Siirry pääsisältöön

Millaisia seksuaalikasvattajia luokanopettajaopinnot valmistavat?

Seksuaalisuus on elämänmittainen, muuttuva ja irrottamaton osa ihmistä. Se on alati läsnä niin arkisissa, kuin laajemmissakin ilmiöissä, kuten ihmissuhteissa ja käyttämässämme kielessä. Seksuaalisuus on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ajassa ja kulttuurissa, eli sen tulkinta on kontekstuaalista.

Yhtenä seksuaalisuuden lähihistoriaan sijoittuvista murrosvaiheista ja ilmapiirin vapautumisesta pidetään 1960-luvun aaltoa (Kontula 2006, 27-28). Suhteessa tähän elämme parhaillaan aikaa, jossa joko nykyisten seksuaalikasvattajina toimivien henkilöiden vanhemmat tai heidän vanhempansa elivät ennen kyseistä käännekohtaa. Tämä voi aiheuttaa ilmiön, jossa riittävää seksuaalikasvatusta ei välttämättä ole osattu antaa systemaattisesti sukupolvelta toiselle, varsinkin jos siitä ei ole saatu omakohtaista kokemusta. Seksuaalisuuteen kun on yhdistetty pitkään hiljenemisen kulttuuri, jopa tabun leima.

Seksuaalisuuden aiheen laaja-alaisuuden ja ajankohtaisuuden vuoksi tarvitsemme ajantasaista ja modernin maailman huomioivaa seksuaalikasvatusta. Yksi yleisimmistä ja suurimpia ihmisjoukkoja tavoittavista formaalia seksuaalikasvatusta järjestävistä tahoista on opettaja. Kun pohdimme tällaisen seksuaalikasvatuksen onnistunutta ja laadukasta toteutusta, kääntyy huomio opettajien valmistautuneisuuteen, tukeen ja koulutukseen.



Tutkin pro gradu-tutkielmassani Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia kasvusta seksuaalikasvattajiksi. Olin kiinnostunut siitä, miten luokanopettajaopiskelijat valmistautuvat tulevaan rooliinsa, miten he sen kokevat ja mitä tekijöitä kasvuun sisältyy. Seksuaalikasvattajuutta tarkasteltiin erityisesti Banduran (1994; 1997) minäpystyvyysteorian ja Rauhalan (2005) kokemuksen olemuspuolien avulla. Tutkimuskysymyksissä painotettiin opintojen aikaista kasvua, seksuaalikasvattajuuden luonnetta ja minäpystyvyyden ilmenemistä seksuaalikasvattajana.

Tutkielma rajattiin niihin Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoihin, jotka ovat suunnilleen opintojensa puolenvälin ja loppuvaiheen välillä. Tämän nähtiin varmistavan, että vastaajalla on vertailupohjaa ja reflektointipintaa seksuaalikasvattajana kehittymistä koskien. Aineisto koostui kahdeksasta kyselylomakevastauksesta, jotka analysoitiin fenomenografisella otteella.

Aineisto analysoitiin kolmessa osassa jokaiseen tutkimuksen pää- ja alakysymykseen vastaten. Kysymykset ja analysointi koskivat seksuaalikasvattajajuutta opintojen aikaisen kasvun, sen koetun luonteen ja minäpystyvyyden näkökulmia.

Aineistosta kävi ilmi, että luokanopettajaopiskelijat kokivat yliopiston tarjoavan vain vähän kursseja seksuaalikasvatuksesta. Heistä usea kuitenkin osoitti opiskelevansa aihepiirin asioita aktiivisesti omalla ajallaan. Opintoihin toivottiin lisää seksuaalikasvatuksen harjoittelua, sillä opiskelijat olivat kiinnostuneita aiheesta ja kokivat sen merkityksellisenä. Vastaajat pitivät seksuaalikasvatusta erityisen vaikuttavana oppilaiden kannalta.

Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyys seksuaalikasvattajana ilmeni hyvänlaatuisena. Seksuaalikasvatusta koskevat tunteet olivat pääasiassa myönteisiä tai neutraaleja muutamassa vastauksessa mainitun jännityksen lisäksi. Tulevaan rooliin suhtauduttiin tehtäväorientaation kautta. Opiskelijat keskittyivät siis omaan yksilölliseen prosessiinsa. Vertailusta muihin ei ollut viitteitä. Opiskelijat toivat ennemmin ilmi huolensa siitä, että pärjääväthän heidän kanssaopiskelijatoverinsakin aiheen parissa, jos formaalia opetusta on vähäisesti. Tämä tulkittiin empatiana, joka oli toistuva teema opiskelijoiden vastauksissa seksuaalikasvatukseen liittyviä henkilöitä, erityisesti oppilaita, kohtaan.

Opiskelijoiden toivoessa lisää opetusta seksuaalikasvatusta koskien, huomio kääntyy sitä järjestäviin tahoihin. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista esimerkiksi selvittää, miten luokanopettajaopiskelijoita opettavat ja ohjaavat opettajat suhtautuisivat työssään laajempiin seksuaalikasvatussisältöihin.

Seksuaalikasvattajaksi kasvusta luokanopettajaopintojen aikana olisi saanut kattavamman kuvan, mikäli tutkimus olisi laajennettu useampiin vuosikursseihin ja yliopistoihin. Tämän tutkielman tuloksia voidaan silti hyödyntää luokanopettajaopintojen seksuaalikasvatussisältöjen tulevaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa.


Laura Junttila

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitelma perustuu kasvatustieteen pro gradu-tutkielmaan: ”Seksuaalikasvattajaksi kasvu luokanopettajaopintojen aikana”.


Lähdeviittaukset:

Bandura, Albert 1994. Self-efficacy. Teoksessa Ramachaudran, V.S. (toim.), Encyclopedia of human behavior (4), s. 71-81. New York: Academic Press. Saatavilla www-muodossa: https://www.uky.edu/~eushe2/Bandura/Bandura1994EHB.pdf . (Luettu 15.6.2020.)

Bandura, Albert 1997. Self-efficacy: The exercise of control. New York: W. H. Freeman.

Kontula, Osmo 2006. Suomalaisten seksuaalikulttuuri. Teoksesta Apter, Dan, Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.) 2006. Seksuaalisuus. Jyväskylä: Gummerrus Kirjapaino Oy.

Rauhala, Lauri 2005. Ihminen kulttuurissa – Kulttuuri ihmisessä. Helsinki: Yliopistopaino.



 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla