Suomalaiset yliopisto-opiskelijat muodostavat entistä heterogeenisemman joukon ja opiskelijoiden elämäntilanteet ovat erilaisia. Opetuksen ja ohjauksen lähtökohtana on tunnistaa ja tunnustaa opiskelijoiden moninaisuus. Tuella ja huomioinnilla edesautetaan opiskelijan hyvinvointia ja opiskelukykyä. Opiskelijan elämäntilanteen huomiotta jättäminen voi johtaa opiskelijan kuormittumiseen ja opintojen keskeyttämiseen. (Huuhka 2020.)
Eläminen ja opiskelu yliopistopaikkakunnalla ei aina ole mahdollista tai mielekästä. Työn, perheen tai oman hyvinvoinnin vuoksi opiskelu toiselta paikkakunnalta käsin voi olla opiskelijalle parempi vaihtoehto. Opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet tulee ottaa huomioon yliopistojen toiminnassa ja opintojen suunnittelussa. Yliopistopaikkakunnan ulkopuolella asuvan ja sieltä käsin opintoja suorittavan opiskelijan kokemukset opiskelusta ja hyvinvoinnista ovat tärkeää tietoa yliopistoille esimerkiksi siitä, miten opinnot sujuvat ja miten opiskelijat jaksavat. Suurin osa opiskelijoista voi hyvin, mutta erityisesti psyykkinen oireilu on lisääntynyt 2000-luvun ajan (Kunttu, Pesonen & Saari 2017).
Pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää yliopistopaikkakunnan ulkopuolella asuvien perustutkinto-opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelusta ja hyvinvoinnista. Tutkimuksen kohderyhmää kutsuttiin etäisyysopiskelijoiksi (Ronkainen 2014). Etäisyysopiskelu ei ole tutkimuskentällä yleinen käsite, mutta halusin sitä käyttää, sillä se sopi parhaiten kuvailemaan tutkielmani aihetta. Liisa Ronkainen (2014) on kuvannut pro gradu -tutkielmassaan etäisyysopiskelua pitkän etäisyyden päässä opiskelupaikka-kunnalta tapahtuvaksi opiskeluksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa etäisyysopiskelulla tarkoitetaan yliopiston perustutkinto-ohjelmassa tapahtuvaa ja pääsääntöisesti lähiopetuksena järjestettävää opiskelua, johon opiskelija osallistuu yliopistopaikkakunnan ulkopuolelta käsin.
Tutkimuksen tavoitteena oli siis selvittää etäisyysopiskelijoiden yleisiä opiskelukokemuksia. Miten opinnot ovat sujuneet, onko etäisyysopiskelu vauhdittanut opintoja vai ovatko opinnot pitkittyneet? Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkielmassa oli etäisyysopiskelijoiden hyvinvointi. Miten etäisyysopiskelu on mahdollisesti vaikuttanut hyvinvointiin? Lisäksi minua kiinnosti selvittää, millaista etäisyysopiskelijoiden elämä on ja miksi he ovat päätyneet asumaan yliopistopaikkakunnan ulkopuolelle. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto kerättiin sähköpostihaastattelulla, johon osallistui yhteensä kuusi etäisyysopiskelijaa.
Etäisyysopiskelijat kokivat yliopisto-opiskelun sujuvan etäisyyden päästä, vaikka opiskelun koettiin muuttuneen paljon siitä, mitä se oli aikaa ennen etäisyysopiskelua. Etäisyysopiskelijat kokivat yliopisto-opiskelun olevan itsenäistä ja yksinäistä. Itseohjautuvuutta ja hyvän aikataulutuksen hallintaa korostettiin. Opiskelu koettiin myös tylsänä ja motivaatio-ongelmia ilmeni ajoittain. Etäisyysopiskelijat kaipasivat opiskelukavereita ja yliopistoympäristöä. Etäisyysopiskelu oli vaikuttanut eri tavalla etäisyysopiskelijoiden opintojen sujumiseen, toisilla etäisyysopiskelu oli vauhdittanut opintoja, toisilla opinnot olivat pitkittyneet. Suurin osa koki opiskelukykynsä hyväksi.
Yleisesti etäisyysopiskelijat kokivat oman hyvinvointinsa hyväksi. Huolestuttavaa oli etäisyysopiskelijoiden psyykkinen hyvinvointi. Lähes kaikki etäisyysopiskelijat raportoivat jostakin psyykkisen hyvinvoinnin ongelmasta ja etäisyysopiskelun nähtiin vaikuttaneen asiaan jonkin verran. Eniten koettiin jaksamisen ongelmia, väsymystä ja mielialan laskua. Etäisyysopiskelu oli vaikuttanut sosiaaliseen hyvinvointiin sekä positiivisesti että negatiivisesti: toisaalta sosiaalinen hyvinvointi koettiin paremmaksi, johon lähellä asuvilla läheisillä oli vaikutusta. Toisaalta olo oli yksinäinen, sillä aikaa vietettiin paljon yksin.
Etäisyysopiskelijat kuvailivat elämänsä olevan vapaata ja etäisyysopiskelun sopivan omaan elämäntilanteeseen. Työt, paremmat työmahdollisuudet ja paluu kotiseudulle osoittautuivat syiksi, miksi opiskelijat päätyivät asumaan yliopistopaikkakunnan ulko-puolelle.
Catrine Soini
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus pohjautuu pro gradu –tutkielmaan ”ELÄMÄÄ ETÄISYYSOPISKELIJANA - Yliopis-topaikkakunnan ulkopuolella asuvien yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja hyvinvoinnista”.
Lähteet
Huuhka, E. 2020. Miten huomioida opiskelijoiden moninaisuus? Teoksessa U. Klemola, H. Ikäheimo & T. Hämäläinen (toim.) OHO-opas: opiskelukykyä, hyvinvointia ja osalli-suutta korkeakouluihin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 23–27.
Kunttu, K., Pesonen, T. & Saari, J. 2017. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. Helsinki: YTHS.
Ronkainen Liisa (2014). Etäisyysopiskelu Lapin yliopistossa – Rovaniemen ulkopuolella asuvien opiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta. Pro gradu -tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Eläminen ja opiskelu yliopistopaikkakunnalla ei aina ole mahdollista tai mielekästä. Työn, perheen tai oman hyvinvoinnin vuoksi opiskelu toiselta paikkakunnalta käsin voi olla opiskelijalle parempi vaihtoehto. Opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet tulee ottaa huomioon yliopistojen toiminnassa ja opintojen suunnittelussa. Yliopistopaikkakunnan ulkopuolella asuvan ja sieltä käsin opintoja suorittavan opiskelijan kokemukset opiskelusta ja hyvinvoinnista ovat tärkeää tietoa yliopistoille esimerkiksi siitä, miten opinnot sujuvat ja miten opiskelijat jaksavat. Suurin osa opiskelijoista voi hyvin, mutta erityisesti psyykkinen oireilu on lisääntynyt 2000-luvun ajan (Kunttu, Pesonen & Saari 2017).
Pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää yliopistopaikkakunnan ulkopuolella asuvien perustutkinto-opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelusta ja hyvinvoinnista. Tutkimuksen kohderyhmää kutsuttiin etäisyysopiskelijoiksi (Ronkainen 2014). Etäisyysopiskelu ei ole tutkimuskentällä yleinen käsite, mutta halusin sitä käyttää, sillä se sopi parhaiten kuvailemaan tutkielmani aihetta. Liisa Ronkainen (2014) on kuvannut pro gradu -tutkielmassaan etäisyysopiskelua pitkän etäisyyden päässä opiskelupaikka-kunnalta tapahtuvaksi opiskeluksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa etäisyysopiskelulla tarkoitetaan yliopiston perustutkinto-ohjelmassa tapahtuvaa ja pääsääntöisesti lähiopetuksena järjestettävää opiskelua, johon opiskelija osallistuu yliopistopaikkakunnan ulkopuolelta käsin.
Tutkimuksen tavoitteena oli siis selvittää etäisyysopiskelijoiden yleisiä opiskelukokemuksia. Miten opinnot ovat sujuneet, onko etäisyysopiskelu vauhdittanut opintoja vai ovatko opinnot pitkittyneet? Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkielmassa oli etäisyysopiskelijoiden hyvinvointi. Miten etäisyysopiskelu on mahdollisesti vaikuttanut hyvinvointiin? Lisäksi minua kiinnosti selvittää, millaista etäisyysopiskelijoiden elämä on ja miksi he ovat päätyneet asumaan yliopistopaikkakunnan ulkopuolelle. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto kerättiin sähköpostihaastattelulla, johon osallistui yhteensä kuusi etäisyysopiskelijaa.
Etäisyysopiskelijat kokivat yliopisto-opiskelun sujuvan etäisyyden päästä, vaikka opiskelun koettiin muuttuneen paljon siitä, mitä se oli aikaa ennen etäisyysopiskelua. Etäisyysopiskelijat kokivat yliopisto-opiskelun olevan itsenäistä ja yksinäistä. Itseohjautuvuutta ja hyvän aikataulutuksen hallintaa korostettiin. Opiskelu koettiin myös tylsänä ja motivaatio-ongelmia ilmeni ajoittain. Etäisyysopiskelijat kaipasivat opiskelukavereita ja yliopistoympäristöä. Etäisyysopiskelu oli vaikuttanut eri tavalla etäisyysopiskelijoiden opintojen sujumiseen, toisilla etäisyysopiskelu oli vauhdittanut opintoja, toisilla opinnot olivat pitkittyneet. Suurin osa koki opiskelukykynsä hyväksi.
Yleisesti etäisyysopiskelijat kokivat oman hyvinvointinsa hyväksi. Huolestuttavaa oli etäisyysopiskelijoiden psyykkinen hyvinvointi. Lähes kaikki etäisyysopiskelijat raportoivat jostakin psyykkisen hyvinvoinnin ongelmasta ja etäisyysopiskelun nähtiin vaikuttaneen asiaan jonkin verran. Eniten koettiin jaksamisen ongelmia, väsymystä ja mielialan laskua. Etäisyysopiskelu oli vaikuttanut sosiaaliseen hyvinvointiin sekä positiivisesti että negatiivisesti: toisaalta sosiaalinen hyvinvointi koettiin paremmaksi, johon lähellä asuvilla läheisillä oli vaikutusta. Toisaalta olo oli yksinäinen, sillä aikaa vietettiin paljon yksin.
Etäisyysopiskelijat kuvailivat elämänsä olevan vapaata ja etäisyysopiskelun sopivan omaan elämäntilanteeseen. Työt, paremmat työmahdollisuudet ja paluu kotiseudulle osoittautuivat syiksi, miksi opiskelijat päätyivät asumaan yliopistopaikkakunnan ulko-puolelle.
Catrine Soini
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus pohjautuu pro gradu –tutkielmaan ”ELÄMÄÄ ETÄISYYSOPISKELIJANA - Yliopis-topaikkakunnan ulkopuolella asuvien yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja hyvinvoinnista”.
Lähteet
Huuhka, E. 2020. Miten huomioida opiskelijoiden moninaisuus? Teoksessa U. Klemola, H. Ikäheimo & T. Hämäläinen (toim.) OHO-opas: opiskelukykyä, hyvinvointia ja osalli-suutta korkeakouluihin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 23–27.
Kunttu, K., Pesonen, T. & Saari, J. 2017. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. Helsinki: YTHS.
Ronkainen Liisa (2014). Etäisyysopiskelu Lapin yliopistossa – Rovaniemen ulkopuolella asuvien opiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta. Pro gradu -tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Kommentit
Lähetä kommentti