisissa akateemisissa sekä ammatillisissa asiantuntijatehtävissä, jonka seurauksena siviilihenkilöstön tehtävien kirjo on laaja ja monipuolinen. (Puolustusvoimat 2021b.) Siviilihenkilöstön toiminta ja rooli tunnustetaan Puolustusvoimissa merkittäväksi voimavaraksi, mutta tästä huolimatta siviilihenkilöstön näkökulmia on tarkasteltu organisaation henkilöstöä koskevissa tutkimuksissa vähemmän kuin sotilashenkilöstön. Tämä tutkimuksellinen tarve herätti minussa mielenkiinnon ja päätin, että halua omalla tutkimustoiminnallani monipuolistaa Puolustusvoimien siviilihenkilöstöön kohdistuvaa tutkimustoimintaa.
Yhteiskunnan toimintaa on vuoden 2020 alusta lähtien vaikuttanut Kiinasta lähtöisin oleva koronavirus (Covid19), jonka maailman terveysjärjestö WHO on julistanut maailmanlaajuiseksi pandemiaksi (WHO 2020). Covid19-pandemia aiheutti keväällä 2020 maaliskuun alusta lähtien merkittäviä muutoksia myös Puolustusvoimien toimintaa esimerkiksi työskentelykulttuurin muutoksien myötä. Muutokset liittyivät muun muassa etätyön laajentumiseen, virkamatkustamisen merkittävään supistamiseen sekä kokousten ja koulutusten siirtämiseen virtuaaliseksi. (Puolustusvoimat 2021c.) Poikkeuksellisen pandemiatilanteen vuoksi Puolustusvoimien koko henkilöstölle tehtiin huhtikuun 2020 aikana työilmapiirikysely, jonka avulla haluttiin viipymättä selvittää henkilöstön jaksamista ja kykyä työskennellä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Poikkeuksellista pandemiatilannetta ja siitä seuranneita muutoksia voidaan pitää tilanteena, jossa organisaation lisäksi myös henkilöstöltä vaaditaan resilienssikykyä. Resilienssillä viitataan yleisesti organisaatioiden, yhteisöjen tai yksilöiden selviytymis- ja sopeutumiskykyyn (Webb 2013, 10). Resilienssiin liittyy myös ajatus vastoinkäymisistä toipumisesta ja muutoksiin sopeutumisesta (Poijula 2018, 18).
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksen oli selvittää millä tavoin Puolustusvoimien siviilihenkilöstön henkilökohtainen resilienssikykyä näyttäytyi kevään 2020 poikkeusaikana resilienssikykyä edistävien ja heikentävien tekijöiden näkökulmasta. Henkilökohtaisella resilienssikyvyllä tarkoitetaan yksilön kykyä kohdata vastoinkäymisiä, selviytyä vastoinkäymisten aiheuttamista muutoksista ja sopeutua tilanteeseen (Lipponen 2020, 20). Tutkielman aineisto on toteutettu osana Puolustusvoimien toimintakykyosaston toteuttamaa kevään 2020 kevennettyä työilmapiirikyselyä. Aineisto koostui neljästä avokysymyksestä, joihin vastanneiden lukumäärät vaihtelivat 1457 ja 1721 välillä. Tutkimuksen osallistuja olivat Puolustusvoimien siviilihenkilöstöön kuuluvia työntekijöitä. Tutkielma oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto analysoitiin 10 kategoriaan ja sen tavoitteena oli tunnistaa siviilihenkilöstön henkilökohtaista resilienssikykyä edistäviä sekä heikentäviä tekijöitä. Tutkielman tulokset luokiteltiin kahteen luokaan, joita olivat (1) henkilökohtaista resilienssikykyä edistävät tekijät ja (2) henkilökohtaista resilienssikykyä heikentävät tekijät. Tutkimusaineiston analysoinnissa, kategorisoinnissa ja luokittelussa käytettiin tukena Lee, Nam, Kim, Kim, Leen ym. (2013) luokittelujärjestelmää resilienssikykyä edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Yksilön resilienssiä edistäviä tekijöitä olivat itsetunto, optimismi, luottamus omiin kykyihin, tyytyväisyys elämään, sosiaalinen tuki ja positiivinen affekti. Resilienssikyvyn riskitekijöitä eli heikentäviä tekijöitä olivat masentuneisuus, ahdistuneisuus, koettu stressi ja negatiivinen affekti.
Tutkielman tulosten mukaan poikkeusolot ja työkulttuurin muutokset olivat Puolustusvoimien siviilihenkilöstön kokemusten mukaan merkittäviä, mutta siitä huolimatta muutoksista on selvitty pääsääntöisesti hyvin. Siviilihenkilöstö on kyennyt sopeutumaan, selviytymään ja toipumaan poikkeusoloista. Merkittävin tulos liittyy kuitenkin siihen, että kuvauksia resilienssiä edistävistä tekijöistä oli aineistossa määrällisesti huomattavasti enemmän kuin kuvauksia heikentävistä tekijöistä. Tulosten mukaan merkittävimmät henkilökohtaista resilienssikykyä edistävät tekijät olivat sosiaalinen tuki ja positiivinen affekti. Vastaavasti merkittävimmät henkilökohtaista resilienssikykyä heikentävät tekijät olivat koettu stressi ja negatiivinen affekti. Kokonaisuutena näyttää siltä, että siviilihenkilöstön resilienssikyky ilmenee hyvänä ja myös organisaatiossa on hyvät valmiudet kohdata erilaisia poikkeusoloja. Saatujen tutkimustulosten myötä toivon, että niin siviili- kuin sotilashenkilöstön resilienssikykyyn kiinnitettäisiin jatkossa enemmän huomiota ja resilinessikyvyn kehittämiseen tarjottaisiin mahdollisuuksien mukaan tukea ja koulutusta.
Laura Rajaniemi
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” Henkilökohtaista resilienssikykyä edistävät ja heikentävät tekijät kevään 2020 poikkeusaikana – Tutkimuksen kohteena Suomen Puolustusvoimien siviilihenkilöstö”.
LÄHTEET
Lee., J. H, Nam., S. K, Kim., A. R, Kim., B, Lee., M. Y., & Lee, S. M. 2013. Resilience: A meta-analytic approach. Journal of Counselling & Development 91(3), 269–279.
Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim.
Poijula, S. 2018. Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.
Puolustusvoimat 2021a. Työ ja koulutus.
https://puolustusvoimat.fi/tyo-ja-koulutus. (Luettu 20.5.2021.)
Puolustusvoimat 2021b. Tehtäviä siviileille ja sotilailla.
https://puolustusvoimat.fi/tehtavia-siviileille-ja-sotilaille. (Luettu 20.5.2021.)
Puolustusvoimat 2021c. Covid19 ja Puolustusvoimat.
https://puolustusvoimat.fi/covid-19. (Luettu 20.5.2021.)
Webb, L. 2013. Resilience: How to cope when everything around you keeps changing. United Kingdom: John Wiley & Sons.
WHO 2020. WHO characterizes COVID-19 as a pandemic. https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019/events-as-they-happen. (Luettu 20.5.2021.)
Yhteiskunnan toimintaa on vuoden 2020 alusta lähtien vaikuttanut Kiinasta lähtöisin oleva koronavirus (Covid19), jonka maailman terveysjärjestö WHO on julistanut maailmanlaajuiseksi pandemiaksi (WHO 2020). Covid19-pandemia aiheutti keväällä 2020 maaliskuun alusta lähtien merkittäviä muutoksia myös Puolustusvoimien toimintaa esimerkiksi työskentelykulttuurin muutoksien myötä. Muutokset liittyivät muun muassa etätyön laajentumiseen, virkamatkustamisen merkittävään supistamiseen sekä kokousten ja koulutusten siirtämiseen virtuaaliseksi. (Puolustusvoimat 2021c.) Poikkeuksellisen pandemiatilanteen vuoksi Puolustusvoimien koko henkilöstölle tehtiin huhtikuun 2020 aikana työilmapiirikysely, jonka avulla haluttiin viipymättä selvittää henkilöstön jaksamista ja kykyä työskennellä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Poikkeuksellista pandemiatilannetta ja siitä seuranneita muutoksia voidaan pitää tilanteena, jossa organisaation lisäksi myös henkilöstöltä vaaditaan resilienssikykyä. Resilienssillä viitataan yleisesti organisaatioiden, yhteisöjen tai yksilöiden selviytymis- ja sopeutumiskykyyn (Webb 2013, 10). Resilienssiin liittyy myös ajatus vastoinkäymisistä toipumisesta ja muutoksiin sopeutumisesta (Poijula 2018, 18).
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksen oli selvittää millä tavoin Puolustusvoimien siviilihenkilöstön henkilökohtainen resilienssikykyä näyttäytyi kevään 2020 poikkeusaikana resilienssikykyä edistävien ja heikentävien tekijöiden näkökulmasta. Henkilökohtaisella resilienssikyvyllä tarkoitetaan yksilön kykyä kohdata vastoinkäymisiä, selviytyä vastoinkäymisten aiheuttamista muutoksista ja sopeutua tilanteeseen (Lipponen 2020, 20). Tutkielman aineisto on toteutettu osana Puolustusvoimien toimintakykyosaston toteuttamaa kevään 2020 kevennettyä työilmapiirikyselyä. Aineisto koostui neljästä avokysymyksestä, joihin vastanneiden lukumäärät vaihtelivat 1457 ja 1721 välillä. Tutkimuksen osallistuja olivat Puolustusvoimien siviilihenkilöstöön kuuluvia työntekijöitä. Tutkielma oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto analysoitiin 10 kategoriaan ja sen tavoitteena oli tunnistaa siviilihenkilöstön henkilökohtaista resilienssikykyä edistäviä sekä heikentäviä tekijöitä. Tutkielman tulokset luokiteltiin kahteen luokaan, joita olivat (1) henkilökohtaista resilienssikykyä edistävät tekijät ja (2) henkilökohtaista resilienssikykyä heikentävät tekijät. Tutkimusaineiston analysoinnissa, kategorisoinnissa ja luokittelussa käytettiin tukena Lee, Nam, Kim, Kim, Leen ym. (2013) luokittelujärjestelmää resilienssikykyä edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Yksilön resilienssiä edistäviä tekijöitä olivat itsetunto, optimismi, luottamus omiin kykyihin, tyytyväisyys elämään, sosiaalinen tuki ja positiivinen affekti. Resilienssikyvyn riskitekijöitä eli heikentäviä tekijöitä olivat masentuneisuus, ahdistuneisuus, koettu stressi ja negatiivinen affekti.
Tutkielman tulosten mukaan poikkeusolot ja työkulttuurin muutokset olivat Puolustusvoimien siviilihenkilöstön kokemusten mukaan merkittäviä, mutta siitä huolimatta muutoksista on selvitty pääsääntöisesti hyvin. Siviilihenkilöstö on kyennyt sopeutumaan, selviytymään ja toipumaan poikkeusoloista. Merkittävin tulos liittyy kuitenkin siihen, että kuvauksia resilienssiä edistävistä tekijöistä oli aineistossa määrällisesti huomattavasti enemmän kuin kuvauksia heikentävistä tekijöistä. Tulosten mukaan merkittävimmät henkilökohtaista resilienssikykyä edistävät tekijät olivat sosiaalinen tuki ja positiivinen affekti. Vastaavasti merkittävimmät henkilökohtaista resilienssikykyä heikentävät tekijät olivat koettu stressi ja negatiivinen affekti. Kokonaisuutena näyttää siltä, että siviilihenkilöstön resilienssikyky ilmenee hyvänä ja myös organisaatiossa on hyvät valmiudet kohdata erilaisia poikkeusoloja. Saatujen tutkimustulosten myötä toivon, että niin siviili- kuin sotilashenkilöstön resilienssikykyyn kiinnitettäisiin jatkossa enemmän huomiota ja resilinessikyvyn kehittämiseen tarjottaisiin mahdollisuuksien mukaan tukea ja koulutusta.
Laura Rajaniemi
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” Henkilökohtaista resilienssikykyä edistävät ja heikentävät tekijät kevään 2020 poikkeusaikana – Tutkimuksen kohteena Suomen Puolustusvoimien siviilihenkilöstö”.
LÄHTEET
Lee., J. H, Nam., S. K, Kim., A. R, Kim., B, Lee., M. Y., & Lee, S. M. 2013. Resilience: A meta-analytic approach. Journal of Counselling & Development 91(3), 269–279.
Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim.
Poijula, S. 2018. Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.
Puolustusvoimat 2021a. Työ ja koulutus.
https://puolustusvoimat.fi/tyo-ja-koulutus. (Luettu 20.5.2021.)
Puolustusvoimat 2021b. Tehtäviä siviileille ja sotilailla.
https://puolustusvoimat.fi/tehtavia-siviileille-ja-sotilaille. (Luettu 20.5.2021.)
Puolustusvoimat 2021c. Covid19 ja Puolustusvoimat.
https://puolustusvoimat.fi/covid-19. (Luettu 20.5.2021.)
Webb, L. 2013. Resilience: How to cope when everything around you keeps changing. United Kingdom: John Wiley & Sons.
WHO 2020. WHO characterizes COVID-19 as a pandemic. https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019/events-as-they-happen. (Luettu 20.5.2021.)
Kommentit
Lähetä kommentti