Siirry pääsisältöön

Sosiaalisen toimintakyvyn opettaminen liikuntatunnilla

Liikunnan oppiaineen yksi kolmesta yleisestä päätavoitteesta on sosiaalisen toimintakyvyn harjoitteleminen. Sosiaalisen toimintakyvyn synonyymejä ovat muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaidot, sosioemotionaaliset taidot sekä sosiaaliset taidot. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) sosiaalisella toimintakyvyllä viitataan toisten kanssa työskentelyyn, omien tunteiden ja toiminnan säätelyyn, reiluun peliin sekä vastuunkantamiseen.

Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia opettajien kokemuksia sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta liikuntatunnilla. Aiheen rajaukseen sisältyi myös se, miten sosiaalisen toimintakyvyn opettaminen toteutuu liikuntatunneilla sekä millainen ympäristö tukee tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian, koska tarkoituksena oli tutkia opettajien yksilölliset ja ainutlaatuiset välittömät kokemukset.

Tutkimuksessani oli mukana yhdeksän liikuntaa opettavaa opettajaa. Suurin osa opettajista työskenteli luokanopettajana, mutta mukana oli myös yksi erityisluokanopettaja. Osa opettajista opetti oman luokan lisäksi myös toisen opettajan luokalle liikuntaa. Tutkimushenkilöitä oli mukana viideltä eri koululta. Opettajien kokemuksia sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta tutkin teemahaastattelun kautta. Toteutin haastattelut syyskuussa 2020 etäyhteyksin, koska koronaviruspandemia rajoitti vierailuja kouluilla.  

Opettajien kokemukset sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta liikuntatunnilla vaihtelivat tilanteen mukaan, eikä opettajilla ollut yksiselitteistä vastausta. Fenomenografisen analyysin perusteella luokittelin opettajien yksilölliset, erilaiset ja vaihtelevat kokemukset kolmeen kuvauskategoriaan, jotka olivat haasteet, hyödyt sekä opettajan rooli.

Sosiaalista toimintakykyä oli haastavaa opettaa silloin, kun opettaja opetti liikuntaa toisen opettajan luokalle. Tällöin liikuntaa opettavat opettajat muun muassa kokivat, että oppilaantuntemus ei ehtinyt rakentua syvälliseksi, koska oppilaita näki vain muutaman kerran viikossa. Opettajilla oli myös huoli lasten lisääntyneestä liikkumattomuudesta, jolloin liikuntatunneilla keskityttiin enemmän fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen. Suuret ryhmät olivat myös haasteena sosiaalisen toimintakyvyn opettamisessa, koska opettajat kokivat yksilöllisen huomioimisen hankalaksi. Liikuntatuntien ympäristö, kuten metsä, saattoi vaikuttaa siihen, että opettaja ei huomannut kaikkea, mitä oppilaiden kesken tapahtui.

Opettajat kokivat, että omalle luokalle oli helpompi opettaa sosiaalista toimintakykyä. Tällöin opettaja tunsin muun muassa oppilaiden väliset suhteet sekä sen, missä sosiaalisissa taidoissa kukin tarvitsee tukea ja harjoitusta. Näin ollen liikuntatunneille oli helpompi suunnitella sosiaalista toimintakykyä kehittäviä tehtäviä juuri oman luokan tarpeeseen. Opettajat kokivat hyvän ilmapiirin vaikuttavan siihen, että myös vaikeita tunteita oli turvallista käsitellä yhdessä oppilaiden kanssa. Liikuntatuntien muoto, pelit ja leikit, antoivat myös oivan mahdollisuuden sosiaalisten taitojen harjoitteluun.

Sosiaalisen toimintakyvyn opettamisessa opettajan roolilla oli myös merkitystä. Opettajat kokivat, että heidän täytyy mahdollistaa oppilaille tilanteita yhdessä työskentelyyn sekä ristiriitojen ratkaisuun. Toisaalta opettajan täytyy olla auktoriteetti olemalla esimerkiksi sääntöjen yläpuolella. Opettajan omalla kiinnostuksella tunne- ja vuorovaikutustaitoja kohtaan sekä tietotaidolla oli merkitystä sosiaalisen toimintakyvyn opettamisessa.

Tutkimukseni tulosten perusteella voin todeta, että hyvän luokkahengen rakentumisen kannalta on perusteltua pohtia liikuntaryhmien muodostamista ja sitä, kuka opettaa luokalle liikuntaa. Tyttöjen ja poikien erottaminen eri liikuntaryhmiin sekä ryhmien kokoaminen eri luokan oppilaista ajaa tutun luokan oppilaat erilleen. Liikuntatuntien lomassa on oiva tilaisuus harjoitella muun muassa luokan me-henkeä.

 

 

Sofia Tyni

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

 

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan Opettajien kokemuksia sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta liikuntatunnilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla