Digitaalinen teknologia on yhä enenevissä määrin osana yhteiskuntaamme ja digitaaliset taidot ovat nykypäivän yhteiskunnassa selviämisen kannalta olennaisen tärkeitä. Monissa ammateissa on tapahtunut kehitystä viimeisten vuosikymmenien aikana digitaalisempaan suuntaan. Myös opettajan työnkuva on muuttunut ja he tarvitsevat digitaitoja päivittäin työssään, sillä digitaalinen teknologia on kiinteä osa opettajan arkea. Digitalisaatio on globaali trendi, joka on muuttanut ammatteja ja tapoja tehdä työtä. (Eriksson 2019.)
Nykypäivänä digitaalisen teknologian käytön osaaminen on kansalaistaito, joten kouluissa digitalisaatio on hyvin olennainen osa opetusta. Koulujen laitteet ja digitaaliset materiaalit ovat uudistuneet sekä entistä laajempia, sillä nykykoulussa kasvetaan digitaalisuuteen. Digitaalista teknologiaa käytetään nykyään kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla. (Opetushallitus, 2014, 23).
Pro gradu –tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten luokanopettajat ovat kokeneet digitaalisen teknologian opetuskäytön. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja haastattelin yhteensä kymmentä luokanopettajaa. Haastateltavien valintaan minulla oli kolme kriteeriä. Halusin ensinnäkin, että haastateltavien luokanopettajien sukupuolijakauma olisi jokseenkin samantapainen kuin sukupuolijakauma oikeastikin luokanopettajien keskuudessa. Tilastojen mukaan perusopetuksen opettajien sukupuolijakauma oli sen mukainen, että naisia oli 72,8 prosenttia ja miehiä 27, 2 prosenttia (Kumpulainen 2010, 39). Tutkimukseni haastateltavista seitsemän oli naisia ja kolme miehiä. Analyysimenetelmäksi tutkimukseeni valikoitui fenomenografia, koska tutkin luokanopettajien koke-muksia digitaalisen teknologian opetuskäytöstä. (Kakkori & Huttunen 2010, 8.)
Toiseksi halusin, että haastateltavat eivät ole samasta koulusta, vaan vähän eri puolilta Suomea, jotta tulokset olisivat monipuolisempia. Arvelin, että eri paikkakunnilla ja eri kouluissa toimiminen voisi jo itsessään tuoda esiin erilaisia näkökulmia opettajien kokemuksista. Kolmanneksi halusin haastateltaviksi sellaisia henkilöitä, jotka olivat haastatteluhetkellä työelämässä luokanopettajan tehtävässä, jotta vastaukset olisivat ajankohtaisia.
Tutkimuksesta tuli ilmi, että luokanopettajat käyttävät digitaalista teknologiaa päivittäin opetustyössään ja he kokevat sen pääosin opettajan työtä helpottavana asiana. Digiopetusmateriaaleja on tänä päivänä niin paljon saatavilla ja ne ovat hyvin tehtyjä, joten opettajan on helppo ottaa ne mukaan opetukseen. Kuitenkin digitaalinen teknologia aiheuttaa välillä haasteita opetukseen esimerkiksi silloin, kun laitteet eivät toimi tai tulee sähkökatkos. Kevään 2020 etäopetusjakson luokanopettajat kokivat raskaana, koska työmäärä lisääntyi suuresti ja työnkuvakin oli erilainen kuin aiemmin. Digitaalisen teknologian määrä nousi yllättäen ja sekä opettajat että oppilaat joutuivat opettelemaan sen käytön hyvin nopeassa aikataulussa.
Tuloksista ilmeni, että opettajat kokevat digitaalisen teknologian opetuskäytön pääosin positiivisesti. Haittapuolina kuitenkin opettajat näkevät liian vähäisen koulutuksen digitaalisuuteen, sähkökatkosten tuomat haasteet ja lasten liiallisen ruutuajan. Opettajat kertoivat huomanneensa oppilaiden motivoituvan paremmin sellaisista tehtävistä, jotka teh-dään jonkin digitaalisen laitteen avulla kuin kynän ja paperin avulla. Myös Tossavainen & Löytönen (2019, 135) kertovat samasta ilmiöstä tutkimuksessaan.
Tulevaisuudessa opettajien tulisi saada enemmän täydennyskoulutusta työajallaan digitaalisen teknologian opetuskäyttöön liittyen. Luokanopettajat toivovat, että tulevaisuudessa olisikin kaikille opettajille tarjolla olevaa täydennyskoulutusta koskien digitaalisen teknologian opetuskäyttöä. He myös toivovat, että tämä koulutus tapahtuisi työajalla ja olisi ilmaista, jotta osallistumisprosentti olisi suurempi.
Tutkimukseni tulokset toivat myös esille luokanopettajien vinkkejä pian valmistuville. He kertoivat, että liikaa ei kannata stressata kaikista erilaisista laitteista ja sovelluksista, vaan ennemminkin ottaa aluksi pari asiaa hyvin haltuun. Tulevaisuudessa digitaalista teknologiaa tulee opettajan työssä todennäköisesti olemaan entistä enemmän, joten siihen positiivisesti ja uteliaan innokkaasti asennoitumisella voi saavuttaa jo hyvinkin paljon.
Paula Perttula
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu –tutkielmaan: ”Luokanopettajien kokemuksia digitaalisen teknologian opetuskäytöstä”.
Lähteet:
Eriksson, S.-L. 2019. Digitalisaatio opetuksessa. Matematiikan ja Tilastotieteen osasto. Helsingin yliopisto. Saatavilla www-muodossa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/320552/erikssonsldigisuomeksi.pdf?sequence=1&isAllowed=y Luettu: 23.3.2021.
Kakkori, L. & Huttunen, L. 2010. Fenomenologia, hermeneutiikka ja fenomenografinen tutkimus. Saatavilla www-muodossa: https://users.utu.fi/rakahu/fenomenografia2011.pdf Luettu: 23.3.2021.
Kumpulainen, T. 2010. Opettajat Suomessa. Opetushallitus. Tampere. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/kumpulainen-t.-toim.-opettajat-suomessa-2010.-2011.pdf Luettu: 23.3.2021.
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf Luettu: 23.3.2021.
Tossavainen, T. & Löytönen, M. 2019. Sähköistyvä koulu: Oppiminen ja oppimateriaalit muuttuvassa tietoympäristössä. Suomen tietokirjailijat ry. Helsinki. Saatavilla www-muodossa: https://www.suomentietokirjailijat.fi/media/julkaisut/verkkoon_sahkoistyva_koulu_2019_final_.pdf Luettu: 23.3.2021.
Kommentit
Lähetä kommentti