Liikunnan oppilasarvioinnin sisällöt ovat kokeneet muutoksia viime vuosikymmenten aikana, mikä herättää keskustelua opettajakunnassa. Pohdintaan nousee yleensä moninaiset näkökulmat arvioinnin toimivuudesta käytännön työssä. Liikunnan suurimpana tehtävänä oppiaineena on innostaa oppilaita liikuntaa kohtaan ja ohjata heitä kohti liikunnallista elämäntapaa. Täten onkin mielenkiintoista pohtia, millä tavoilla liikunnan oppilasarviointi pystyisi tukemaan tätä oppiaineen tärkeintä tehtävää.
Liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta on tärkeää, että oppilaat tiedostaisivat oman yksilöllisen liikuntasuhteensa. Liikuntasuhde kuvaa yksilön suhtautumista ja merkitysten antamista liikunnan maailmaa kohtaan (ks. Koski 2004). Liikuntasuhteen muovautuminen alkaa jo varhaislapsuudessa, ja se rakentuu ihmisen koko elinkaaren aikana. Yksilön liikuntasuhde sisältää konkreettisten liikuntakokemuksien lisäksi arvolatauksia liikuntaa ja sen sosiokulttuurista maailmaa kohtaan (ks. Kunnari 2011, 148). Oppilaan asennoituminen liikuntaa kohtaan heijastuu hänen liikunnalliseen aktiivisuuteensa aikuisiällä. Tämän takia koimme aiheen tutkimisen arvoiseksi varsinkin, kun aihealueesta ei ole aiempaa tutkitustietoa.
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme opettajien käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnista ja sen roolia oppilaiden yksilöllisten liikuntasuhteiden muovautumisessa. Keräsimme aineistomme tekemällä teemahaastatteluja keväällä 2020. Teemahaastattelu avasi niitä näkemyksiä, joita opettajilla oli liikunnan oppilasarvioinnista ja liikuntasuhteesta.
Liikunnan oppilasarvioinnin muutokset on otettu ristiriitaisesti vastaan. Nykyinen oppilasarviointi saa osakseen kritiikkiä sen konkreettisuuden ja selkeiden arvioinnin raamien puuttumisen vuoksi. Tästä seuraa tasapuolisen arvioinnin toteuttamisen haaste.
Nykyistä oppilasarviointia myös puolustetaan sillä, että sen avulla voidaan toteuttaa monipuolista ja erilaiset oppijat huomioivaa arviointia. Nykyisillä arviointimenetelmillä, esimerkiksi arviointikeskustelujen käytöllä, voidaan tarjota tarkkaa kuvaa oppilaille heidän osaamisestaan ja kehittymisestään. Samalla voidaan myös tukea oppilaan positiivista suhtautumista liikuntaa kohtaan.
Olemme luonnollisesti kiinnostuneita koulun ja arvioinnin merkityksestä oppilaan liikuntasuhteen muovautumisessa. Koulu pystyy vaikuttamaan oppilaiden suhtautumiseen liikuntaa kohtaan esimerkiksi siten, millaisia toimintatapoja opettaja valitsee liikuntatunneille. Oppilaiden osallistaminen ja opetuksen eriyttäminen tarjoavat oppilaille paljon kokemuksia liikunnasta ja mahdollisuuden kokeilla erilaisia liikuntalajeja omalla tavallaan. Näin koulu pystyy kartuttamaan oppilaiden liikuntapääomaa, mikä on yksi liikuntasuhteeseen vaikuttavista osatekijöistä (ks. Kunnari 2011, 148–149).
Arvioinnin vaikutus oppilaan liikuntasuhteeseen on merkittävä. Hyvä arviointitulos kannustaa oppilasta liikkumiseen, kun taas heikko arvosana heikentää oppilaan käsitystä itsestään liikkujana. Arvioinnin tehtävä on isompi kuin pelkkä raa´an numeron antaminen ja oppilaiden luokittelun tekeminen. Laadukkaasti toteutettu arviointi antaa oppilaalle tarkan kuvan hänen omista liikunnallisista vahvuuksistaan ja kehittämiskohteistaan. Tämän lisäksi arviointi tarjoaa oppilaalle työkaluja oman liikunnallisuutensa kehittämiseksi.
Liikunnan oppilasarvioinnin tehtävään peilaten koululiikunnan numeroarvioinnin tarpeellisuus jakaa mielipiteitä. Liikunnan oppiaineen merkityksen pelätään vähenevän, jos liikunta poistuisi numeroarvioinnin piiristä. Liikunnan arvosana koetaan haastavaksi liikuntasuhteen kehittymisen kannalta, koska huono arvosana liikunnasta voi vaikuttaa oppilaan suhtautumiseen liikuntaa kohtaan negatiivisesti. Tämä taas saattaa passivoida oppilasta liikunnan suhteen, jolloin liikunnallinen elämäntapa ei pääse kehittymään. Formatiivinen arviointi ja ennen kaikkea liikuntatuntien aikainen palaute oppilaalle koetaan paljon merkityksellisemmäksi oppilaan liikuntasuhteen muovautumisen kannalta kuin liikunnan numeroarvosana.
Matti Kahilainen & Tuomas Mäkinen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ”Saatais vähän paremmaks sitä fiilistä lasten liikkumisen osalta … kylmistä numeroista pelkästään on tultu vähän parempaan suuntaan… Oppilasarvioinnin rooli liikuntasuhteen muovautumisessa.”
Lähteet:
Koski P. 2004. Liikuntasuhde – Liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Teoksessa: Ilmanen, K. (toim.) 2004. Pelit ja kentät: kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kunnari, A. 2011. Liikuntapääoma ja holistinen ihmiskäsitys liikuntaa opettavan työssä. Väitöskirja. Lapin yliopisto.
Liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta on tärkeää, että oppilaat tiedostaisivat oman yksilöllisen liikuntasuhteensa. Liikuntasuhde kuvaa yksilön suhtautumista ja merkitysten antamista liikunnan maailmaa kohtaan (ks. Koski 2004). Liikuntasuhteen muovautuminen alkaa jo varhaislapsuudessa, ja se rakentuu ihmisen koko elinkaaren aikana. Yksilön liikuntasuhde sisältää konkreettisten liikuntakokemuksien lisäksi arvolatauksia liikuntaa ja sen sosiokulttuurista maailmaa kohtaan (ks. Kunnari 2011, 148). Oppilaan asennoituminen liikuntaa kohtaan heijastuu hänen liikunnalliseen aktiivisuuteensa aikuisiällä. Tämän takia koimme aiheen tutkimisen arvoiseksi varsinkin, kun aihealueesta ei ole aiempaa tutkitustietoa.
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme opettajien käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnista ja sen roolia oppilaiden yksilöllisten liikuntasuhteiden muovautumisessa. Keräsimme aineistomme tekemällä teemahaastatteluja keväällä 2020. Teemahaastattelu avasi niitä näkemyksiä, joita opettajilla oli liikunnan oppilasarvioinnista ja liikuntasuhteesta.
Liikunnan oppilasarvioinnin muutokset on otettu ristiriitaisesti vastaan. Nykyinen oppilasarviointi saa osakseen kritiikkiä sen konkreettisuuden ja selkeiden arvioinnin raamien puuttumisen vuoksi. Tästä seuraa tasapuolisen arvioinnin toteuttamisen haaste.
Nykyistä oppilasarviointia myös puolustetaan sillä, että sen avulla voidaan toteuttaa monipuolista ja erilaiset oppijat huomioivaa arviointia. Nykyisillä arviointimenetelmillä, esimerkiksi arviointikeskustelujen käytöllä, voidaan tarjota tarkkaa kuvaa oppilaille heidän osaamisestaan ja kehittymisestään. Samalla voidaan myös tukea oppilaan positiivista suhtautumista liikuntaa kohtaan.
Olemme luonnollisesti kiinnostuneita koulun ja arvioinnin merkityksestä oppilaan liikuntasuhteen muovautumisessa. Koulu pystyy vaikuttamaan oppilaiden suhtautumiseen liikuntaa kohtaan esimerkiksi siten, millaisia toimintatapoja opettaja valitsee liikuntatunneille. Oppilaiden osallistaminen ja opetuksen eriyttäminen tarjoavat oppilaille paljon kokemuksia liikunnasta ja mahdollisuuden kokeilla erilaisia liikuntalajeja omalla tavallaan. Näin koulu pystyy kartuttamaan oppilaiden liikuntapääomaa, mikä on yksi liikuntasuhteeseen vaikuttavista osatekijöistä (ks. Kunnari 2011, 148–149).
Arvioinnin vaikutus oppilaan liikuntasuhteeseen on merkittävä. Hyvä arviointitulos kannustaa oppilasta liikkumiseen, kun taas heikko arvosana heikentää oppilaan käsitystä itsestään liikkujana. Arvioinnin tehtävä on isompi kuin pelkkä raa´an numeron antaminen ja oppilaiden luokittelun tekeminen. Laadukkaasti toteutettu arviointi antaa oppilaalle tarkan kuvan hänen omista liikunnallisista vahvuuksistaan ja kehittämiskohteistaan. Tämän lisäksi arviointi tarjoaa oppilaalle työkaluja oman liikunnallisuutensa kehittämiseksi.
Liikunnan oppilasarvioinnin tehtävään peilaten koululiikunnan numeroarvioinnin tarpeellisuus jakaa mielipiteitä. Liikunnan oppiaineen merkityksen pelätään vähenevän, jos liikunta poistuisi numeroarvioinnin piiristä. Liikunnan arvosana koetaan haastavaksi liikuntasuhteen kehittymisen kannalta, koska huono arvosana liikunnasta voi vaikuttaa oppilaan suhtautumiseen liikuntaa kohtaan negatiivisesti. Tämä taas saattaa passivoida oppilasta liikunnan suhteen, jolloin liikunnallinen elämäntapa ei pääse kehittymään. Formatiivinen arviointi ja ennen kaikkea liikuntatuntien aikainen palaute oppilaalle koetaan paljon merkityksellisemmäksi oppilaan liikuntasuhteen muovautumisen kannalta kuin liikunnan numeroarvosana.
Matti Kahilainen & Tuomas Mäkinen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ”Saatais vähän paremmaks sitä fiilistä lasten liikkumisen osalta … kylmistä numeroista pelkästään on tultu vähän parempaan suuntaan… Oppilasarvioinnin rooli liikuntasuhteen muovautumisessa.”
Lähteet:
Koski P. 2004. Liikuntasuhde – Liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Teoksessa: Ilmanen, K. (toim.) 2004. Pelit ja kentät: kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kunnari, A. 2011. Liikuntapääoma ja holistinen ihmiskäsitys liikuntaa opettavan työssä. Väitöskirja. Lapin yliopisto.
Kommentit
Lähetä kommentti