Siirry pääsisältöön

Kodin ja koulun välisen yhteistyön toteutuminen etäopetusjakson aikana keväällä 2020

Kodin ja koulun välistä yhteistyötä tapahtuu koulumaailmassa jatkuvasti. Kevät 2020 oli kuitenkin Suomen peruskouluille poikkeuksellista aikaa, kun koulut siirtyivät lyhyessä ajassa lähiopetuksesta etäopetukseen koronaviruksen (COVID-19) vuoksi. Opetuksen siirtyminen etäopetukseen asetti koulut ja kodit uuden tilanteen eteen, kun sekä opetus että kodin ja koulun välinen yhteistyö siirtyivät täysin etäyhteyksien varaan. Lähiopetuksessa kodin ja koulun välistä yhteistyötä tulisi tapahtua yhteistyön kunta-, koulu-, luokka ja oppilastasolla. Näillä tasoilla tulisi toteutua yhteistyön muodot, mitkä ovat oppilashuolto ja yhteydenpito. (Opetushallitus 2007; 2014, Metso 2013.) Kiinnostuimme siitä, miten lähiopetuksessa toteutuva yhteistyö muutti muotoaan etäopetuksessa, ja päätimmekin lähteä tutkimaan aihetta.

Pro gradu -tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää, miten kodin ja koulun välinen yhteistyö toteutui etäopetuksessa poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Tutkielmamme oli laadullinen tutkimus. Tutkimuskysymyksemme olivat: Miten kodin ja koulun välinen yhteistyö toteutui etäopetuksen aikana keväällä 2020 vanhempien näkökulmasta? Miten kodin ja koulun välinen yhteistyö toteutui etäopetuksen aikana keväällä 2020 opettajien näkökulmasta? Tutkimusaineistot keräsimme vuoden 2021 tammi- ja helmikuussa Webropol-kyselylomakkeilla. Kyselylomakkeita oli kaksi, joista toinen oli suunnattu opettajille ja toinen vanhemmille. Lopullinen tutkimusaineistomme koostui 9 opettajan ja 14 vanhemman avoimista vastauksista. Analysoimme aineistot teoriaohjaavan sisällön analyysin mukaisesti.

Tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien mukaan kodin ja koulun yhteistyötä etäopetusjakson aikana tapahtui vain yhteistyön oppilas- ja luokkatasoilla. Vanhempien mukaan yhteistyössä keskityttiin koulunkäynnin toteutumiseen ja kuulumisien vaihtamiseen. Vanhempien mukaan yhteistyötä ei tapahtunut yhteistyön koulu- ja kuntatasoilla lainkaan. Toisin sanoen vanhemmat eivät osallistuneet vanhempaintoimintaan eivätkä vanhempainiltoihin. Yhteistyön muodot toteutuivat vanhempien mielestä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Yhteyttä pidettiin eri yhteydenpitojärjestelmien avulla, joista vanhemmat kokivat parhaimmaksi WhatsApp-sovelluksen. Vanhemmat nostivat yhteistyön haasteeksi sen, että oppilashuollon palvelut eivät olleet saatavilla, vaikka niille olisi ollut tarvetta.

Myös opettajien mukaan yhteistyötä tapahtui vain yhteistyön oppilas- ja luokkatasoilla. Opettajien mukaan yhteistyössä keskityttiin lähinnä opettamiseen, ei niinkään yhteistyöhön. Parhaimmaksi yhteydenpitojärjestelmäksi opettajat kokivat Wilman ja puhelinkeskustelut. Oppilashuollon palveluihin pääsi opettajien mukaan opettajan tai vanhemman aloitteesta. Opettajien mukaan haasteina yhteistyössä olivat oppilaan tavoittaminen ja koulunkäynnistä huolehtiminen.

Sekä vanhemmat että opettajat kokivat etäopetusjakson aikana tapahtuneen yhteistyön erilaisena, kun sitä verrataan lähiopetuksessa tapahtuvaan yhteistyöhön. Etäopetusjakson aikana yhteistyössä keskityttiin arjen sujumiseen kotona. Tämä tarkoitti sitä, että kodin ja koulun välinen vuorovaikutus ilmeni lähinnä opetuksena ja sen järjestämisenä. Tämän vuoksi myös opettajien ja vanhempien roolit etäopetusjakson aikana muuttuivat. Opettajat välittivät tehtäviä oppilaille ja vanhemmat puolestaan joutuivat välillä toimimaan opettajina.

Tämä pro gradu -tutkielma oli pieni katsaus etäopetusjakson aikana tapahtuneeseen yhteistyöhön. Tutkielmamme osoittaa, että kodin ja koulun välinen yhteistyö tarvitsee selkeitä toimintamalleja, mitkä ohjaavat vanhempien ja opettajien toimintaa. Emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta on mahdollista, että etäopetuksesta tai hybridiopetuksesta tulee tulevaisuuden peruskouluun uusi normi. Tästä syystä kodin ja koulun välinen yhteistyö voi muuttaa muotoaan.

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Yhteistyö oli lopulta aika vähäistä, koska etäopetus oli lähinnä opetusta.” Kodin ja koulun välinen yhteistyö etäopetuksessa poikkeusolojen aikana keväällä 2020.

Siiri-Sofia Laitala & Sanni Nordberg

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Lähteet

Metso, T. 2013. Vanhemmat osallisina koulun arjessa. Teoksessa J. Helenius (toim.) Reissuvihkosta dialogiin – ideoita kodin ja koulun yhteistyöhön. 24–28. https://docplayer.fi/149933-Reissuvihkosta-dialogiin-ideoita-kodin-ja-koulun-yhteistyohon.html (Luettu 27.5.2021.)

Opetushallitus. 2007. Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön.
https://docplayer.fi/149896-Laatua-kodin-ja-koulun-yhteistyohon-opetushallitus.html. (Luettu 27.5.2021.)

Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (Luettu 27.5.2021.)









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla