Siirry pääsisältöön

Sosiaalisen toimintakyvyn opettaminen liikuntatunnilla

Liikunnan oppiaineen yksi kolmesta yleisestä päätavoitteesta on sosiaalisen toimintakyvyn harjoitteleminen. Sosiaalisen toimintakyvyn synonyymejä ovat muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaidot, sosioemotionaaliset taidot sekä sosiaaliset taidot. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) sosiaalisella toimintakyvyllä viitataan toisten kanssa työskentelyyn, omien tunteiden ja toiminnan säätelyyn, reiluun peliin sekä vastuunkantamiseen.

Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia opettajien kokemuksia sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta liikuntatunnilla. Aiheen rajaukseen sisältyi myös se, miten sosiaalisen toimintakyvyn opettaminen toteutuu liikuntatunneilla sekä millainen ympäristö tukee tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian, koska tarkoituksena oli tutkia opettajien yksilölliset ja ainutlaatuiset välittömät kokemukset.

Tutkimuksessani oli mukana yhdeksän liikuntaa opettavaa opettajaa. Suurin osa opettajista työskenteli luokanopettajana, mutta mukana oli myös yksi erityisluokanopettaja. Osa opettajista opetti oman luokan lisäksi myös toisen opettajan luokalle liikuntaa. Tutkimushenkilöitä oli mukana viideltä eri koululta. Opettajien kokemuksia sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta tutkin teemahaastattelun kautta. Toteutin haastattelut syyskuussa 2020 etäyhteyksin, koska koronaviruspandemia rajoitti vierailuja kouluilla.  

Opettajien kokemukset sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta liikuntatunnilla vaihtelivat tilanteen mukaan, eikä opettajilla ollut yksiselitteistä vastausta. Fenomenografisen analyysin perusteella luokittelin opettajien yksilölliset, erilaiset ja vaihtelevat kokemukset kolmeen kuvauskategoriaan, jotka olivat haasteet, hyödyt sekä opettajan rooli.

Sosiaalista toimintakykyä oli haastavaa opettaa silloin, kun opettaja opetti liikuntaa toisen opettajan luokalle. Tällöin liikuntaa opettavat opettajat muun muassa kokivat, että oppilaantuntemus ei ehtinyt rakentua syvälliseksi, koska oppilaita näki vain muutaman kerran viikossa. Opettajilla oli myös huoli lasten lisääntyneestä liikkumattomuudesta, jolloin liikuntatunneilla keskityttiin enemmän fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen. Suuret ryhmät olivat myös haasteena sosiaalisen toimintakyvyn opettamisessa, koska opettajat kokivat yksilöllisen huomioimisen hankalaksi. Liikuntatuntien ympäristö, kuten metsä, saattoi vaikuttaa siihen, että opettaja ei huomannut kaikkea, mitä oppilaiden kesken tapahtui.

Opettajat kokivat, että omalle luokalle oli helpompi opettaa sosiaalista toimintakykyä. Tällöin opettaja tunsin muun muassa oppilaiden väliset suhteet sekä sen, missä sosiaalisissa taidoissa kukin tarvitsee tukea ja harjoitusta. Näin ollen liikuntatunneille oli helpompi suunnitella sosiaalista toimintakykyä kehittäviä tehtäviä juuri oman luokan tarpeeseen. Opettajat kokivat hyvän ilmapiirin vaikuttavan siihen, että myös vaikeita tunteita oli turvallista käsitellä yhdessä oppilaiden kanssa. Liikuntatuntien muoto, pelit ja leikit, antoivat myös oivan mahdollisuuden sosiaalisten taitojen harjoitteluun.

Sosiaalisen toimintakyvyn opettamisessa opettajan roolilla oli myös merkitystä. Opettajat kokivat, että heidän täytyy mahdollistaa oppilaille tilanteita yhdessä työskentelyyn sekä ristiriitojen ratkaisuun. Toisaalta opettajan täytyy olla auktoriteetti olemalla esimerkiksi sääntöjen yläpuolella. Opettajan omalla kiinnostuksella tunne- ja vuorovaikutustaitoja kohtaan sekä tietotaidolla oli merkitystä sosiaalisen toimintakyvyn opettamisessa.

Tutkimukseni tulosten perusteella voin todeta, että hyvän luokkahengen rakentumisen kannalta on perusteltua pohtia liikuntaryhmien muodostamista ja sitä, kuka opettaa luokalle liikuntaa. Tyttöjen ja poikien erottaminen eri liikuntaryhmiin sekä ryhmien kokoaminen eri luokan oppilaista ajaa tutun luokan oppilaat erilleen. Liikuntatuntien lomassa on oiva tilaisuus harjoitella muun muassa luokan me-henkeä.

 

 

Sofia Tyni

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

 

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan Opettajien kokemuksia sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta liikuntatunnilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...