Koira koulussa

Eläinavusteisuudesta puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen, ainakin itselläni, poliisikoirat, joista on tehty sarjoja ja joista on myös uutisoitu mediassa. Kuitenkin eläinten ja erityisesti koirien käyttö on levinnyt laajasti useisiin ammatteihin. Koulumaailmassa koiria tavataan vielä melko vähän, vaikka kiinnostus koiran käyttämiseen opetuksessa onkin kasvanut viime vuosina (Sandt, 2020).

Myös koiran ja ihmisen välistä suhdetta on alettu tutkia ja tutkimuksissa on löydetty useita positiivisia yhteyksiä: Ihmisen ja koiran välinen vuorovaikutus muun muassa vähentää ihmisen stressitasoja (Beetz, Uvnäs-Moberg, Julius & Kotrschal, 2012). Lisäksi koiran läsnä ollessa lapset selviävät annetuista tehtävistä vähemmillä neuvoilla (Gee, Crist, Carr, 2015) ja koirat myös rohkaisevat sosiaalisten taitojen oppimisessa (Pendry, Carr & Vandagriff, 2017). Gee (2011) esittää kuusi teemaa, joihin eläinavusteisen opetuksen vaikutukset lapsiin voidaan jakaa. Nämä teemat liittyvät fyysisten kykyjen edistämiseen, vuorovaikutuksen kehittämiseen, tunnetaitojen harjoittamiseen sekä oppimiseen liittyvien asioiden, kuten lukutaidon tai oppimismotivaation, parantamiseen.

Tulevana luokanopettajana ja koiranomistajana minulla heräsi mielenkiinto eläinavusteisuus-teemaa kohtaan ja päätinkin tutkia pro gradu -tutkielmassani opettajien kokemuksia koiran käytöstä opetuksen tukena. Valitsin näkökulmaksi opettajien työhyvinvoinnin, joka on uusi näkökulma aiheen tutkimiseen. Kauhasen (2016) mukaan työhyvinvointi-käsitteeseen liittyy monta asiaa, jotka liittyvät yksilöön, itse työhön sekä vuorovaikutukseen. Opettajien työhyvinvointi on tärkeää myös muiden kuin vain opettajan itsensä kannalta. Yongin ja Yuen (2007) tutkimuksessa selvisi, että opettajien heikko työhyvinvointi muun muassa estää oppilaiden koulutustavoitteiden saavuttamista, vaikuttaa koulujen opiskeluilmapiiriin kielteisesti sekä lisää todennäköisyyttä siihen, että opettajat jättävät ammatin.

Keräsin tutkimusaineiston koira-avusteista opetusta toteuttavilta opettajilta sähköisellä kyselylomakkeella sekä havainnoimalla erästä opettajaa ja hänen työparikoiraansa yhden koulupäivän ajan. Tutkimusmetodina toimi fenomenologia ja aineiston analysoin fenomenologis-hermeneuttisista lähtökohdista käsin, sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineiston analyysin tuloksena muodostin kolme luokkaa, jotka kuvasivat opettajien esille nostamia kokemuksia koira-avusteisesta opetuksesta. Nämä luokat olivat koiran rooli koulussa, koira työhyvinvoinnin edistäjänä sekä koiran käytön haasteet.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että opettajat käyttävät koiraa koulussa hyvin vaihtelevin tavoin, kuitenkin niin, että toiminta tukee aina oppilaiden koulunkäyntiä. Koira myös edistää opettajien työhyvinvointia hyvin monella tapaa, kuten tuomalla hyvää mieltä ja antamalla tukea haastavissa tilanteissa. Opettajat kokivat myös jonkin verran joko koira-, koulu- tai opettajalähtöisiä haasteita koira-avusteisen opetuksen toteuttamisessa. Yhteenvetona voin kuitenkin todeta eläinavusteisuuden koulussa olevan opettajien kokemusten mukaan positiivinen asia ja edistävän opettajien työhyvinvointia.

Tutkielmassani toin esiin seikan, että olisi tarpeellista luoda niin sanotut yhteiset pelisäännöt koiran tuomisesta kouluun, jotta kaikkien turvallisuus koulussa olisi taattu. Opetushallitus onkin yhteistyössä Allergia-, iho- ja astmaliitto ry:n, Kennelliitto ry:n ja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n sekä koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa äskettäin julkaissut koira-avusteisen toiminnan ohjeistuksen oppilaitoksille. Tämä on mielestäni hieno edistysaskel ja toivottavasti selkeyttää toimintaa.

Lisäksi toivon, että jatkossa eläinavusteisuuden hyötyihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja opitaan hyödyntämään eläinten potentiaali niin opetuksen kun muunkin toiminnan tukena.



Liisa Matikainen


Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Koira opetuksen ja opettajan työhyvinvoinnin tukena: Fenomenologinen tutkimus opettajien kokemuksista”


Lähteet:

Beetz, A., Uvnäs-Moberg, K., Julius, H. & Kotrschal, K. 2012. Psychosocial and psychophysiological effects of human-animal interactions: the possible role of oxytocin. Frontiers in Psychology 3(234), 1–15.

Gee, N. R. 2011. Animals in the Classroom. Teoksessa Peggy McCardle, Sandra McCune, James A. Griffin, Layla Esposito & Lisa S. Freund (toim.) Animals in Our Lives: Human-Animal Interaction in Family, Community & Therapeutic Settings. USA: Paul H. Brookes Publishing Co, 117–141.

Gee, N. R., Crist, E. N. & Carr, D. N. 2015. Preschool children require fewer instructional prompts to perform a memory task in the presence of a dog. Anthrozoös, 23(2), 173–184.

Kauhanen, J. 2016. Työhyvinvointi organisaation menestystekijänä: Kehittämisohjelman laatiminen. Helsinki: Kauppakamari.

Pendry, P., Carr, A. M. & Vandagriff, J. L. 2017. Teoksessa Nancy R. Gee, Aubrey H. Fine & Peggy McCardle (toim.) How Animals Help Students Learn: Research and Practice for Educators and Mental-Health Professionals. New York: Taylor & Francis Group, 41–55.

Sandt, D. D. 2020. Effective Implementation of Animal Assisted Education Interventions in the Inclusive Early Childhood Education Classroom. Early childhood education journal, 48(1), 103–115.

Yong, Z. & Yue, Y. 2007. Causes for Burnout among Secondary and Elementary School. Teachers and Preventive Strategies. Chinese Education and Society 40(5), 78–85.