Siirry pääsisältöön

Henkilöstöjohtamisen asema varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen kentällä on koettu useita rakenteellisia muutoksia viime vuosien aikana, mikä on kiinnittänyt varhaiskasvatusta yhä vahvemmin osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää. Merkittävin muutos liittyy eduskunnan vuonna 2018 hyväksymään uuteen varhaiskasvatuslakiin, jonka myötä muutokset ovat koskettaneet myös henkilöstöresursseja. Henkilöstön moniammatillisuudella on yhä suurempi rooli päiväkotien toiminnan kontekstissa. Varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin tutkinto, vähintään kasvatustieteen maisterin tutkinto sekä riittävä johtamiskokemus ovat vuodesta 2030 alkaen päiväkodin johtajan kelpoisuutta määrittäviä tekijöitä. Päiväkotikonteksin johtamista ja eritoten henkilöstöjohtamista koskettavaa ajankohtaisuutta luovat myös työnkuvan pirstaloituminen ja yksityisen sektorin toimintatapojen soveltaminen (Opetushallitus 2018.) Lisäksi taloudelliset argumentit ovat yleisen koulutuspolitiikan ohella viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ulottuneet yhä enemmän myös varhaiskasvatusta koskevaan keskusteluun (Pasanen 2015).

Oma kiinnostukseni varhaiskasvatuksen johtamiseen ja sitä kautta henkilöstöjohtamiseen on syttynyt sekä työkokemuksestani varhaiskasvatuksen opettajana että Lapin yliopistossa suorittamani hallinnon ja johtamisen sivuaineen myötä. Kiinnostusta on lisännyt myös osaltaan se havainto, ettei Lapissa ole suoranaista koulutusta varhaiskasvatuksen opetus- tai johtamistehtäviin.




Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää lappilaisten päiväkodin johtajien käsityksiä henkilöstöjohtamisesta sekä sen haasteista päiväkotikontekstissa. Tutkielmassa tuodaan esille henkilöstöjohtamista koskevien erilaisten käsitysten variaatioita ja sitä kautta henkilöstöjohtamisen asemaa päiväkotikontekstissa. Tutkielmani edustaa fenomenografista tutkimusta, sillä tarkastelun kohteena ovat päiväkodin johtajien henkilökohtaiset käsitykset.

Tutkielmani aineiston keräsin haastattelemalla neljää kunnallisen päiväkodin johtajaa. Keräsin tutkimusaineiston syksyllä 2020 etäyhteyksin vallitsevan koronaepidemian vuoksi. Analysoin tutkimusaineistoni fenomenografisen analyysin avulla neljän vaiheen kautta. Tutkimusaineistosta nousi analyysin kautta esiin viisi eri kuvauskategoriaa, joita olivat henkilöstöjohtamisen tausta ja tavoitteet, henkilöstöjohtamisen kokonaisuus ja asema päiväkotikontekstissa, johtajan henkilökohtaiset ominaisuudet, johtamisosaaminen sekä henkilöstöjohtamisen haasteet.

Tutkimustulosten perusteella voitiin katsoa, että päiväkodin johtajat käsittivät päiväkodin henkilöstöjohtamisen hyvin moniulotteisesti ja olivat käsityksissään toisaalta sekä yksimielisiä että eri mieltä keskenään. Ristiriidoista huolimatta päiväkodin johtajat olivat yksimielisiä siitä, että päiväkotikontekstissa tapahtuvan henkilöstöjohtamisen määrittely ei ole yksiselitteistä tai selkeää, että sen asemaa määritellään edelleen pitkälti pedagogiikan kautta, sekä siitä, ettei käsitteelle ole tiettyä vakiintunutta muotoa. Henkilöstöjohtamisen määrittelemistä ja asemaa sekä sen haasteiden osoittamista ohjaavat aina vahvasti päiväkodin konteksti, toimintakulttuuri ja sen rakenteet, sekä vuorovaikutus.



Tiia Paasimaa

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan “No mie näkisin sen sillä lailla, että siinä on kaikki tämä paketti – elikkä kaikki ihmiset, jotka on täällä töissä.” Päiväkodin johtajien käsityksiä henkilöstöjohtamisesta ja sen haasteista päiväkodissa.

Kuvat: Pixabay.com
Lähteet:
Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet . Helsinki: PunaMusta Oy.
Pasanen, H. (2015). Kyky koulutuksen taloudessa. Teoksessa: Brunila, K.,
Onnismaa, J. & Pasanen, H. (toim.) Koko elämä töihin . Koulutus
tietokykykapitalismissa, 58–80. Tampere: Vastapaino.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kok

Tunnetaidoissa tulevaisuus?

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n