Siirry pääsisältöön

Noviisina arvioimassa oppimista

Opettajan uran ensimmäiset vuodet ovat usein monella tapaa hyvin haastavia ja suuntaa antavia. Opiskeluajan taakse jäänyt vapaus ja työelämään siirtyminen tuovat mukanaan suuren ammatillisen vastuun, joka Tynjälän ja Heikkisen (2011, 12) mukaan näyttäytyy yhtä laajana riippumatta opettajan työuran kestosta. Uransa alkuvaiheessa oleva noviisiopettaja rakentaa omaa opettajuuttaan ja hyödyntää luokanopettajakoulutuksesta saatuja tietoja toimiessaan käytännön työelämässä. Opettajan työuran jatkumisen kannalta merkityksellisenä tekijänä voidaan nähdä koulutuksesta saatujen valmiuksien vastaavuus työelämän tarpeisiin nähden. Opettajan ammatillista osaamista voidaan tarkastella prosessimallin pohjalta, jossa yhtenä osaamisalueena on pedagoginen osaaminen (Metsäpelto, Poikkeus, Heikkilä, Heikkinen-Jokilahti, Husu, Laine, Lappalainen, Lähteenmäki, Mikkilä-Erdmann, & Warinowski 2020). Tämä alue sisältää muun muassa arviointiin liittyvän osaamisen (Metsäpelto ym. 2020), joka Hildenin (2016, 211) mukaan onkin olennainen osa opettajan arkea. Arvioinnin ja siihen liittyvien käsitteiden voidaan kuitenkin katsoa olevan niin moninaisia, että jopa tutkijat sekä kentällä työskentelevät opettajat kokevat ne haastaviksi (Atjonen, Laivamaa, Levonen, Orell, Saari, Sulonen, Tamm, Kamppi, Rumpu, Hietala & Immonen 2019, 30). Arvioinnin laajuudesta johtuen, tutkielmamme pääpaino on oppimisen arvioinnissa, joka Opetushallituksen (2020a, 2; 2020b) mukaan toimii yhtenä arvioinnin neljästä kohteesta.

Pro gradu -tutkielmassamme (2021) tutkimme noviisiopettajien kokemuksia Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen tarjoamista oppimisen arvioinnin valmiuksista. Tutkimuskysymyksemme olivat: Millaisia oppimisen arvioinnin valmiuksia noviisiopettajat kokevat saaneensa luokanopettajakoulutuksesta? Miten noviisiopettaja itse ymmärtää oppilaan oppimisen arvioinnin? Millä tavoin noviisiopettaja toteuttaa oppimisen arviointia omassa työssään? Miten koulutuksesta saadut oppimisen arvioinnin valmiudet ovat vastanneet työelämän tarpeisiin? Käytimme tutkielmassamme fenomenografista tutkimusotetta, joka soveltui hyvin noviisiopettajien yksilöllisten näkemysten tutkimiseen.Keräsimme tutkimusaineiston Teams-alustalla käytyjen teemahaastatteluiden avulla kevättalvella 2021. Aineisto koostui 11 Lapin yliopistosta vuosien 2018 - 2020 välisenä aikana valmistuneiden opettajien vastauksista. Analysoimme aineiston fenomenografista analyysia käyttäen, nelivaiheisesti.

Tutkielmamme tulokset osoittivat oppimisen arvioinnin herättävän paljon tunteita noviisiopettajissa. Kielteisiä tunteita aiheuttivat muun muassa arvioinnin kauaskantoisten seurauksien tiedostaminen, opettajan ammatillinen vallankäyttö sekä negatiivisten palautteiden ja heränneen huolen kertominen oppilaalle tai tämän huoltajille. Lisäksi opettajat saattoivat pelätä lapsen “menevän rikki” antamastaan palautteesta. Myönteisiä tunteita puolestaan koettiin esimerkiksi oppimisen arvioinnin avulla saadusta, opettajan työtä kehittävästä palautteesta sekä mahdollisuuksista havaita konkreettisesti oppilaan oppimista. Yleisesti oppimisen arviointi koettiin haastavaksi ja monelle termin määrittely tuotti vaikeuksia. Suuri osa vastaajista mainitsi oppimisen arvioinnin toteuttamisesta puhuessaan kokeet ja muut kirjalliset tuotokset. Lisäksi monet mainitsivat itse- ja vertaisarvioinnin käytöstä sekä dokumentoinnin riittävään määrään liittyvistä ajatuksista.

Valmiudet toteuttaa oppimisen arviointia koettiin tasaisesti vastaajien kesken sekä riittäviksi että riittämättömiksi. Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen rooli valmiuksien tarjoajana koettiin yllättävän pieneksi, mutta valmiuksia tarjonneista opintokokonaisuuksista puhuttaessa esiin nousivat monialaiset opinnot, harjoittelut sekä sivuaineet. Opettajat kokivat saaneensa eniten oppimisen arviointiin tarvittavia valmiuksia liikunnan, erityispedagogiikan sekä käsityön sivuaineista. Lisäksi itseopiskelulla ja kollegojen antamalla avulla ja tuella nähtiin olevan suuri merkitys noviisiopettajan valmiuksien edistämisessä. Luokanopettajakoulutukselta kaivattiin selkeästi eniten konkretian lisäämistä ja syvempää yhteyttä työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin.

Luokanopettajakoulutuksen tulevaisuudelta toivoisimme tämän tutkimuksen ja aiemman kirjallisuuden pohjalta entistä tasapuolisempaa ja monipuolisempaa valmiuksien tarjoamista, jotta jokaisella koulutuksen käyneellä olisi valitsemistaan sivuaineista ja muista opintokokonaisuuksista huolimatta yhtäläiset lähtökohdat toteuttaa laadukasta oppimisen arviointia myös kentällä. Oppimisen arvioinnin -käsitteen moninaiseen määrittelyihin vedoten, toivoisimme Opetushallitukselta tarkempia ja konkreettisempia ohjeistuksia sen toteuttamiseen. Lisäksi näemme tarpeelliseksi koulujen arviointikulttuurin yhtenäistämisen, lisäkoulutuksen mahdollistamisen sekä työyhteisön tarjoaman tuen ja avun erityisesti noviisivaiheessa olevalle luokanopettajalle.













Emilia Lager ja Laura Laitinen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ”Yritä, erehdy, testaa, kokeile, kysy kollegoilta!” Lapin yliopiston luokanopettajankoulutuksen antamat valmiudet oppimisen arviointiin noviisiopettajien näkökulmista.

Lähteet

Atjonen, Päivi; Laivamaa, Heikki; Levonen, Anne; Orell, Sirpa; Saari, Mikko; Sulonen, Katriina; Tamm, Marja; Kamppi, Päivi; Rumpu, Niina; Hietala, Risto & Immonen, Jaakko 2019. ”ETTÄ TIETÄÄ MISSÄ ON MENOSSA” Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI. Punamusta Oy. Tampere.

Hilden, Raili 2016. Kokeita vai ei. Teoksessa Cantell, Hannele & Arto Kallioniemi (toim.) Kansankynttilä keinulaidalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? PS-kustannus. Bookwell Oy. Juva, s. 195 - 214.

Metsäpelto, Ritva-Leena; Poikkeus, Anna-Maija; Heikkinen-Jokilahti, Kirsi; Husu, Jukka; Laine, Anu; Lappalainen, Kristiina; Lähteenmäki, Marko; Mikkilä-Erdmann, Mirjamaija 6 Wainoowski, Anu 2020. Conceptual Framework of Teaching Quality: A Multidimensional Adapted Process Model of Teaching. OVET Project Working Paper 21.2.2020. Saatavilla www-muodossa: https://psyarxiv.com/52tcv. (Luettu 12.5.2021.)

Opetushallitus 2020a. Oppilaan osaamisen ja oppimisen arviointi perusopetuksessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen-arviointiluku-10-2-2020_2.pdf. (Luettu 12.5.2021.)

Opetushallitus 10.2.2020b. Tiedote: Opetushallitus yhdenmukaistaa arviointia peruskouluissa - tavoitteena oppilaiden yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetushallitus-yhdenmukaistaa-arviointia-peruskouluissa-tavoitteena-oppilaiden. (Luettu 12.5.2021.)

Tynjälä, Päivi. & Heikkinen, Hannu. 2011. Beginning teachers’ transition to working life: Theoretical perspectives and best practices. Zeitschrift für Erziehungswissenshaft 14 (1). s. 11–33.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...