Opettajan uran ensimmäiset vuodet ovat usein monella tapaa hyvin haastavia ja suuntaa antavia. Opiskeluajan taakse jäänyt vapaus ja työelämään siirtyminen tuovat mukanaan suuren ammatillisen vastuun, joka Tynjälän ja Heikkisen (2011, 12) mukaan näyttäytyy yhtä laajana riippumatta opettajan työuran kestosta. Uransa alkuvaiheessa oleva noviisiopettaja rakentaa omaa opettajuuttaan ja hyödyntää luokanopettajakoulutuksesta saatuja tietoja toimiessaan käytännön työelämässä. Opettajan työuran jatkumisen kannalta merkityksellisenä tekijänä voidaan nähdä koulutuksesta saatujen valmiuksien vastaavuus työelämän tarpeisiin nähden. Opettajan ammatillista osaamista voidaan tarkastella prosessimallin pohjalta, jossa yhtenä osaamisalueena on pedagoginen osaaminen (Metsäpelto, Poikkeus, Heikkilä, Heikkinen-Jokilahti, Husu, Laine, Lappalainen, Lähteenmäki, Mikkilä-Erdmann, & Warinowski 2020). Tämä alue sisältää muun muassa arviointiin liittyvän osaamisen (Metsäpelto ym. 2020), joka Hildenin (2016, 211) mukaan onkin olennainen osa opettajan arkea. Arvioinnin ja siihen liittyvien käsitteiden voidaan kuitenkin katsoa olevan niin moninaisia, että jopa tutkijat sekä kentällä työskentelevät opettajat kokevat ne haastaviksi (Atjonen, Laivamaa, Levonen, Orell, Saari, Sulonen, Tamm, Kamppi, Rumpu, Hietala & Immonen 2019, 30). Arvioinnin laajuudesta johtuen, tutkielmamme pääpaino on oppimisen arvioinnissa, joka Opetushallituksen (2020a, 2; 2020b) mukaan toimii yhtenä arvioinnin neljästä kohteesta.
Pro gradu -tutkielmassamme (2021) tutkimme noviisiopettajien kokemuksia Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen tarjoamista oppimisen arvioinnin valmiuksista. Tutkimuskysymyksemme olivat: Millaisia oppimisen arvioinnin valmiuksia noviisiopettajat kokevat saaneensa luokanopettajakoulutuksesta? Miten noviisiopettaja itse ymmärtää oppilaan oppimisen arvioinnin? Millä tavoin noviisiopettaja toteuttaa oppimisen arviointia omassa työssään? Miten koulutuksesta saadut oppimisen arvioinnin valmiudet ovat vastanneet työelämän tarpeisiin? Käytimme tutkielmassamme fenomenografista tutkimusotetta, joka soveltui hyvin noviisiopettajien yksilöllisten näkemysten tutkimiseen.Keräsimme tutkimusaineiston Teams-alustalla käytyjen teemahaastatteluiden avulla kevättalvella 2021. Aineisto koostui 11 Lapin yliopistosta vuosien 2018 - 2020 välisenä aikana valmistuneiden opettajien vastauksista. Analysoimme aineiston fenomenografista analyysia käyttäen, nelivaiheisesti.
Tutkielmamme tulokset osoittivat oppimisen arvioinnin herättävän paljon tunteita noviisiopettajissa. Kielteisiä tunteita aiheuttivat muun muassa arvioinnin kauaskantoisten seurauksien tiedostaminen, opettajan ammatillinen vallankäyttö sekä negatiivisten palautteiden ja heränneen huolen kertominen oppilaalle tai tämän huoltajille. Lisäksi opettajat saattoivat pelätä lapsen “menevän rikki” antamastaan palautteesta. Myönteisiä tunteita puolestaan koettiin esimerkiksi oppimisen arvioinnin avulla saadusta, opettajan työtä kehittävästä palautteesta sekä mahdollisuuksista havaita konkreettisesti oppilaan oppimista. Yleisesti oppimisen arviointi koettiin haastavaksi ja monelle termin määrittely tuotti vaikeuksia. Suuri osa vastaajista mainitsi oppimisen arvioinnin toteuttamisesta puhuessaan kokeet ja muut kirjalliset tuotokset. Lisäksi monet mainitsivat itse- ja vertaisarvioinnin käytöstä sekä dokumentoinnin riittävään määrään liittyvistä ajatuksista.
Valmiudet toteuttaa oppimisen arviointia koettiin tasaisesti vastaajien kesken sekä riittäviksi että riittämättömiksi. Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen rooli valmiuksien tarjoajana koettiin yllättävän pieneksi, mutta valmiuksia tarjonneista opintokokonaisuuksista puhuttaessa esiin nousivat monialaiset opinnot, harjoittelut sekä sivuaineet. Opettajat kokivat saaneensa eniten oppimisen arviointiin tarvittavia valmiuksia liikunnan, erityispedagogiikan sekä käsityön sivuaineista. Lisäksi itseopiskelulla ja kollegojen antamalla avulla ja tuella nähtiin olevan suuri merkitys noviisiopettajan valmiuksien edistämisessä. Luokanopettajakoulutukselta kaivattiin selkeästi eniten konkretian lisäämistä ja syvempää yhteyttä työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin.
Luokanopettajakoulutuksen tulevaisuudelta toivoisimme tämän tutkimuksen ja aiemman kirjallisuuden pohjalta entistä tasapuolisempaa ja monipuolisempaa valmiuksien tarjoamista, jotta jokaisella koulutuksen käyneellä olisi valitsemistaan sivuaineista ja muista opintokokonaisuuksista huolimatta yhtäläiset lähtökohdat toteuttaa laadukasta oppimisen arviointia myös kentällä. Oppimisen arvioinnin -käsitteen moninaiseen määrittelyihin vedoten, toivoisimme Opetushallitukselta tarkempia ja konkreettisempia ohjeistuksia sen toteuttamiseen. Lisäksi näemme tarpeelliseksi koulujen arviointikulttuurin yhtenäistämisen, lisäkoulutuksen mahdollistamisen sekä työyhteisön tarjoaman tuen ja avun erityisesti noviisivaiheessa olevalle luokanopettajalle.
Emilia Lager ja Laura Laitinen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ”Yritä, erehdy, testaa, kokeile, kysy kollegoilta!” Lapin yliopiston luokanopettajankoulutuksen antamat valmiudet oppimisen arviointiin noviisiopettajien näkökulmista.
Lähteet
Atjonen, Päivi; Laivamaa, Heikki; Levonen, Anne; Orell, Sirpa; Saari, Mikko; Sulonen, Katriina; Tamm, Marja; Kamppi, Päivi; Rumpu, Niina; Hietala, Risto & Immonen, Jaakko 2019. ”ETTÄ TIETÄÄ MISSÄ ON MENOSSA” Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI. Punamusta Oy. Tampere.
Hilden, Raili 2016. Kokeita vai ei. Teoksessa Cantell, Hannele & Arto Kallioniemi (toim.) Kansankynttilä keinulaidalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? PS-kustannus. Bookwell Oy. Juva, s. 195 - 214.
Metsäpelto, Ritva-Leena; Poikkeus, Anna-Maija; Heikkinen-Jokilahti, Kirsi; Husu, Jukka; Laine, Anu; Lappalainen, Kristiina; Lähteenmäki, Marko; Mikkilä-Erdmann, Mirjamaija 6 Wainoowski, Anu 2020. Conceptual Framework of Teaching Quality: A Multidimensional Adapted Process Model of Teaching. OVET Project Working Paper 21.2.2020. Saatavilla www-muodossa: https://psyarxiv.com/52tcv. (Luettu 12.5.2021.)
Opetushallitus 2020a. Oppilaan osaamisen ja oppimisen arviointi perusopetuksessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen-arviointiluku-10-2-2020_2.pdf. (Luettu 12.5.2021.)
Opetushallitus 10.2.2020b. Tiedote: Opetushallitus yhdenmukaistaa arviointia peruskouluissa - tavoitteena oppilaiden yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetushallitus-yhdenmukaistaa-arviointia-peruskouluissa-tavoitteena-oppilaiden. (Luettu 12.5.2021.)
Tynjälä, Päivi. & Heikkinen, Hannu. 2011. Beginning teachers’ transition to working life: Theoretical perspectives and best practices. Zeitschrift für Erziehungswissenshaft 14 (1). s. 11–33.
Pro gradu -tutkielmassamme (2021) tutkimme noviisiopettajien kokemuksia Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen tarjoamista oppimisen arvioinnin valmiuksista. Tutkimuskysymyksemme olivat: Millaisia oppimisen arvioinnin valmiuksia noviisiopettajat kokevat saaneensa luokanopettajakoulutuksesta? Miten noviisiopettaja itse ymmärtää oppilaan oppimisen arvioinnin? Millä tavoin noviisiopettaja toteuttaa oppimisen arviointia omassa työssään? Miten koulutuksesta saadut oppimisen arvioinnin valmiudet ovat vastanneet työelämän tarpeisiin? Käytimme tutkielmassamme fenomenografista tutkimusotetta, joka soveltui hyvin noviisiopettajien yksilöllisten näkemysten tutkimiseen.Keräsimme tutkimusaineiston Teams-alustalla käytyjen teemahaastatteluiden avulla kevättalvella 2021. Aineisto koostui 11 Lapin yliopistosta vuosien 2018 - 2020 välisenä aikana valmistuneiden opettajien vastauksista. Analysoimme aineiston fenomenografista analyysia käyttäen, nelivaiheisesti.
Tutkielmamme tulokset osoittivat oppimisen arvioinnin herättävän paljon tunteita noviisiopettajissa. Kielteisiä tunteita aiheuttivat muun muassa arvioinnin kauaskantoisten seurauksien tiedostaminen, opettajan ammatillinen vallankäyttö sekä negatiivisten palautteiden ja heränneen huolen kertominen oppilaalle tai tämän huoltajille. Lisäksi opettajat saattoivat pelätä lapsen “menevän rikki” antamastaan palautteesta. Myönteisiä tunteita puolestaan koettiin esimerkiksi oppimisen arvioinnin avulla saadusta, opettajan työtä kehittävästä palautteesta sekä mahdollisuuksista havaita konkreettisesti oppilaan oppimista. Yleisesti oppimisen arviointi koettiin haastavaksi ja monelle termin määrittely tuotti vaikeuksia. Suuri osa vastaajista mainitsi oppimisen arvioinnin toteuttamisesta puhuessaan kokeet ja muut kirjalliset tuotokset. Lisäksi monet mainitsivat itse- ja vertaisarvioinnin käytöstä sekä dokumentoinnin riittävään määrään liittyvistä ajatuksista.
Valmiudet toteuttaa oppimisen arviointia koettiin tasaisesti vastaajien kesken sekä riittäviksi että riittämättömiksi. Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen rooli valmiuksien tarjoajana koettiin yllättävän pieneksi, mutta valmiuksia tarjonneista opintokokonaisuuksista puhuttaessa esiin nousivat monialaiset opinnot, harjoittelut sekä sivuaineet. Opettajat kokivat saaneensa eniten oppimisen arviointiin tarvittavia valmiuksia liikunnan, erityispedagogiikan sekä käsityön sivuaineista. Lisäksi itseopiskelulla ja kollegojen antamalla avulla ja tuella nähtiin olevan suuri merkitys noviisiopettajan valmiuksien edistämisessä. Luokanopettajakoulutukselta kaivattiin selkeästi eniten konkretian lisäämistä ja syvempää yhteyttä työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin.
Luokanopettajakoulutuksen tulevaisuudelta toivoisimme tämän tutkimuksen ja aiemman kirjallisuuden pohjalta entistä tasapuolisempaa ja monipuolisempaa valmiuksien tarjoamista, jotta jokaisella koulutuksen käyneellä olisi valitsemistaan sivuaineista ja muista opintokokonaisuuksista huolimatta yhtäläiset lähtökohdat toteuttaa laadukasta oppimisen arviointia myös kentällä. Oppimisen arvioinnin -käsitteen moninaiseen määrittelyihin vedoten, toivoisimme Opetushallitukselta tarkempia ja konkreettisempia ohjeistuksia sen toteuttamiseen. Lisäksi näemme tarpeelliseksi koulujen arviointikulttuurin yhtenäistämisen, lisäkoulutuksen mahdollistamisen sekä työyhteisön tarjoaman tuen ja avun erityisesti noviisivaiheessa olevalle luokanopettajalle.
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ”Yritä, erehdy, testaa, kokeile, kysy kollegoilta!” Lapin yliopiston luokanopettajankoulutuksen antamat valmiudet oppimisen arviointiin noviisiopettajien näkökulmista.
Lähteet
Atjonen, Päivi; Laivamaa, Heikki; Levonen, Anne; Orell, Sirpa; Saari, Mikko; Sulonen, Katriina; Tamm, Marja; Kamppi, Päivi; Rumpu, Niina; Hietala, Risto & Immonen, Jaakko 2019. ”ETTÄ TIETÄÄ MISSÄ ON MENOSSA” Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI. Punamusta Oy. Tampere.
Hilden, Raili 2016. Kokeita vai ei. Teoksessa Cantell, Hannele & Arto Kallioniemi (toim.) Kansankynttilä keinulaidalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? PS-kustannus. Bookwell Oy. Juva, s. 195 - 214.
Metsäpelto, Ritva-Leena; Poikkeus, Anna-Maija; Heikkinen-Jokilahti, Kirsi; Husu, Jukka; Laine, Anu; Lappalainen, Kristiina; Lähteenmäki, Marko; Mikkilä-Erdmann, Mirjamaija 6 Wainoowski, Anu 2020. Conceptual Framework of Teaching Quality: A Multidimensional Adapted Process Model of Teaching. OVET Project Working Paper 21.2.2020. Saatavilla www-muodossa: https://psyarxiv.com/52tcv. (Luettu 12.5.2021.)
Opetushallitus 2020a. Oppilaan osaamisen ja oppimisen arviointi perusopetuksessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen-arviointiluku-10-2-2020_2.pdf. (Luettu 12.5.2021.)
Opetushallitus 10.2.2020b. Tiedote: Opetushallitus yhdenmukaistaa arviointia peruskouluissa - tavoitteena oppilaiden yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetushallitus-yhdenmukaistaa-arviointia-peruskouluissa-tavoitteena-oppilaiden. (Luettu 12.5.2021.)
Tynjälä, Päivi. & Heikkinen, Hannu. 2011. Beginning teachers’ transition to working life: Theoretical perspectives and best practices. Zeitschrift für Erziehungswissenshaft 14 (1). s. 11–33.
Kommentit
Lähetä kommentti