Siirry pääsisältöön

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kokonaista käsityöprosessia tarkemmin.

Tutkielmassani selvitin, miten käsityötä opetetaan tällä hetkellä alakouluissa: miten käsityötä opettavat luokanopettajat kuvaavat heidän käsityönopetustaan ja miten kokonainen käsityöprosessi näkyy heidän kuvauksissaan. Näiden lisäksi minua kiinnosti, mitä asioita opettajat pitävät tärkeinä ja toisaalta taas haastavina käsityönopetuksessa. Koska tutkin opettajien kuvauksia ja käsityksiä käsityönopetuksesta, tutkimustani ohjasi fenomenografinen tutkimusote. Fenomenografian avulla oli tarkoitus löytää ja kuvata ajattelutapojen erilaisuutta. Aineiston hankintamenetelmäksi valitsin sähköisen kyselylomakkeen. Kyselylomakkeessa oli yhdeksän kysymystä, joista seitsemän oli avoimia kysymyksiä. Keräsin aineistoni syksyllä 2020 ja siihen vastasi yhteensä 42 käsityötä opettavaa luokanopettajaa. Jaoin kyselyä opettajatuttavieni lisäksi Facebookin Alakoulun aarreaitta -ryhmässä, joten vastaajat olivat eri puolelta Suomea.

Analysoin aineistoni fenomenografisella analyysilla, jonka avulla sain esiin erilaisten käsitysten vaihtelun. Fenomenografista analyysia tehdessä edetään aineiston ehdoilla. Analyysini eteni vaiheittain litteroinnista merkitysyksiköiden poimimiseen ja kuvauskategorioiden muodostamiseen. Kun poimin aineistosta merkitysyksiköitä, muodostin niille omat käsiteryhmät, jolloin yksi käsite kuvasi sen alle sopivia merkitysyksiköitä. Näin sain merkitysyksiköt käsitteellistettyä. Kuvauskategorioiden muodostamisen jälkeen muodostin vielä jokaiselle kohdalle alakategoriat. Tutkimusaineistoni jäsensin kyselylomakkeen kysymysten mukaisiin kuvauskategorioihin. Niitä olivat käsityönopetuksen toteuttaminen, tärkeimmiksi koetut asiat, haastaviksi koetut asiat sekä tuotteen suunnittelu käsityötunnilla, tuotteen valmistus käsityötunnilla ja arviointi käsityönopetuksessa. Nämä kuvauskategoriat vastaavat hyvin myös tutkimuskysymyksiini. Alakategorioita nimesin kaksi: opetus tukee kokonaista käsityöprosessia ja opetus ei tue kokonaista käsityöprosessia.

Tutkimukseni tulokset olivat hyvin moniulotteisia. Kokonaisella käsityöprosessilla oli vaihteleva asema opettajien kuvauksissa. Osa opettajista oli sisäistänyt kokonaisen käsityöprosessin, mutta eivät kokeneet voivansa toteuttaa sitä opetuksessa esimerkiksi tilojen, yhteistyön puutteen, osaamattomuuden tai vaikutusvallan puutteen takia. Jotkut opettajista olivat tuoneet opetuksessaan tiettyihin osa-alueisiin kokonaisen käsityöprosessin ominaisuuksia, mutta se ei kuitenkaan ulottunut vielä kokonaisvaltaisesti opetukseen. Tulosten mukaan myös osa opettajista ajatteli toteuttavansa kokonaista käsityöprosessia opetuksessaan, mutta toteutus ei kuitenkaan vastannut kokonaisen käsityöprosessin määritelmään, jolloin opetus on ositettua käsityötä. Harvassa kuvauksessa kokonainen käsityöprosessi siis toteutui täydellisesti.

Tutkimustulosten perusteella ilmeni tarve ja mahdollisuus täydennyskoulutukselle. Opettajat tiedostavat opetussuunnitelman vaatiman kokonaisen käsityöprosessin, mutta eivät pysty sitä syystä tai toisesta toteuttamaan. Opettajat pitivät käsityöprosessia tärkeänä mutta myös haastavana asiana käsityönopetuksessa. Näillä perustein voidaan olettaa, että täydennyskoulutuksella olisi tervetullut asema alakoulun käsityönopetuksessa. Kokonaisen käsityöprosessin ja täydennyskoulutuksen lisäksi tutkielmassani nousi esille muitakin käsityönopetuksen ongelmakohtia, joita olivat mm. kiire ja suuret esivalmistelut. Käsityönopetus on siis selkeästi mielenkiintoinen ja moniulotteinen aihe, jossa riittää tutkittavaa. Tästä siis edellisen blogikirjoituksen tapaan lisää inspiraatiota tutkimusaihetta pohtiville opiskelijoille!

Venla Turunen

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta



Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Kokonaisen käsityöprosessin asema käsityönopetuksessa. Käsityönopetus alakoulun luokanopettajien kuvaamana”.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla